Projektina kasvihuone

Tämä kasvukausi rupeaa olemaan loppusuoralla. Mitä sitten on jäänyt käteen?

Kuistilla majaillut Cherokee kypsyi ensimmäisenä. Tässä yksilössä asustaa kaksi tomaattia.

Tomaatteja tietenkin, ei ehkä ihan niin paljon kuin toiveissa keväällä ja alkukesästä vielä siinsi, mutta kuitenkin. Pikkutomaatit Matina ja Bistro tekivät ihan kelpo saldon, ja edelleen käymme napsimassa herkkupaloja suoraan suuhun ja salaattiinkin asti. Myös Cherokee Purpura jaksoi kypsyttää kaikki kuusi hedelmäänsä, muutama aurinkoinen päivä ja latvan katkaisu auttoivat selkeästi asiaan. Cherokeen maku ja rakenne olivat jännittävä yhdistelmä tomaattia ja persimon-hedelmää. Ehdottomasti kokeilun arvoinen kokemus. Toistammeko sen ensi vuonna? En tiedä vielä.

Totaalinen pettymys oli jo aiemminkin parjaamani Moneymaker. Kolme hedelmää saimme yhteensä kahdesta kasvista, joten rahoiksi emme todellakaan pistäneet. Toki itsekin olimme ehkä jo hieman tomaattikasvihuoneemme alkuhuumasta selviytyneet, emmekä jaksaneet aivan edellisvuosien vimmalla huonettamme hoitaa, vaan se sai tulla omillaan enemmän toimeen kuin aikaisemmin. Mutta kun muut lajikkeet kuitenkin pärjäsivät, tulee eittämättä mieleen, että jotain näiden rahasampojen kohdalla meni enemmänkin pieleen. Oliko jo siemenet huonolaatuisia, vai kasvihuoneemme mullan ph-arvo juuri tälle lajikkeelle epäsuotuisa. Laitoinko siemenet kuitenkin liian myöhään itämään, vai lannoitimmeko liikaa vai liian vähän. Onneksi emme kauppapuutarhaa pidä, vaan ihan omaksi iloksemme tätä teeme, joten ehkä sillä ei niin väliä…

Ensi kesä ja uusi kasvukausi kuitenkin jo kangastelee mielissämme. Papuja lisää, samoin punamangoldia ja salaatteja. Punajuuret houkuttelisivat, eikä sitä pinaattiakaan voi pois jättää. Uusia tomaattilajikkeita pitää kokeilla, ja amppeleihinkin voisi ehkä jotain laittaa.

Ei auta, kyllä tämä homma on vienyt mukanaan ja sydän hellyyttä täynnä sitä avutonta Moneymakeriakin aina pitää käydä kurkkaamassa. Jos se vaikka olisi saanut sen kolmannenkin tomaattinsa kypsäksi.

Lomailu on jatkunut ja blogin päivitys on ollut naurettavan huonoa. Onneksi muutkaan bloggarit eivät vaikuta olleen kovin ahkeria kesän aikana, joten huono omatuntoni keveni piirun verran.

Tämä Cherokee on vielä ihan Green

Kasvihuone on antanut satoaan jo jonkin verran, tomaattien määrä ei ole kovin päätähuimaava, mutta laatuhan on tietenkin sitä parempi. Toistaiseksi olemme päässeet maistelemaan Bistroja ja Matinoita, joiden makuero on huomattava. Kummatkin ovat kohtalaisen pieniä tomaatteja, ja kummassakin on isosti tomaatin makua, mutta Bistro vie makeudellaan melkeinpä voiton. Tosin eilen poimimani Matinat olivat aika herkkuja, makeita ja olen taas kiikun kaakun. Moneymaker ei häikäisen satoisuudellaan, jossain on siis menty vikaan. Odottelemme tomaattien kypsymistä, toivottavasti loppukesä hellii aurinkoisilla päivillä, jotta pääsemme edes yhden hedelmän maistamaan. Jännityksellä odotamme myös Cherokee Purpuran kypsymistä. Taimi jaksoi tehdä kuusi suurta hedelmää, ja rupean itkemään jos yksikään niistä ei ehdi kypsyä. Vien kasvihuoneeseen korillisen omenoita ja lämpölampun ja kasvihuonelampun ja mitä vain, jotta kyyneleeni säästyy.

