Opiskelija ostoksilla

Murto-osa joulun antimista. Kiitos kokeille!

Huh, huomaa kyllä että joulukuu on ollut juhlakuu. Kuittipinoa selvitellessä kävi ilmi, että muutamat pirskeet on tullut järjestettyä itse ja muutamiin on tullut osallistuttua. Pikkujoulusesonki on ollut kiireinen. Mutta ei ole väärin juhlia, etenkään hyvässä seurassa ja ruuissa.

Meillä keskitytään jouluaattona aina samaan teemaan. Syömiseen. Ruuanlaittoon suhtaudutaan perheessämme, etenkin äitini ja veljeni osalta, intohimoisesti, ja koko vuoden ruokahifistely kulminoituu jouluun. Jouluateriaan panostetaan hartaudella ja makuyhdistelmiä tarkasti pohtien. Nostan hattua kaikille niille, jotka onnistuvat joka vuosi täyttämään pöydän kymmenillä jouluherkuilla. Sellainen määrä hyvää ruokaa on jonkinlainen joulunihme.

Joulunrakentamisessa olen ollut vasta statistina, mutta pidän kyllä muiden juhlien, kuten pikkujoulujen järjestämisestä. Ja vaikka tarjonta onkin nappikauppaa joulupöytään verrattuna, kuuluu napostelu illan kulkuun erottamattomasti. Sain joulukuun puolessa välissä vieraakseni Espanjan vaihto-oppilasajoilta saksalaisen ystäväni, joka piipahti ensimmäistä kertaa Suomessa. Päätimme järjestää sen kunniaksi perinteiset pikkujoulut. Väänsin itse tehtyjä karjalanpiirakoita, lohi- ja siensalaattiivoileipiä, laitoin pöytään leipäjuuston, lakkahillon sekä aurajuuston ja piparit. Luotettavat ystäväni kehuivat tietenkin tarjoilua asianmukaisesti, mutta saksanvahvistus ei tainnut huomata koko puffapöytää. Huomion veivät suomalaiset vieraani, jotka ovat kuulemma hauskoja ja ystävällisiä. Poika on tulossa takaisin jo helmikuussa, mutta ei suinkaan munavoin takia.

Joten onkohan niin, että juhlien tarjoilulle, etenkin jouluaterialle ja emännälle on ladattu liian paljon painoa ja painolastia. Meillä ruuanlaitto on jo niin olennainen osa koko perheen identiteettiä, ettei ruokalajeja saisi karsittua vaikka ottaisi kokeilta veitset pois, mutta tiedän että monessa perheessä ruuanlaittosuorituksen jälkeen laittaja ei jaksa edes osallistua ateriointiin. Lisäksi aaton kustannukset kohoaa yllättävän suuriksi kun joululahjojen lisäksi täytyy ostaa ainekset kymmenen hengen illalliselle. Paljon totuttua vähempään oltaisiin meilläkin tyytyväisiä. Tärkeintä on kuitenkin se harvinainen tilaisuus, että koko perhe, tädit ja kälyn vanhemmat istuvat pöydän ääressä yhdessä jutustelemassa.

Summasin jo joulukuun menot vaikka päiviä onkin vielä kaksi jäljellä. Suuntaan huomenna Ranskan Alpeille laskettelemaan ja syömään juustoja, joten kahden päivän kulut listautuvat vasta tammikuussa. Hauskaa uutta vuotta kaikille!

Ei ole totta, Etelä-Suomeenkin saatetaan saada valkoinen joulu! Ei niin että mitään vähempää sillä kaksi kuukautta kestäneellä harmaudella olisimme ansainneetkaan, mutta olen silti yllättynyt. Mieliala on aivan eri verrattuna viime viikkoon. Vaikka varpaat jäätyvätkin ja takki ei koskaan ole tarpeeksi paksu kahdessakymmenessä pakkasasteessa, on ulkoileminen sata kertaa miellyttävämpää kuin viikko sitten.

