Suurperhe kuluttaa

Kävin perjantaina Kannelmäen Prismassa valitsemassa itselleni isänpäiväherkkuja. Kun käy itse kaupassa, niin saa ainakin sitä mitä haluaa. Kakun sijaan ostin jäätelöä ja keksien sijaan valitsin Fazerin konvehteja.  Heräteostoksia päädyin tekemään tuoretiskillä. Ostin tarjouksesta savutettua Nieriää ja palan graavilohta.

Graavilohen ostaminen oli yllättävän miellyttävä kokemus. Sain samaan hintaan muutaman kätevän vinkin kalan valinnasta. Olin vuoroa odotellessa katsellut tiskissä olevia paloja ja kerroin neidille voivani ottaa yhden jäljellä olevista häntäpaloista. Neiti kysyi minulta, mihin aion lohta käyttää. Vastattuani, että leivän päälle ja salaattiin, hän sanoi, että hän leikkaa minulle mieluummin palan fileen paksuimmalta kohdalta. Hän kertoi, että keskipala on mureampi ja sopii hyvin sellaisenaan nautittavaksi, pyrstö paremmin ruuanlaittoon.

Palvelu jatkui vinkeillä siitä, milloin lohi on tarpeeksi suolainen ja miten päin se kannattaa suikaloida. Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun ja täytyy myöntää, että olen aikaisemmin siivuttanut lohen toisin. Kala oli todella hyvää ja leikkaamalla selkäevästä vatsaa kohti sai todella tyylikkäitä tasakokoisia siivuja.

Keskustelimme asiasta kotona vaimon kanssa ja päädyimme siihen lopputulokseen, että kyllä palvelutiski aina itsepalvelun voittaa. Tässä yksi hyvä graavilohisalaatti resepti.

Syksyn tullen, kun ilmat alkavat viilenemään, muuttuu myös perheemme ruokavalio. Salaattien osuus aterioilla vähenee, mutta kasviksia kuluu edelleen keitoissa. Sitä alkaa ikään kuin luonnostaan kaivata lämpimiä keittoja, kasvissosekeittoa, kalakeittoa ja niin edelleen. Pikkutytöt ovat vähän nirsoja joidenkin kasvisten suhteen, mutta sosekeittona kaikki tuntuu kelpaavan.

Toinen suosikkini voisi olla pataruuat, mutta en ole vielä saanut ostettua kunnon pataa. Haaveenani on ollut Sarpanevan valurautapata, mutta joka syksy se on jäänyt syystä tai toisesta hankkimatta ja kevättä kohti asia sitten taas unohtuu.  Lehtien ruokaliitteet ovat nyt tulvillaan toinen toistaan herkullisemman näköisiä patareseptejä. Ehkä tänä vuonna pitäisi lähteä patakaupoille?

Purtavaa opiskelijoille

Nykyisessä työssä päätehtäväni on suunnitella ja pitää koulutuksia. Yleensä pidän koulutukset Hotelli Vantaalla, mutta toisinaan järjestän niitä muuallakin. Hotellien suurin etu on niiden helpot kokouspaketit. Kaikki tietokoneista datatykkeihin on valmiina – riittää, kun ilmestyy itse paikalle power pointit muistitikulla.

Hiljattain jouduin järjestämään koulutuksen paikassa, mihin ei ollut cateringia saatavilla. Hermot meinasivat mennä, kun metsästin lähistöltä paikkaa, mistä saisin opiskelijoille tarjoilun järjestettyä. Onneksi mieleen tuli läheinen ABC Deli. Soitin sinne edellisenä päivän ja tein tilauksen etukäteen. Seuraavana aamuna syötävät odottivat valmiina noutoa kello 7.30 ja sain ennakkotilaajana tarjoilusta vielä 10 % alennuksen.

Viikon uutuusvinkkinä voisin suositella erinomaista Gourmanten luomu valkoviinietikkaa. Sitä kun maistaa, niin huomaa, miten etikoissakin on valtavia eroja.

Kävin Olivian kanssa viettämässä pitkän viikonlopun Lontoossa. Matkan tarkoituksena oli tavata Walesissa opiskelevaa isosiskoa hänen syyslomallaan ja viettää hieman laatuaikaa isojen tyttöjen kanssa. Pienten lasten kanssa on vähän niin, että he vievät kaiken ajan ja isommat lapset joutuvat tinkimään vanhempien jakamattomasta huomiosta.

Tavoitteena oli ostaa half price ticketit musikaaliin Piccadilly Circuksesta, mutta Olivian pahimmilleen ärtynyt syysflunssa teki tepposet. Ajattelimme, että olisi noloa lähteä yskimään ja häiritsemään muita katsojia musikaaliin. Tyydyimme katselemaan nähtävyyksiä ja shoppailemaan. Iskän rooli oli toimia lompakkona ja kamelina, mutta täytyy sanoa, että aika vähällä pääsin. Eniten rahaa taisi mennä omiin vaateostoksiin.

