Työssä puutarhassa

Tulppaanit versovat, aikaisimmat niistä ovat nupuilllaan. Ice Follies ja Chanterelle -narsissit ovat jo kukassa. Olen yhä sipulikukkien lumoissa Hollannin matkani jäljiltä.  Niittymäiset istutukset, joissa kevätsipulit kasvavat muun kasvillisuuden joukossa, ovat kiinnostavimpia. Metsäisyys, lehtojen ja niittyjen jäljittely, on kaunista ja toimivaa rakennetussa puutarhassa.

Narcissus 'Chanterelle'

Kevät on viileä, mikä pidentää sipulikasvien kukintaa. Pohjoisessa on sadellut räntää, luntakin, valkovuokot kukkivat kotipihalla; Äitienpäivän aikaan, joten aikataulussa ollaan.

Aikaisimmat perennat versovat. Idänunikoissa on jo tuuheat kasvustot. Lemmikit valmistautuvat kukintaan. Leikkaan perennojen kuihtuneita versoja ja teen niistä katetta pensaiden alle. Reunustan olkimaisilla versoilla istutuksia ja laitan niitä myös katteeksi poluille. Kitken rikkakasveja, varovasti, jotta toivottujen taimien juuret jäävät multaan.

En kitke kaikkia nokkosiani. Jätän pihan perälle pieniä saarekkeita. Jospa joku haluaa hyötykäyttää tuoreet versot. Vuohenputkien leviämistä yritän hillitä. Mahdoton tehtävä, ne viihtyvät täällä ja lisääntyvät pienistäkin juurenpaloista.

Narcissus 'Ice Follies'

Sateet ovat ajoittuneet yön tunneille. Satanut on, nurmikko viheriöi ja tulppaanit ovat saaneet vettä. Jos kevät on kuiva, suuria sipulikasveja, kuten tulppaaneita, on kasteltava. Kukinnan aikaan ne tarvitsevat ravinteita. Narsissit ovat tulppaaneita vaatimattomimpia ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen.

Kylvin jo salaatteja kasvimaalle. Ne itävät viileässä, ovat taimettuneet. Varaudun yöhalloihin ja kaivan varastosta hallaharsot. Pakkasia pienet taimet eivät kestä.

Kylvin avomaalle myös yksivuotisten unikon siemeniä. Nyt jännitän niitä. Siemenet ehtivät homehtua, jos säät eivät lämpene. Jätin osan siemenistä varalle, jotta voin tehdä uusintakylvöjä. Ensimmäiset saattoivat olla liian aikaisia.

Vielä muutama kuva Hollannin keväästä. Muistojen lisäksi toin sieltä mustia tulppaaneita. Ovat käsitelleet sipulit siten, että ne voi istuttaa multaan keväällä. Istutin ja nyt odotan kukintaa, jonka pitäisi ajoittua kesäkuulle.

Floriade 2012 puutarhanäyttely Hollannissa

Hollanti on tulppaaneita tulvillaan. Olin puutarhamatkalla, kohteena Appelternin suuri puutarhapuisto ja Floriade 2012, kansainvälinen puutarhanäyttely Hollannin Venlossa.

De Tuinen van Appeltern on pysyvä näyttely, jossa on vaihtuvia tapahtumia ja runsaasti erilaisia näytepuutarhoja. Floriade järjestetään joka 10. vuosi. Se on avoinna tänä vuonna lokakuulle. Kävimme myös viehättävällä Boskoopin alueella, puutarhureiden mekassa. Mittavaa ja mahtavaa taimiviljely siellä on.

Sadekuurot ja raekuurot jaksottavat matkaamme. Floriadessa värjöttelemme pajukodassa, oksista rakennetun satumetsän suojissa. Elämys kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Will Beckersin toteuttamassa The Willowman -metsässä on unohtumaton; Moukan onnekasta tuuria, sillä jäätävä raesade piiskaa meitä juuri sillä hetkellä, kun tulee oivaltaa, miten merkittäviä ovat suuret puut ja luonto kokonaisuudessaan.

