Mielestäni jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on enää murto-osa surua. Tarkistin tilastoista, että näitä meidän perheen iloja ja suruja on jaettu viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä 120 kertaa. Lisäksi olen kirjoittanut remonttiblogia 18 kertaa eli yhteensä noin 140 bloggausta. Se on aika paljon henkilöltä, jonka äidinkielen numero ei koskaan ollut sieltä asteikon yläpäästä.

Kolmen vuoden aikana elämässämme on ehtinyt tapahtua todella paljon. Olemme muuttaneet ja minä olen vaihtanut työpaikkaa. Pienemmät tytöt menevät kohta kouluun, kun isommat pikkuhiljaa jo lopettelevat omaansa. Kirjoituksista ystävät ja sukulaiset, mutta myös tuntemattomat ovat saaneet seurata perheen kuulumisia ja lasten kasvua.

Bloggaaminen on opettanut kirjoittamista, mutta tuonut myös mielenkiintoisen näkökulman perheen kulutuskäyttäytymiseen. Peiliin katsominen on muuttanut ostoskorimme sisältöä ja suhtautumistani ruokaan. Yhä useammin koriin tulee terveellistä perusruokaa, luomua ja Reilun kaupan tuotteita.

Nyt uuden vuoden alussa haluan kiittää kaikkia lukijoita sekä S-ryhmää mukavasta matkasta. Toivotan kaikille onnea ja menestystä tuleville vuosille. Työn puolesta haluan sanoa, että olkaa huolellisia tulen kanssa. Suurperheemme suuntaa kohti uusia seikkailuja ja rakennusprojekteja.

Graavilohen ostaminen oli yllättävän miellyttävä kokemus. Sain samaan hintaan muutaman kätevän vinkin kalan valinnasta. Olin vuoroa odotellessa katsellut tiskissä olevia paloja ja kerroin neidille voivani ottaa yhden jäljellä olevista häntäpaloista. Neiti kysyi minulta, mihin aion lohta käyttää. Vastattuani, että leivän päälle ja salaattiin, hän sanoi, että hän leikkaa minulle mieluummin palan fileen paksuimmalta kohdalta. Hän kertoi, että keskipala on mureampi ja sopii hyvin sellaisenaan nautittavaksi, pyrstö paremmin ruuanlaittoon.

Palvelu jatkui vinkeillä siitä, milloin lohi on tarpeeksi suolainen ja miten päin se kannattaa suikaloida. Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun ja täytyy myöntää, että olen aikaisemmin siivuttanut lohen toisin. Kala oli todella hyvää ja leikkaamalla selkäevästä vatsaa kohti sai todella tyylikkäitä tasakokoisia siivuja.

Keskustelimme asiasta kotona vaimon kanssa ja päädyimme siihen lopputulokseen, että kyllä palvelutiski aina itsepalvelun voittaa. Tässä yksi hyvä graavilohisalaatti resepti.

Toinen suosikkini voisi olla pataruuat, mutta en ole vielä saanut ostettua kunnon pataa. Haaveenani on ollut Sarpanevan valurautapata, mutta joka syksy se on jäänyt syystä tai toisesta hankkimatta ja kevättä kohti asia sitten taas unohtuu.  Lehtien ruokaliitteet ovat nyt tulvillaan toinen toistaan herkullisemman näköisiä patareseptejä. Ehkä tänä vuonna pitäisi lähteä patakaupoille?

Purtavaa opiskelijoille

Nykyisessä työssä päätehtäväni on suunnitella ja pitää koulutuksia. Yleensä pidän koulutukset Hotelli Vantaalla, mutta toisinaan järjestän niitä muuallakin. Hotellien suurin etu on niiden helpot kokouspaketit. Kaikki tietokoneista datatykkeihin on valmiina – riittää, kun ilmestyy itse paikalle power pointit muistitikulla.

Hiljattain jouduin järjestämään koulutuksen paikassa, mihin ei ollut cateringia saatavilla. Hermot meinasivat mennä, kun metsästin lähistöltä paikkaa, mistä saisin opiskelijoille tarjoilun järjestettyä. Onneksi mieleen tuli läheinen ABC Deli. Soitin sinne edellisenä päivän ja tein tilauksen etukäteen. Seuraavana aamuna syötävät odottivat valmiina noutoa kello 7.30 ja sain ennakkotilaajana tarjoilusta vielä 10 % alennuksen.

Viikon uutuusvinkkinä voisin suositella erinomaista Gourmanten luomu valkoviinietikkaa. Sitä kun maistaa, niin huomaa, miten etikoissakin on valtavia eroja.

Tavoitteena oli ostaa half price ticketit musikaaliin Piccadilly Circuksesta, mutta Olivian pahimmilleen ärtynyt syysflunssa teki tepposet. Ajattelimme, että olisi noloa lähteä yskimään ja häiritsemään muita katsojia musikaaliin. Tyydyimme katselemaan nähtävyyksiä ja shoppailemaan. Iskän rooli oli toimia lompakkona ja kamelina, mutta täytyy sanoa, että aika vähällä pääsin. Eniten rahaa taisi mennä omiin vaateostoksiin.