Harrodsin tavaratalo tarjosi karun muistutuksen omasta asemasta sosiaalisessa hierarkiassa. Piti ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, mistä yläluokka ostaa vaatteensa. Silmät pyörähtivät päässä, kun katseli vaatteiden hintoja. Pitkän etsimisen jälkeen tavaratalosta löytyi pieni alennusrekki, jossa oli Harrods-vaatteita eli esimerkiksi S-ryhmän House-merkkiin verrattavia oman merkin tuotteita. Vaatteet olivat 30 % alennuksessa. Ohuelle villapaidalle jäi hintaa 204 puntaa ja puvullekin vain 565 puntaa eli pyöreästi 650 euroa. Siis 30 % alennuksessa!?

Mukaan tarttui pari villapaitaa, puku ja villakangas takki – tosin ihan jostain toisesta liikkeestä. Sen verran miehille muodista vinkkiä, että syksyn hittejä Lontoossa olivat paksut villapaidat isoilla kauluksilla ja villakangaspikkutakit. Molemmissa näkyi vielä yleensä nahkapaikat kyynärpäissä.

Viime viikko tuntui taas loputtomalta oravanpyörässä juoksemiselta. Kolmepäiväiset messut valmisteluineen ja purkuineen täyttivät työpäivät ja kiireisen viikon kruunasi kolmevuotiaan Majn syntymäpäiväjuhlat. Voi sitä sekametelisoppaa, kun toistakymmentä muksua juoksee ympäri meidän pientä kämppää ja vanhemmat koettavat samalla käydä edes jonkinasteista sivistynyttä keskustelua.

Juhlia oli odotettu viikkotolkulla ja lasten toimesta oli etukäteen laadittu lahjalistaa. On ollut huvittavaa seurata odotukseen liittyvää nahistelua ja sisarusten valtataistelua. Kinastelun varhain opittu ääri-ilmiö on sosiaalinen eristäminen; sää et pääse mun synttäreille.  Ääni on muuttunut kellossa aika pian, kun on tajuttu, että pois jäävien kavereiden lukumäärä on suoraan verrannollinen lahjaksi saatu

jenpakettien määrään.  Vinkkinä lahjoja ostaville vanhemmille, että tämän hetken kuumimmat trendit taitavat olla Hello Kitty ja poikien kohdalla Salama McQueen.

Synttäreillä on tapana joustaa lasten ruokavaliossa, mutta Majn kananmuna-allergia aiheutti tiettyjä haasteita tarjoilulle. Ihan perinteistä kattausta ei saatu, mutta eipä kukaan siinä sokerihumalassa myöskään valittanut. Tarjolla oli munatonta suolaista ja makeaa.  Synttärit kruunasi äidin oivallus prinsessalinnasta. Jäätelöstä tehty linna koottiin neljästä litrasta jäätelöä, neljästä tuutista ja keksistä.

Jos koko viikko oli raskas, niin yksi onni juhlissa oli se, että lapset simahtivat jo kesken iltasadun ja nukkuivat kerrankin yli seitsemään seuraavana aamuna.

Ajattelin palata pitkästä aikaa blogikirjoitusteni ja kuluseurantojen pariin. Kulujen kirjaaminen ei ole kovin mieltä ylentävää hommaa, mutta ainakin se auttaa ymmärtämään, mihin kaikki rahat oikein katoavat.

Kyytönmaitoa ja Porowurstia

Kesä oli kiireinen monellakin tapaa. Jasmiina vietti kesäloman kotona ja ystäviä lappasi vieraissa eripuolilta maapalloa. Vierailujen myötä oli kiinnostavaa maistella makuja vierailta mailta, kun nuoret tekivät ruokaa myös meille. Kaikki vierailut ja reissut piti taiteilla muutamalle hassulle lomapäivälle ja viikonlopuiksi, koska minulla ei ollut juurikaan kesälomaa. Sen siitä yleensä saa, kun vaihtaa työpaikkaa.

Koska yhteenvedossa näkyy vain vähittäiskaupasta ostettu ruoka, niin viime kesän menot kertovat sen, että elokuussa olemme olleet reissussa. Toinen ja aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto on, että osa kuiteista on hävinnyt. Niin tai näin, ostokäyttäytymisen muutos viime vuoteen on kuitenkin selvä. Viljatuotteiden osuus on vähentynyt ja hedelmien, vihannesten, maitotuotteiden sekä lihan ja munien osuus on kasvanut.
Muutos on nykyisen suuntauksen mukaista. Jos minulta kysyttäisiin vaikuttavatko trendit ja markkinointi ostoskäyttäytymiseeni, vastaisin kieltävästi, mutta näköjään tilastot osoittavat muuta. Olen lukenut kesän mittaan lehdistä, miten ihmiset ovat alkaneet vieroksua kevyttuotteita ja hiilihydraatteja samalla, kun lihan ja voin kulutus on kääntynyt nousuun. Kai tässä on sitten kuitenkin markkinavoimien vietävissä. Siinä on valmistajillakin mukana pysymistä. Kuulemani mukaan joku leipuri on osunut kultasuoneen tuodessaan markkinoille vähähiilihydraattinen sekaleivän.

Vierailujen myötä perheeseen löytyi uusi herkku, kun kaikki innostuivat norjalaisesta ruskeasta juustosta. Gudbransdalen-juustoa löytyy ainakin Kannelmäen Prismasta. Mikäli kaipaat resepteihisi ripauksen mausteita maailmalta, käy katsomassa makuja maailmalta.

Kesämuistoja