Suurperhe kuluttaa

Viime viikkojen aikana olemme matkailleet halki Suomen ja vietettäneen joulua Lapissa. Pukki raahasi taas sellaisen kasan paketteja, ettei meinannut kaikki autoon mahtua. Pääsyynä olivat tietysti perheen pienimmät, joille sukulaiset ja kummit haluavat antaa yhtä jos toista. Muksut ihmettelivät lahjojen määrää ja pukin tuttuja piirteitä. Hyvä, kun ehtivät yhden paketin avata, ennen kuin siirtyivät jo seuraavan kimppuun. Onneksi molemmat saivat samanlaiset kassakoneet, ettei siitä tullut tappelua. Sanoin, että meillä perustetaankin isompi kauppa eikä mitään kioskia, kun heti kahdella kassalinjalla aloitetaan.

 Suurimmat kustannukset reissulla tuli bensalaskuista. Perheen isolla tila-autolla sitä kuluu melkoisesti. Suurperheelle auto on kuitenkin reilusti halvempi kuin juna tai lentokone. Se helpottaa myös liikkumista paikan päällä. Isot ABC-myymälät rytmittävät ajoamme, kun liikumme autolla. Seisovasta pöydästä saa aina takuuvarmat sapuskat nopeasti ja muksuille löytyy kiva leikkipaikka, missä oikoa pitkästä istumisesta kangistuneita jalkoja.

 Minulla on ollut pitkät vapaat. Siitä kiitos kuuluu Kelalle. Olen nimittäin viettänyt siirrettyä isäkuukautta vaimon kuluttaessa lomapäiviään. Korvaus ei tietenkään ole kummoinen, mutta aina parempi kuin ei mitään. Rahaa on säästynyt sillä, että olemme viettäneet juhlia sukulaisten luona.

 Työkaverit sanoivat, että isäkuukausi on sitä isän omaa aikaa. Se tarkoittaa, että silloin voi ottaa lomaa lasten hoidosta, harrastaa sekä tavata kavereita. Vaimo oikaisi asian ennen kuin ehdin kauheasti tuulettelemaan. Olivat vaan töissä kateellisia, kun kerroin lähteväni Lappiin kolmeksi viikoksi hiihtämään. Pian on edessä paluu sorvin ääreen, kunhan saadaan uusi vuosi juhlittua.

 Uutta vuosikymmentä vastaanotamme kotona ystävien kanssa. Kohtalotovereiden kanssa on helpompaa, kun kaikilla on pieniä muksuja. Kukaan ei ihmettele, jos filosofinen keskustelu välillä keskeytyy jonkun itku-/kiukku-/raivokohtauksen takia. Enkä tarkoita tässä pelkästään lapsia.

Päivystämässä olevien työkavereiden puolesta toivon, että kaikki käyttävät suojalaseja rakettien kanssa ja juovat sitä kuplivaa kuohujuomaa kohtuudella. Hyvää ja turvallista uutta vuotta kaikille!

Olen jokaisella pohjoisen reissulla pistänyt merkille, miten elämänmeno Lapissa on leppoisampaa kuin etelässä. Kaksi silmiinpistävintä piirrettä ovat ihmisten kauppa- ja liikennekäyttäytyminen.

Pohjoisessa autoilijat vaikuttavat kiireettömiltä ja ystävällisiltä. Kertaakaan ei ole tarvinnut jalankulkijana seisoskella suojatien edessä odottamassa, vaan aina on tarjottu tietä. Ajattelevat varmaan, että paleltuuhan se etelän mies noissa muotirytkyissä, kun ei tajua näillä pakkasilla kelkkahaalariin pukeutua. Anoppi vitsaileekin, että sodankyläläiset jäävät auton alle, jos lähtevät Etelä-Suomeen, kun siellä autot eivät väistä.

Kaupassa käytävät tuntuvat kapeammilta ja joka puolella on ihmisiä juttelemassa toistensa kanssa. Kärryt reilusti rinnakkain käydään läpi viikon kuulumisia ja jossain näkyy useamman miehen torikokouksia. Mitä ihmettä? Siinä on etelän mies ihmeissään. En muista, milloin olisin itse viimeksi Viikin Prismassa törmännyt johonkin tuttuun ja jäänyt tarinoimaan edellisen päivän tv-ohjelmista, mutta Lapissa kaupassa käynti on pitkälti sosiaalinen tapahtuma. Pohjoisessa käydessä turha hoppu on syytä unohtaa ja samaa toivoisin myös meille etelään – varsinkin näin joulun alla.

