Opiskelija ostoksilla

Äitini yritti ostaa viime viikolla kaupasta brie-juustoa josta oli mennyt päiväys vanhaksi. Hymisi tyytyväisenä kun löysi sellaisen hyvin kypsyneen herkkupalan ja yritti vielä tinkiä kassalla sen hinnasta. Kassatyttö katsoi äitiä viattomasti ja kysyi eikö hyllyssä ollut tuoreempaa ja kipaisi hakemassa juuston jossa päiväystä oli vielä kaksi viikkoa jäljellä.

Viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen päivä, mikä se ero nyt oikeastaan oli. Kuinka tuote joka säilyy kuukausia, voi yhtäkkiä mennä päivässä vanhaksi?  Tai voiko esimerkiksi kaksi viikkoa yli päiväystä olevaa kananmunaa syödä, jos se ei haise pahalle? Mummi sanoi aina että huonoksi menneen kananmunan kyllä tunnistaa. Itse en juuri päiväyksiä jännitä, mutta inhoan ruuan pois heittämistä.  

Tarkastin tänään ihan huvikseni Elintarviketurvallisuus viraston sivuilta kuinka edesvastuuton olen. Oli melko lohduttavaa lukea, että tuotteisiin merkitään viimeinen käyttöpäivä silloin kun ne ovat hyvin nopeasti pilaantuvia ja vanhentuneina epäterveellisiä (kala ja tuorejuustot). Parasta ennen –päiväys liittyy taas ennemmin laatuun kuin turvallisuuteen. Evira sanoo, että ”tuotetta ei kannata heittää pois ennen kuin on katsonut, haistanut ja maistanut, onko se käyttökelpoista. Useimmiten se nimittäin on.” Mielenkiintoista… Kiinnostavaa on myös se, että kaupat saisi myydä tuotteita joiden parasta ennen päiväys on jo mennyt, kunhan siitä on mainittu ja hintaa alennettu. Monet kaupat laittavat vanhentuvat tuotteet -50 % tai -30 % alennukseen päivää paria ennen päiväyksen menemistä ja heittävät sen ylittäneet tuotteet heti pois.  Ymmärrän, että kaupoilla on tarve pitää kiinni laadusta ja maineesta, mutta milloinkohan ruuan pois heittämisestä tulee meille kaikille liian kallista?

Tarkastan itse aina esimerkiksi juustohyllyn aletarrat. Puoleen hintaan pystyy ostamaan herkkuja joita ei muuten raaskisi ostaa. Ostaisin varmasti myös pari päivää päiväyksen ylittäneitäkin tuotteita, jos niitä olisi tarjolla. Enkä usko että olisin ainoa. 

Olemme siirtyneet mikroaaltouunista yhden keittolevyn ruuanlaittoratkaisuun. Ja kuittipinosta päätellen ravintolasyöjiksi.