Tajusin aamulla kun avasin joulukalenterin kuinka pian jouluaatto oikein onkaan. Olen kuin pikkulapsi, joulukalenteri kertoo milloin pukki tulee. Tunnelmaan virittäytymisen täytyy tapahtua nyt pikavauhtia. Samalla saa kehittää pikaisen joulustressin siitä mitä on jäänyt tekemättä. En ole tavoista poiketen saanut esimerkiksi lähetettyä yhtään joulukorttia. Hälyttävää! Mutta vielä ei ole täysin myöhäistä. Tai niin kuvittelin.

Piirsin eilen korttiaihetta joka oli tarkoitus tänään skannata ja askarrella eteenpäin. Yöllä köhisin kurkkukivussa ja tänään pötkötän sohvalla ensihoitamassa flunssanalkua, enkä tietenkään saa niitä kortteja tehtyä. Mutta olen lääkinnyt itseäni takuuvarmoilla flunssankarkottajilla ja aion olla huomenna tauditon.

Kerronpa nyt vinkkinä niille joilla ei omaa flunssalääkereseptiä ole tai se ei tunnu toimivan. Keitä kuppi teetä, sotke siihen paljon raastettua tuoretta inkivääriä ja hunajaa. Juo nautinnolla jos pystyt, irvistele jos siltä tuntuu. Aikuiset voi myös terästää juoman lorauksella vahvempaa. Äiti suosii jallua. Toimii.

Äidin resepti siis. Lapsena vihasin drinkin makua, vaikka sain sen toki ilman jallua. Juoman tehokkuus on kuitenkin meidän perheessä kiistaton. En tiedä perustuuko teho inkiväärin terveellisyyteen vai siihen että usko äidin droppeihin on riittävän kova. Lopputulos on kuitenkin ainoa, jolla on merkitystä. Ja mieluummin kaiken lääkityksen tekee inkiväärillä kuin apteekin valmisteilla.

Pelasin tänään vielä varman päälle ja hyödynsin monen nimeen vannomaa valkosipulia. Söin äsken viisi kynttä ja nyt ei pitäisi tulla enempää viruksia tahi muitakaan vieraita kylään. Suoraan sanottuna en itsekään haluaisi olla omassa seurassani tällä hetkellä. Punkaharjun tuliais-sipulit olivat hunajaetikassa säilömisestä huolimatta aika ärtsyjä.

Hmm.. toimisi ehkä ideana joululahjaksi niille jotka ovat alituiseen sairaina; Iso pala inkivääriä, purkki säilöttyjä tai tuoreita valkosipuleja ja vaikka lämmin viltti tai villasukat pakettiin. Arvostaisin, vaikka aika harvoin sairastankin.

Jos on todella optimistinen luonne, niin tänään voisi sanoa että maassa on hiukan lunta. Ihanaa, heti on hieman valoisampaa! Talvi on kuulemma historian viidenneksi lämpimin ja oli se sitten johtuva ilmaston lämpenemisestä ihmisten vaikutuksesta tai luonnollisista vuosittaisista lämpötilan vaihteluista, niin masentavaa se on.

Kööpenhaminan ilmastoneuvottelut ovat kaikkine karnevaaleineen startanneet ja mielenkiinnolla odottelen lopputulosta. Se sama tyyppi joka sanoo että maassa on tänään lunta, sanoisi ehkä myös että todennäköisyys kunnollisesta kansainvälisestä sopimuksesta on allekirjoitusta vaille valmis. Joku toinen sanoisi että helpommin nimmarin saisi vaikka Elvikseltä rintamukseen kuin kaikilta sopimukseen tarvittavilta valtioilta.

Nyt näyttää vähän siltä, että Köpiksessä jahkataan edelleen epäolennaisuuksia. Väittely ja salaliittosyytökset keskittyvät siihen onko ilmastonlämpeneminen ihmisen aiheuttama vai ei. On erikoista kuinka joku oikeasti jaksaa uskoa, että tuhannet, enemmän tai vähemmän sitoutumattomat, tiedemiehet olisivat liittoutuneet tutkimaan ja toteamaan saman asian -kasvihuonekaasut ovat lisääntyneet ja niiden vaikutuksesta ilmasto lämpenee. Ja vaikka olisikin se järjettömän pieni mahdollisuus että näin olisi, niin onko sillä oikeasti mitään merkitystä. Eikö, kaiken järjen ja varovaisuusperiaatteiden mukaan ajatellen olisi fiksua säästää resursseja ja ottaa käyttöön vaihtoehtoisia energialähteitä, olettaen että olemme aiheuttaneet ilmastonmuutoksen ja asialle on tehtävä jotain, kuin mennä poksuttaa kuten ennenkin, silmät ummessa ja peläten että tiedemiehet kuitenkin olivat oikeassa.