Työn puolesta täytyy vielä lisätä, että olkaa varovaisia niiden kynttilöiden ja ulkotulien kanssa. Pelastuslaitokselle yksi tyypillisimpiä joulunajan hälytystehtäviä on parvekkeelle ilman asianmukaista alustaa sytytetty joulutuli, joka palaessaan kuumenee pohjasta ja sytyttää alapuolisen materiaalin tuleen.

Turvallista ja Rauhaisaa Joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille koko perheen puolesta!

Evan kanssa lähikaupassa.

Niin se mennä hurahti taas yksi kuukausi ja joulukin jo kolkuttelee ovella. Hirvittää katsella kuluja, kun tietää, että joulu tuo aina hieman ylimääräistä rahan menoa. Suurperheessä lahjoja ostetaan väkisinkin enemmän. Onneksi vaimo on varautunut asiaan ostamalla paketteja lahjavasuun pitkin vuotta.

Marraskuussa oli kulujen osalta hieman normaalia suurempi. Evalla oli kolmevuotissyntärit ja lisäksi meillä oli muutamana iltana ystäviä kylässä. Nämä näkyvät seurannassa normaalia suurempina ruokakuluina. Tingitään sitten vaikka jostain muusta, on se kuitenkin sen arvoista. Jos välillä tuntuu, ettei millään ehdi tai jaksa, niin hyvä ruoka ja pari lasillista viiniä hyvien ystävien seurassa piristää kummasti sateisia syysiltoja.

Näin joulun alla ystävät ja sukulaiset kyselevät, mitä niille lapsille voisi hankkia joululahjaksi. Jos minulta kysytän, niillähän on tavaraa kaikki nurkat täynnä. Tuntuu vaikealta yhtäkkiä keksiä jotain. Vaimolla on parempi taktiikka. Hän pistää vihjeitä mieleen vuoden mittaan tai ostaa aina, kun kohdalle osuu jotain mielenkiintoista. Näin suurin vastuu ostoksista on automaattisesti siirtynyt hänen kontolleen.

Mikäli lahjoja ajattelee menneiden vuosien näkökulmasta, vinkkinä voin sanoa, että meidän perheessä ylivoimaisesti suosituimpia lahjoja ovat olleet erilaiset kirjat, I-Pod, kannetava DVD ja lasten piirustuslauta. Kirjoja lukevat kaikki ja Jasmiina käyttää I-Podiaan joka päivä. Kannettava DVD on ihan must pitkillä automatkoilla ja piirrustuslautaa ovat käyttäneet kaikki lapsista aikuisiin. Itse asiassa menossa taitaa olla jo kolmas kappale.

Lapsiperheen kulut marraskuu 2009

Marraskuun kulut:
Ruoka                                     788,81
Ulkona syöminen                69,21
Muut                                      1152,19
Yhteensä:                          2010,21

Näitä ostimme:

Ulkona syöminen
Noutopizzat                          45,21
Työpaikkaruokailu             24
Yhteensä:                           69,21

Muut
Bensat                                    185,24
Kerhomaksu                       28
Matkakortin lataus           30
Sähkölasku                          71,95
Terveys                                  292,03
Tv-lupamaksu                       57,1
Puhelinlaskut                      103,55
Kosmetiikka                          83,01
Hygienia, vaipat, pesuain. 48,44
Lahjat                                      161,87
Muut sekalaiset menot       91
Yhteensä:                           1152,19

Pohjoisessa pääsee jo hiihtämään.

YK:n järjestämässä Kööpenhaminan kokouksessa käydään parhaillaan keskusteluja ilmastonmuutoksesta. Lukuisat tiedemiehet, poliitikot ja ekonomit ympäri maailmaa yrittävät löytää yhteisymmärrystä siitä, miten ehkäistä ilmastonmuutosta. Vaikka kehityksen suunnasta ollaan yhtä mieltä, aina löytyy skeptikoita eikä kukaan näytä haluavan luopua jo saavutetuista eduistaan. Mielenkiinnolla olen lukenut keskusteluja ja ryhtynyt miettimään, mikä meitä järkeviä ihmisiä tässä epäilyttää? Aika moni suhtautuu ympäristönsuojeluun hällä väliä -tyyliin: se ei kosketa minua tai mitä minä voisin muka tehdä.