Viidakkomaisuudestaan huolimatta kasvimaalta löytää tarvitsemansa

Kasvimaamme on sitten taas onnistunut tänä kesänä yli odotusten. Papuja (sekä pensas- että härkä-), pinaattia, kesäkurpitsaa, pinaattia, yrttejä, pinaattia,kesäkurpitsaa, lehtikaalia, salaattia, pinaattia, punamangoldia. Mainitsinko kesäkurpitsan ja pinaatin? Mutta pinaattiahan halusimmekin ja runsaasti. Olemme käyttäneet sitä tuoreena salaateissa, tehneet muhennosta ja osittain jo säilöneet pakkaseen talven varalta. Pinaattikeittoa ja -lettuja ympäri vuoden omista pinaateista. Jes!

Yksi kesän kukkivista ilonaiheista oli valkoinen lilja, jonka saimme neljä vuotta sitten Naistenklinikalle kun poikamme syntyi. Istutin ruukkuliljan pihaamme, ja nyt se kukki – juuri silloin kun poikamme täytti neljä vuotta!

Olen laiminlyönyt pihaa, kasvihuonetta ja kasvimaata onnistuneesti pari viikkoa. Loma on tehnyt terää niin itselleni kuin niillekin, ilman hoitoa kun piha ei kuitenkaan ole ollut, kiitos kasvihuonekaverin ja loman tarpeessa olevan naapurin.

Tomaatit ovat loman aikana kasvaneet hurjasti. Ruukku sentään vielä mahtuu käytävälle.

Kun kävin ensimmäisen lomaviikon jälkeen kotona pesemässä pyykkiä ja vaihtamassa kasseihin sisältöä, oli pihamaalla tapahtunut positiivinen räjähdys. Kasvihuoneessa tomaatintaimet eivät yhtäkkiä enää olleetkaan taimia vaan kasveja, ja kasvimaalla salaatti, punamangoldi, pinaatti ja lehtikaali olivatkin yllättäen jo keruukelpoisia. AH!

Matina ja Bistro -tomaateissa on keväisen etumatkansa ansiosta jo raakileita, Money Maker ja Cherokee Purpura kukkivat kovasti ja seurannevat ihan näinä päivinä perässä.

Lomailumme kodin ulkopuolella jatkuu taas tänään, joten toivottavasti naapuri seuraa tilannetta herkeämättä ja ilmoittaa kun Cherokee plumpsauttaa ensimmäisen hedelmän alun ilmoille.

Kuistimme muistuttaa aika ajoin varastoa, vaikka mielessäni se siintelee kesäisin raikkaana ja vehreänä vilpolana, jossa on mukava lueskella romaaneja ja nautiskella itsetehdystä raparperimehusta tai kylmästä valkoviinistä. Haaveissani loppukesästä kokoonnumme suurehkolla ystäväjoukolla pöydän ääreen nauttimaan lyhtyjen loisteessa itse pyydystettyjä rapuja, ja ystäväni ihastelevat tomaattejani, yrttejäni ja salaattirunsautta. Jostain syystä todellisuus ei ihan vastaa kuvitelmiani. Mutta  jos ei ole haaveita ja mielikuvia, ei ole myöskään tavoitteita ja suunniteltavaa. Joten tuumasta toimeen.