Faktahan on kuitenkin se, että näillä energialähteillä ei enää kovin kauaa pärjätä ja mineraalien louhimisella, öljyn poraamisella ja metsien hakkuilla on muitakin ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia, kuin vain kasvihuonekaasupäästöt. Ympäristönsuojelua ei siis edes tarvitse lähestyä pelkästään ilmaston kannalta, vaan se on ihan järkevää toimintaa ylipäänsä tulevaisuuttamme ajatellen.

Itse en epäile sekunttiakaan etteikö ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos olisi todellisuutta. Mutta ne jarrut, jotka yrittävät sen torjumista rajoittaa, voisivat herätä kuplassaan ajattelemaan asioita hieman laajemmalla spektrillä. Ei Suomikaan tule vajoamaan ikuiseen lamakuoppaan vain sen takia että energianhinnat nousevat ja saastuttaminen maksaa, vaan sen takia ettei teollisuus suostu kohtaamaan asiaa ja innovoimaan vaihtoehtoja. Suomi todettiin Kööpenhaminen kokouksen aloituspäivänä mielipiteistään virallisesti fossiiliksi. Olemme takapajula ehkä enemmän kuin koskaan.
Voisin räkyttää asiasta vaikka palstatilat tukkoon, mutta siitä huolimatta menen ilmastosta hieman maallisempiin asioihin. Marraskuu oli ja meni, ostokset taas tarkkaan tilitettynä. Eipä kulutuksessani suuria heilahduksia edelleen näy. Ravintoloissa on tullut syötyä monta kertaa, johtunee ehkä marraskuun väsymyksestä ja innottomuudesta ruuanlaittoon.

Jouluostokset vielä odottaa, plakkarissa on vasta muutama paketti, mutta tänä vuonna ajattelin niiden kanssa taas vähän tinkiäkin. Mielelläni kertoisin lahjaideoitani vinkeiksi, mutta enpä pysty koska joku vakoilija kuitenkin saisi pilattua itseltään yllätyksen. Sen verran voin sanoa, että aion keskittyä asioihin, joista on joko pitkää iloa tai sitten lyhytaikaista ilman jätekuormitusta. Itse tehdyt tai ajatuksella, vaikka käytettynä kirpparilta hankitut ovat parhaita lahjoja. Jos ei tiedä mitä antaa ja aikoo päätyä johonkin mitä ei itsekään haluaisi, kannattaa ostaa vaikka jouluherkkuja tai lahjoittaa summa hyväntekeväisyyteen.

Marraskuun menolista

Syksy on ollut nyt aika vaikeaa aikaa, mutta menin silti ja järjestin itselleni epätoivoisen tehtävän, joka tulee suorittaa jääkylmässä tihkusateessa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Tarvitsin siis uudet saappaat, silmälasien kehykset ja ulkoilutakin ja olen käyttänyt surullisen paljon vapaa-ajastani kaupoissa löytämättä mitään edes sovitettavaksi kelpaavaa. Shoppailu päämäärällä on tylsää. Sitä ei voi kutsua laatu-ajaksi tai edes vapaa-ajaksi.

En käsitä miten kaupoissa on valikoimaa enemmän kuin jaksaisi käydä läpi, mutta mitään ostettavaa ei ole olemassa. Olen ehkä vaativa, mutta en sentään ihan mahdoton. En usko että pystyn kuvittelemaan valmiin tuotteen päässäni, vaan olen nähnyt sen jossain aikaisemmin. Kauppaan se ei kuitenkaan ole koskaan päätynyt. Ei ainakaan hyvälaatuisena.

