En käy kovin usein ravintolassa syömässä, mutta kun käyn, on sille yleensä jokin syy. Tavallaan se on aina jonkinlainen juhlanpaikka. Voi olla että lataan ulkona syömiselle siksi liikaa paineita, sillä liian usein ravintolakäynnistä jää jäljelle paidan öljyläikän lisäksi vain paha pettymys. Vai kuka ei ole syönyt kylmää, liian rasvaista, mautonta tai puolivalmisteista koottuja annoksia ja saanut ruokansa pöytään ikuisuuden päästä tarjoilijalta jonka naama näyttää siltä kuin se olisi ollut sinun vikasi? Ruuasta ei halua valittaa koska harvoin valitustilanteen pystyy hoitamaan niin, ettei pöytäseurueen tunnelma romahtaisi.
Olen itse todella keskinkertainen ruuanlaittaja, mutta olen loistavien harrastelijakokkien sisar ja tytär ja tiedän kuinka hyvää ruokaa voi kohtuullisella vaivalla ja rahalla tehdä. Siksi koen oikeudekseni urputtaa surkeasta ravintolaruuasta, ainakin näin ravintolan ulkopuolella. Oletan myös että tunnistan hyvän ruuan kun sitä saan ja tasapuolisuuden vuoksi kehun sitä nyt näin ravintolan ulkopuolella.
Olimme äidin ja siskon kanssa juhlistamassa hyväksyttyä graduani lauantailounaalla Helsingin Sokoksen kattoravintola Loisteessa. Ruoka oli hyvää, sesongin mukaisia suomalaisia makuja todella vaikuttavalla annoskoolla. Söimme mm. nieriää, lohikeittoa ja snadeja. Capuccino oli todella hyvä, kuohuviini asiakasomistajalle mukavan hintaista ja palvelu erittäin miellyttävää ja nopeaa. Kymmenennestä kerroksesta avautuvat maisemat lumiseen keskustaan teki lounaasta jotenkin ylvään, vaikka tunnelma tai hinnat eivät muuten ole mitenkään yläluokkaisia. Ravintolasta jäi hyvä mieli, kuten pitääkin.
Suosittelen jouluostoksien lomaan tehtyä pitkää lounasta ystävän tai perheen kanssa. Ei niiden ostosten tekemisen tarvitse olla pelkästään rasittavaa. Joululounaalla voi myös pohtia, jos ei tänä vuonna ostaisikaan niin paljon lahjoja vaan tekisi ne itse, joko palvelusten tai pikkuasioiden muodossa. Aineettomien lahjojen ideoita löytää esimerkiksi hsy:n sivuilta. Pidän etenkin ideasta tarjota sienestysseuraa ja apua sellaiselle joka ei tatteja tunnista.

Kirsi
Minä ainakin olen ollut niin kiltti, että ansaitsen joululahjani – vaikka ravintolakäynnin Loisteeseen, joka on minunkin mielipaikkojani.