Tiedämme varmasti, että toimintamme seurauksena hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on viimeisen 50 vuoden aikana noussut 20 %. Tiedämme myös, että pitoisuuksien kasvu johtaa väistämättä ilmaston lämpenemiseen. On arvioitu, että ilmasto lämpenee nykymenolla 1,5–4,5 astetta ennen vuotta 2100. Tämä aiheuttaa Grönlannin mannerjään sulamista, merenpinnan kohoamista, Siperian turvasoiden sulamista, lisääntynyttä kuivuutta ja niin edelleen. Kaikki sellaisia asioita, jotka osaltaan vain kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Päästöjä tulee lisäämään myös ihmismäärän kasvu ja kolmansien maiden teollistuminen. Kyseessä on pitkän ajan muuttumattomia vaikutuksia, joiden vahinkojen määrää on kokonaisuudessaan erittäin vaikea hahmottaa ja hallita. Itselleni hiihtokelien odottelu tekee ilmastonmuutoksesta jotenkin konkreettisemman. Lapsena talvet olivat kylmempiä ja lunta enemmän.

On aina helpompaa puolustella itseään ja toimintaansa omasta sosiaalisesta ympäristöstä käsin. Olemme valmiit rajoittamaan muiden valintoja samalla kun itse vähättelemme vastuutamme. Haluamme elektroniikkaa, isoja autoja, isompia asuntoja ja etelän matkoja tai jalopuuparketteja ja -puutarhakalusteita, mutta samalla vaadimme sademetsien suojelua. Silloin, kun joku puolestaan syyttää meitä ympäristön saastuttamisesta (esimerkiksi Uruguay/Botnia/Stora Enso) tai omien metsiemme hakkuista (Greenpeace), emme ajattele riskejä samassa mittakaavassa. Tulevaisuudessa meidän on pakko pohtia toimintamme seurauksia koko maapallon näkökulmasta. Sallitaanko jokaiselle kiinalaiselle oma auto vai luovummeko mekin omistamme? Mitä jos EU päättää rakentaa 16 ydinvoimalaa Suomeen ja vetää sähkökaapelit Keski-Euroopan kasvavaan energian tarpeeseen? Mielestäni tämä kuvastaa hyvin globalisaation mukanaan tuomaa mittakaavan supistumista. Ennen ihmisten ajatukset pyörivät pienemmissä ympyröissä. Hevoskärryillä ei oltu yhtä hanakoita lähtemään maailmalle.

Miten tämä liittyy suurperheeseen ja kuluttamiseen? Henkilökohtaista elämäntilannettani ja tämän hetkistä kuvaa ympäristöstäni muokkaavat eniten neljä rakasta lastamme. Tässä kohtaa täytyy katsoa peiliin ja todeta, että suurperhe tosiaan kuluttaa. Asia kirpaisee, kun ajattelee, miten asia on hoidettu Kiinassa. Yksi lapsi per perhe kuulostaa aika kovalta ratkaisulta näin suomalaisesta näkökulmasta. Taitaa olla hieman hätiköityä lähteä syyttelemään Kiinaa siitä, ettei se osallistu ilmastotalkoisiin mitenkään. Julkisen rummutuksen aikaansaama syyllisyys ekologisesta jalanjäljestäni ja sen merkityksestä tuleville sukupolville on istutettu alitajuntaani. Arvostan Suomen luontoa, vaikka se ei aina olekaan niin puhdas kuin mielikuvissa. On metsiä ja vesistöjä, missä vaeltaa, suksilla tai ilman. Suomessa on ainakin vielä toistaiseksi neljä hienoa vuoden aikaa, joista kaikista löytyy nautittavaa.

Viikonvinkkinä esitän hieman vastuullisuutta jokaisen omaan toimintaan. Kyseessä on meille itsellemme aika mitättömät teot, jolla voimme oikeasti vaikuttaa. Kyse ei olisi siitä, että pitää maksaa huomattavia summia jostain, vaan ennemminkin säästää rahaa tekemällä asioita yksinkertaisemmin tai jättämällä jotain tekemättä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on halvempaa kuin ajautuminen ekologiseen kriisiin. Ja jos ilmastonmuutos ei olisikaan totta, niin mitä huonoa on ympäristön kuormituksen vähentämisessä?