Kuistimme toimii samalla sisäänkäyntinä talon yläkerran asuntoon, ja sen alla on nykyinen pyöräkellari, entinen öljysäiliön paikka. Appeni teki joitain vuosia sitten avonaisesta kuistista osittain suljetun ja lasitetun verannan tuttavaltaan saamilla ikkunoilla. Kuistin etelänpuoleinen seinä on kokonaan lasia, lännen ja pohjoisen puoleiset seinät puoliksi umpiseinää, puoliksi lasia. Sekä etelän että pohjoisen puolelta saa ikkunat avattua tarpeentullen. Näin ollen kuisti on melkoisen hyvin suojassa tuulelta ja sateelta, mutta tarvittaessa siihen saa myös Läpivedon. Täysin umpeen tuulelta kuistia ei saa, sillä sisääntulo tapahtuu matalan portin kohdalta. Tänä kesänä kuistilla on ollut ennätysmäärä lintuja vieraina, saldona ainakin pari talitiaista, räkättirastas sekä varis. Olemme miettineet myös portin muuttamista oveksi, sillä vauvamme nukkuu usein päiväunia kuistilla, enkä soisi variksen tai minkään muunkaan linnun tekevän hänen kanssaan lähempää tuttavuutta.

Tomaatit ja yrtit rivissä siivotulla kuistilla

Viime viikolla päätin, että nyt on männynsiitepölyn, katupölyn ynnä muun sotkun aika lähteä kuistilta. Kannoin kaiken muun paitsi kuistilla olevan sohvan ulos ja annoin ensin luudan, sitten pölynimurin ja lopuksi luutun ja vesiletkun laulaa. Pyyhin ikkunalaudan ja hieman ikkunan pokia (lopullinen siivous täytyy tehdä vasta kun ikkunat saa pestyä) ja laitoin sohvan päällisen pesukoneeseen. Vein myös kaiken ylimääräisen roinan ja roskat kuistilta pois ja lopuksi järjestelin ruukut, laitoin tomaateille tuet ja asettelin pari lyhtyä tuomaan tunnelmaa. Nyt sitten vain odottelen täydellistä hetkeä, jotta pääsen romaaniani lukemaan. Ja ehkä kun tarpeeksi kauan odotan, saamme kuistille sohvan tilalle ruokapöydän ja pääsen järjestämään haaveilemiani rapujuhlia.

Terhakkaimmat taimemme ovat nyt viettäneet puolitoista viikkoa kasvihuoneen mullissa. Matina, Bistro ja Money Maker lähtevät valloittamaan kasvualaa kahden taimen vahvuudella per lajike, Cherokee Purpura vastaa haasteeseen yksinäisenä ratsastajana yhdellä taimella. Emme kyllä raaskineet kaikkia loppuja taimia laittaa haaskuuseen, vaan istutimme osan niistä ruukkuihin, ja osan olemme lahjoittaneet eteenpäin. Pari kesäkurpitsan tainta ja basilikaruukut viettävät aikaansa myös vielä kasvihuoneessa, vaikka viime päivien helteessä basilikakin olisi ulkona jo pärjännyt.

Myös kasvimaa on saanut taimia ja siemeniä multiinsa. Pensaspavut itävät selvästi härkäpapuja hitaammin, punamangoldi ja salaatti ovat myös kohtalaisen hitaita itämään, vaan persilja ottaa kärkisijan hitaudessa. Muutama pienenpieni sirkkalehti sojottaa ylös riveistä, joihin siemenet tiputtelin, mutta en osaa vielä sanoa ovatko ne persiljaa vaiko vesiheinää. Lehtikaali ja osa salaatista on esikasvatettu kasvihuoneessa, samoin kesäkurpitsat, joten ne porskuttavat komeina ja kasvavat silmissä.

Ruohoa on leikattu ahkerasti, jotta silmä lepäisi kauniissa nurmikentässä, mutta myös saadaksemme ruohosilppua tomaatin- ja kesäkurpitsantaimien juurille. Silppu sitoo kosteutta ja kenties myös hieman lannoittaa taimia. Nokkosia on kerätty sekä pakkaseen, että lannoitteeksi. Kasvihuoneen lämmössä nokkosvesi rupeaa jo olemaan hyvin valmiin näköistä, se pitänee siivilöidä ja laittaa talteen ihan näinä päivinä, tai loppu viikosta sen joutuu kaatamaan pois. Kasvihuoneeseen täytyy myös tällä viikolla virittää kasvutuet tomaateille, sillä suurin taimista jo kaatuu kastellessa. Paljon puuhaa huomiselle!