Harrodsin tavaratalo tarjosi karun muistutuksen omasta asemasta sosiaalisessa hierarkiassa. Piti ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, mistä yläluokka ostaa vaatteensa. Silmät pyörähtivät päässä, kun katseli vaatteiden hintoja. Pitkän etsimisen jälkeen tavaratalosta löytyi pieni alennusrekki, jossa oli Harrods-vaatteita eli esimerkiksi S-ryhmän House-merkkiin verrattavia oman merkin tuotteita. Vaatteet olivat 30 % alennuksessa. Ohuelle villapaidalle jäi hintaa 204 puntaa ja puvullekin vain 565 puntaa eli pyöreästi 650 euroa. Siis 30 % alennuksessa!?

Mukaan tarttui pari villapaitaa, puku ja villakangas takki – tosin ihan jostain toisesta liikkeestä. Sen verran miehille muodista vinkkiä, että syksyn hittejä Lontoossa olivat paksut villapaidat isoilla kauluksilla ja villakangaspikkutakit. Molemmissa näkyi vielä yleensä nahkapaikat kyynärpäissä.

Viime viikko tuntui taas loputtomalta oravanpyörässä juoksemiselta. Kolmepäiväiset messut valmisteluineen ja purkuineen täyttivät työpäivät ja kiireisen viikon kruunasi kolmevuotiaan Majn syntymäpäiväjuhlat. Voi sitä sekametelisoppaa, kun toistakymmentä muksua juoksee ympäri meidän pientä kämppää ja vanhemmat koettavat samalla käydä edes jonkinasteista sivistynyttä keskustelua.

Juhlia oli odotettu viikkotolkulla ja lasten toimesta oli etukäteen laadittu lahjalistaa. On ollut huvittavaa seurata odotukseen liittyvää nahistelua ja sisarusten valtataistelua. Kinastelun varhain opittu ääri-ilmiö on sosiaalinen eristäminen; sää et pääse mun synttäreille.  Ääni on muuttunut kellossa aika pian, kun on tajuttu, että pois jäävien kavereiden lukumäärä on suoraan verrannollinen lahjaksi saatu

jenpakettien määrään.  Vinkkinä lahjoja ostaville vanhemmille, että tämän hetken kuumimmat trendit taitavat olla Hello Kitty ja poikien kohdalla Salama McQueen.

Synttäreillä on tapana joustaa lasten ruokavaliossa, mutta Majn kananmuna-allergia aiheutti tiettyjä haasteita tarjoilulle. Ihan perinteistä kattausta ei saatu, mutta eipä kukaan siinä sokerihumalassa myöskään valittanut. Tarjolla oli munatonta suolaista ja makeaa.  Synttärit kruunasi äidin oivallus prinsessalinnasta. Jäätelöstä tehty linna koottiin neljästä litrasta jäätelöä, neljästä tuutista ja keksistä.

Jos koko viikko oli raskas, niin yksi onni juhlissa oli se, että lapset simahtivat jo kesken iltasadun ja nukkuivat kerrankin yli seitsemään seuraavana aamuna.

Kyytönmaitoa ja Porowurstia

Kesä oli kiireinen monellakin tapaa. Jasmiina vietti kesäloman kotona ja ystäviä lappasi vieraissa eripuolilta maapalloa. Vierailujen myötä oli kiinnostavaa maistella makuja vierailta mailta, kun nuoret tekivät ruokaa myös meille. Kaikki vierailut ja reissut piti taiteilla muutamalle hassulle lomapäivälle ja viikonlopuiksi, koska minulla ei ollut juurikaan kesälomaa. Sen siitä yleensä saa, kun vaihtaa työpaikkaa.

Koska yhteenvedossa näkyy vain vähittäiskaupasta ostettu ruoka, niin viime kesän menot kertovat sen, että elokuussa olemme olleet reissussa. Toinen ja aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto on, että osa kuiteista on hävinnyt. Niin tai näin, ostokäyttäytymisen muutos viime vuoteen on kuitenkin selvä. Viljatuotteiden osuus on vähentynyt ja hedelmien, vihannesten, maitotuotteiden sekä lihan ja munien osuus on kasvanut.
Muutos on nykyisen suuntauksen mukaista. Jos minulta kysyttäisiin vaikuttavatko trendit ja markkinointi ostoskäyttäytymiseeni, vastaisin kieltävästi, mutta näköjään tilastot osoittavat muuta. Olen lukenut kesän mittaan lehdistä, miten ihmiset ovat alkaneet vieroksua kevyttuotteita ja hiilihydraatteja samalla, kun lihan ja voin kulutus on kääntynyt nousuun. Kai tässä on sitten kuitenkin markkinavoimien vietävissä. Siinä on valmistajillakin mukana pysymistä. Kuulemani mukaan joku leipuri on osunut kultasuoneen tuodessaan markkinoille vähähiilihydraattinen sekaleivän.