Taiteilija Will Beckersin The Willowman -metsä Floriadessa on sekä lasten työpaja että ympäristötaideteos.

Metsästä matkustamme kohti Arcenin vanhaa linnaa ja sen barokkimaista muotopuutarhaa. Linnanpuutarha on hehtaarien kokoinen alue, jossa on esillä useita erilaisia puutarhatyylejä: italialaista ja itämaista, kosteikko- ja kuivakkoalueita. Pehmeästi kaartelevat polut, nurmialueet, lammikot ja istutukset ovat kuin serpentiiniä; puutarhan kaikki aiheet kietoutuvat upeasti toisiinsa.

Matkaoppaamme on maisemasuunnittelija Eva Wuite, jonka toinen kotimaa Hollanti on. Paikallistuntemus tuo matkaamme ulottuvuutta ja siitä on hyötyä myös suunnistamisessa. Löydämme perille kohteisiin ilman navigaattoria, joka sanoo sopimuksensa irti.

Viisi päivää puutarhoilla on nopeasti käytetty. Lähtiessä ajelemme vielä Lissen seudulle. Siellä on Keukenhofin kuuluisa puisto, jossa keväällä kukkivat miljoonat sipulikukat. Tällä kertaa ohitamme tulppaanitaivaan. Pysähdymme kuitenkin kuvaamaan kukkivia sipulipeltoja ja huokaisemme hieman hyasinttien ja tulppaanien edessä. Miljoonat sipulit ja miljoonat niiden viljelyssä saavat pohtimaan, mistä oman pihani sipulit ovat kotoisin.

Kevätsahramit eli krookukset kukkivat jo siellä, mistä lumi on sulanut. Sinililjat, narsissit ja aikaisimmat tulppaanit versovat. Aloitan puutarhatyöt risusavotalla. Talven tuulet ovat lennättäneet oksia ja myös lumen paino on katkonut niitä puista ja pensaista. Pilkon risuja lehtikompostiin ja silppuan niitä katteeksi poluille. Paksuimmat oksat on sahattava.

Aloitan takapihalta. Leikkaan kuihtuneita versoja perennoista, haravoin sorapolkua, kerään pois bambukeppejä, joita syksyllä laitoin tueksi korkeimmille syyskukkijoille. Viiden tunnin päästä olen edennyt etupihalle. Kaivan ylös ukonhattujen juurakot polun varrelta. Olen päättänyt luopua niistä. Kasvi on varsin myrkyllinen ja juuri siinä kohdassa puutarhaa, jossa on pikkupoikien maja.

Unohdun puutarhaan. Rapsuttelen varovasti esiin kevätesikot ja idänunikot lehtikatteen alta. Levitän kasvimaalle kerroksen uuttaa multaa ja tyhjennän kompostin. Teen puolivalmiista kompostista pohjaa uudelle kohopenkille. Pohjamaa on savista ja kohopenkit ovat paras keino saada kasvit viihtymään vetisellä tontilla.

Puolikas pihaa on siivottu, puolikas vielä lumen peitossa. Päivän päätteeksi teen katselukierroksen puutarhassa ja suunnittelen, mitä kylvän ja istutan tänä vuonna. Viinisuolaheinä eli punahierakka on talvehtinut kasvimaalla ja versoo jo. Sen lehdet ovat hieman karvaan makuisia, mutta koristeellisia.  Akileijoja on kylväytynyt kasvimaalle valkosipulien vierelle. Niiden lehdet ovat vielä rusetilla, kuin nupuillaan, odottamassa kesän tuloa.

Kevätesikot kukkivat. Akileijat ja valkosipulit versovat. Viinisuolaheinä on talvehtinut kasvimaalla.

Ruukkunarsissi näyttää kestävän ulkona kylmät yöt, pakkasmittarissa on aamusella -5 astetta. Orvokintaimet nostin jo kuistille, olivat niin kylmissään. Käväisin Tukholmassa Rosendalin puutarhalla. Siellä orvokit olivat jo ulkona, suurissa upeissa puusaaveissa. Tuliaisina toin taimia, villi- ja tuoksupelargoneja. Niiden ihastelussa ja lajikkeisiin tutustumisessa on mennyt monta päivää.

