
Murto-osa joulun antimista. Kiitos kokeille!
Huh, huomaa kyllä että joulukuu on ollut juhlakuu. Kuittipinoa selvitellessä kävi ilmi, että muutamat pirskeet on tullut järjestettyä itse ja muutamiin on tullut osallistuttua. Pikkujoulusesonki on ollut kiireinen. Mutta ei ole väärin juhlia, etenkään hyvässä seurassa ja ruuissa.
Meillä keskitytään jouluaattona aina samaan teemaan. Syömiseen. Ruuanlaittoon suhtaudutaan perheessämme, etenkin äitini ja veljeni osalta, intohimoisesti, ja koko vuoden ruokahifistely kulminoituu jouluun. Jouluateriaan panostetaan hartaudella ja makuyhdistelmiä tarkasti pohtien. Nostan hattua kaikille niille, jotka onnistuvat joka vuosi täyttämään pöydän kymmenillä jouluherkuilla. Sellainen määrä hyvää ruokaa on jonkinlainen joulunihme.
Joulunrakentamisessa olen ollut vasta statistina, mutta pidän kyllä muiden juhlien, kuten pikkujoulujen järjestämisestä. Ja vaikka tarjonta onkin nappikauppaa joulupöytään verrattuna, kuuluu napostelu illan kulkuun erottamattomasti. Sain joulukuun puolessa välissä vieraakseni Espanjan vaihto-oppilasajoilta saksalaisen ystäväni, joka piipahti ensimmäistä kertaa Suomessa. Päätimme järjestää sen kunniaksi perinteiset pikkujoulut. Väänsin itse tehtyjä karjalanpiirakoita, lohi- ja siensalaattiivoileipiä, laitoin pöytään leipäjuuston, lakkahillon sekä aurajuuston ja piparit. Luotettavat ystäväni kehuivat tietenkin tarjoilua asianmukaisesti, mutta saksanvahvistus ei tainnut huomata koko puffapöytää. Huomion veivät suomalaiset vieraani, jotka ovat kuulemma hauskoja ja ystävällisiä. Poika on tulossa takaisin jo helmikuussa, mutta ei suinkaan munavoin takia.
Joten onkohan niin, että juhlien tarjoilulle, etenkin jouluaterialle ja emännälle on ladattu liian paljon painoa ja painolastia. Meillä ruuanlaitto on jo niin olennainen osa koko perheen identiteettiä, ettei ruokalajeja saisi karsittua vaikka ottaisi kokeilta veitset pois, mutta tiedän että monessa perheessä ruuanlaittosuorituksen jälkeen laittaja ei jaksa edes osallistua ateriointiin. Lisäksi aaton kustannukset kohoaa yllättävän suuriksi kun joululahjojen lisäksi täytyy ostaa ainekset kymmenen hengen illalliselle. Paljon totuttua vähempään oltaisiin meilläkin tyytyväisiä. Tärkeintä on kuitenkin se harvinainen tilaisuus, että koko perhe, tädit ja kälyn vanhemmat istuvat pöydän ääressä yhdessä jutustelemassa.
Summasin jo joulukuun menot vaikka päiviä onkin vielä kaksi jäljellä. Suuntaan huomenna Ranskan Alpeille laskettelemaan ja syömään juustoja, joten kahden päivän kulut listautuvat vasta tammikuussa. Hauskaa uutta vuotta kaikille!
Ei ole totta, Etelä-Suomeenkin saatetaan saada valkoinen joulu! Ei niin että mitään vähempää sillä kaksi kuukautta kestäneellä harmaudella olisimme ansainneetkaan, mutta olen silti yllättynyt. Mieliala on aivan eri verrattuna viime viikkoon. Vaikka varpaat jäätyvätkin ja takki ei koskaan ole tarpeeksi paksu kahdessakymmenessä pakkasasteessa, on ulkoileminen sata kertaa miellyttävämpää kuin viikko sitten.