Vierailujen myötä perheeseen löytyi uusi herkku, kun kaikki innostuivat norjalaisesta ruskeasta juustosta. Gudbransdalen-juustoa löytyy ainakin Kannelmäen Prismasta. Mikäli kaipaat resepteihisi ripauksen mausteita maailmalta, käy katsomassa makuja maailmalta.

Kesämuistoja

Suurperheen ruokaostokset toukokuu                                       2011                       2010 ka.

Testasin ankkaa, joka oli mielestäni ihan ok. Maku oli hyvä, mutta liha olisi voinut olla mureampi. En tiedä, onko sitä niin tapojensa orja, että olisi kaivannut viereen jotain perunoita tai vastaavaa? Vaatii melkoista selkärankaa, ettei lähde tuollaisen annoksen jälkeen tilaamaan jäätelöä tai jotain juustokakkua. Sokerin himo vain kasvaa, jos sitä ei saa.

Karppaaja syö yleensä enemmän rasvaa kuin normaalia ruokavaliota käyttävä ihminen. Hän ei silti liho, koska elimistö muodostaa energian rasvoista. Homma toimii juuri niin kauan, kun pystyy järjestelmällisesti kieltäytymään hiilareista. Vaara vaanii siinä, että ryhtyy lipsumaan ruokavaliosta. Suurin katastrofi tulee silloin, jos huomaa syövänsä rasvaa, kuten karppaajat ja samaan aikaan hiilareita normaalisti. Rasvaa kertyy jenkkakahvoihin alta aikayksiön.

Meikäläisellä homma ei voisi toimia, pelkästään siitä syystä, että pidän liian paljon jäätelöstä. Painonhallinta pitää hoitaa muilla keinoin. Yritän pysyä kohtuudessa.

Pohjoismaista yhteistyötä

Viime viikolla huomasin, että lautaselle oli kertynyt kalaa Norjasta, varhaisperunoita Ruotsista ja salaatin ainekset Suomesta. En ole ainakaan toistaiseksi antanut Keski-Euroopan kurkkuskandaalin vaikuttaa ruokavaliooni.

Ruotsalaiset potut eivät tietenkään vastaa kotimaisia, mutta menevät hyvin kauden alussa ikään kuin kauteen valmistautuessa. Pitkän talven jälkeen ajatus kesästä ja uusista perunoista tuntuu mahtavalta. Pottujen kaveriksi suosittelun viimeisintä uutuuslöytöäni Vesta-silliä. Ajattelin aikaisemmin, että sama se mitä silliä syö, mutta onneksi kaveri vinkkasi Vestaa – silleissäkin on näköjään eroja.

Lapset halusivat syötäväksi kanaa Onni Oravan tapaan. Tosin molemmat julistivat heti kättelyssä, että ilman mitään kastiketta. Annosten saavuttua molemmat lisäsivät, ettei annoksen tomaateillakaan ollut sen enempää virkaa. Hieman myöhemmin Maj haukkui porkkanasta tyylikkäästi juustohöylällä siivutettuja lastuja porkkanankuoriksi ja Eva kanaa mauttomaksi.

Loppujen lopuksi tytöt kelpuuttivat syötäväksi lähinnä kurkut ja ranskalaiset perunat, eikä syy suinkaan ollut ruuan laadussa. Huomasimme vaimon kanssa, että vielä kaivataan hieman toistoja ennen kuin pikku tyttäristämme sukeutuu mitään sulavia seurapiirihelmiä.

Vaimo tilasi alkuruuaksi valkosipulietanoita ja pääruuaksi hän kokeili kala-äyriäispannua. Minä puolestaan söin äyriäissalaatin alkuun ja pääruuaksi otin ankankoipea confit sieniraviolilla. Otimme tietoisen riskin kokeillessamme jälleen uusia annoksia. Ruoka oli hyvää, mutta ei yltänyt joidenkin suosikkiannostemme tasolle.

Salade de fruits de mer

Meillä on ollut perinteenä syödä ankkaa äitienpäivänä. Itse valmistamieni annosten resepti on seuraava. Viiluta ensin ankan fileen rasvapuoli. Aloita paistaminen kylmältä pannulta rasvapuoli alaspäin. Ruskista molemmat puolet hyvin ja jatka kypsentämistä 200-asteisessa uunissa kunnes fileiden sisälämpötila on noin 55–57 astetta. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja aseta folioon vetäytymään noin kymmeneksi minuutiksi.

Ankankoipi confit ja sieniraviolia

Jatka kastike pannulle kertyneestä rasvasta lisäämällä siihen 2,5 desiä kanalientä. Keitä pois noin kolmannes ja mausta suolalla, pippurilla, timjamilla, soijalla ja osterikastikkeella. Lisää vielä hieman ketsuppia, appelsiinimehua ja suurusta maissijauholla. Omassa reseptikirjassamme lukee, että tarjoillaan rakkaudella riisin tai muusin kanssa.

Ruoka ei valmistu ihan arkiaikataulujen mukaan, mutta toimii hyvin juuri esimerkiksi juhlapäivinä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!