Rosendalissa ihastelen kyntötöitä, muokattua maata, leikattuja pensasaitoja ja omenapuita. Krookukset pilkistelevät mullasta ja lumikellot kukkivat jo. Kevään varhaisimmat perennat versovat. Jäätävän kylmä kevätsade kastelee meidät matkalla Djurgårdenista laivarantaan. Huolestun rattaissa istuvista lastenlapsistani, ja myös pelargoneistani. Paperikassit kestävät kuitenkin sateessa satamaan saakka ja lapsilla on lämmintä makuupusseissaan.

Muutto kasvihuoneesta kuistilleni on pienille pelargonintaimille järisyttävä. Lehdet käpristelevät  viileässä. Kastelen taimia hieman ja toivon, että säät lämpenevät pian. Kasvukausi on niin lyhyt, että en antaisi siitä päivääkään pois.

Kävin leikkaamassa ystäväni omenapuuta: latvuksen typistys ja muutamia rungosta lähteviä ja pystykasvuisia oksia pois. Vähän, jotta puu ei alkaisi kasvattaa vesiversoja. Jätin alimmat oksat, jotka oikeastaan ovat liian alhaalla. Napsaisen ne pois kesällä, jos näyttävät hassuilta puussa, josta on muotoutumassa varsin kaunis ja sopusuhtainen.

Kevät on myöhässä, mutta taimikaupoissa jo. Käyn ihastelemassa belliksiä ja perunanarsisseja, ja ostan lisää kylvömultaa. Salaattini, jotka jo kylvin, ovat itäneet. Kasvu on viileällä kuistilla vähäistä ja pääsiäisvihreäksi salaateistani ei ole. Olkoon muhkea tuoksuva rosmariinintaimi pääsiäiskukkani.

Hyvää pääsiäistä!

Omenapuun leikkaus on työlästä. Uppoan hankeen, saapas on jumissa lumionkalossa, mieleen tulee takaumia lapsuudesta. Harkitsen hetken puuhun kiipeämistä. Rungossa on tappeja, muistoja ajalta, jolloin puuta on leikattu rajummin kuin nykyisin. Ketterä pääsee latvaan niiden avulla. Jään juurelle ja päätän harventaa latvusta vasta kukinnan jälkeen. Kiipeäminen onnistuu vasta, kun saan tikkaat nojalleen runkoa vasten. Leikata saa kesälläkin, kun varoo, että kaikki raakileet eivät karise.

Orvokit värjöttelevät ulkona, räntäsateessa. Pienenpieni sadekuuro pyyhkäisee aamulla pihan poikki. Ostin orvokintaimet eilen ja jätin ne ulos. Siirtelen taimia säiden mukaan ja tuon turvaan kuistille, jos tarvitsee.

Orvokintaimet ovat uskomattoman kestäviä. Muutama nuppu voi tietysti mennä pakkasyössä. Taidan tänään hakea vajasta hallaharsoa, josta keväisin virittelen peittoja pikkutaimille. Ovat sen arvoisia.

Turussa on Puutarhan Kevät -messut. Harrastajat ja ammattilaiset ovat parhaillaan siellä virittäytymässä. Olen täällä ja seuraan tapahtumaa sähköisen median kautta. Tuoksut ja värit eivät kulje sen mukana, mutta voin pyyhkäistä ohi mennessä rosmariinia kuistillani. Olen luvannut mennä leikkaamaan omenapuun, jonka juurelta lumi on jo sulanut. Täytyypä teroitella saksia ja etsiä tikkaita.

Idänunikkojeni taimet ovat vasta millimetrien mittaisia. Kylvin siemenet pari viikkoa sitten. Lajike on valkokukkainen ‘Royal Wedding’. Kuistilla on taimille aavistuksen liian kylmää, sisällä aivan liian lämmintä. Laitoin taimipottien ja ikkunanväliin palan styroksia. Toivon, että hauraat taimeni karaistuvat ja kasvattavat vahvan varren.