Viime vuosina on huomannut kuinka ne, jotka osaavat pukeutua, ovat siirtyneet pitkälle kauppavaatteista vintage- ja itse tehtyihin vaatteisiin. Osa vanhojen vaatteiden hyödyntämisen suosiosta tietysti liittyy ekologisuuteen, mutta on myös niin, ettei kauppojen valikoimat enää täytä muodin edelläkävijöiden vaatimuksia. Tai ei myöskään minun, vaikka olen ihan tavallinen.

Ne yritykset jotka pystyvät uusimaan mallistonsa neljä kertaa vuodessa, ovat yrittäneet saada myyntiin sellaisia tuotteita, jotka muistuttavat näitä itse valmistettuja tai vanhasta muokattuja luomuksia. Mutta kun suurin ongelma ei ole yleensä myytävänä olevien vaatteiden ulkonäössä vaan niiden laadussa, eivät uudet mallistot ratkaise juuri mitään. Laadukkaat ja hyvännäköiset vaatteet tulisi tehdä joko itse tai löytää tuttujen vinteiltä, koska kaupoista ei niitä löydy. Jos taas on tumpelo kuten minä, täytyy tyytyä vain vinkumaan vaatekauppojen sovituskopeissa tai blogissa.

Suututtaa kun kaupat ovat täynnä kertakäyttöisiä vaatteita. Tällä menolla meidän lastenlapsille tai edes lapsille ei ikinä jää mitään vinteiltä pengottavaa. Kaikki on venynyt, kutistunut tai reikääntynyt kauan ennen kuin edes alkuperäinen omistaja olisi halunnut luopua vaatteestaan.

Ratkaisin tällä kertaa oman saapas- ja sankaongelman rahalla. Ilmeisesti jos pystyy sijoittamaan haluamaansa tuotteeseen reilusti enemmän kuin yleinen hintataso on, voi hyvällä tuurilla saada omistukseen pitkäikäisen tuotteen. Aloin myös laskea hintaa vapaa-ajalleni ja tulin siihen tulokseen että maksan nyt mieluummin hieman enemmän ja vietä seuraavan viikon tehden jotain fiksumpaa kuin pyörien ostoskeskuksissa.

Toivon tietysti myös että saappaani siirtyvät hyväkuntoisina jälkipolville. Hienot ne ainakin ovat.

Kuvittelin jossain vaiheessa ihan tosissani ettei lokakuu lopu koskaan. Mikään ei ole ehkä ikinä tuntunut yhtä pitkältä. Tai pimeältä. Sanon pitäväni syksystä mutta oikeasti vain valehtelen härskisti itselleni, koska eihän kukaan voi oikeasti pitää lokakuusta. Syksyssä on ehkä kaksi hyvää viikkoa neljän kuukauden mittaisessa niljakkuudessa.

Epäilen vahvasti että pimeydellä on merkittävä vaikutus syömiseen. Jos jaksaisin googlettaa, saisin epäilylleni varmasti tieteellisiäkin todisteita. Oma empiriani paljastaa, että ruokakulut ovat kasvaneet viime kuussa neljäsosalla normaalista. Tällä on myös todennäköisesti suora vaikutus ympärysmittaani. Ei ketään huvita syödä salaattia, kun on ensin polkenut hyytävässä vastatuulessa kotiin ja on yltäpäältä kurassa kun etulokasuoja on pudonnut. Mieli tekee ennemmin voitaikinaan käärittyä pizzaa ja isoa mukillista punaiseen maitoon keitettyä kaakaota. Punaviiniglögi on tehnyt meillä myös kauppansa. Jos lämpöä ei saa pattereista, on se haettava jostain muualta.

Ainoa hyvä puoli märissä, kylmissä ja synkissä päivissä on se, että kukaan ei voi, koiraa lukuun ottamatta, pakottaa ulos. Illat voi ihan hyvin istua sisällä katsomassa telkkaria ja kutoa sukkaa. Olen kohta saanut kolmannen valmiiksi. Tein myös yhtenä päivänä erän saippuaa ja olen selannut kasan reseptikirjoja. Jos jatkossakaan ei huvita ulkoilla, aion kutoa ehkä sen neljännen sukan, siivota kaappeja ja kokata kaikki ne löytämäni läskeimmät reseptit, jotta saisin kerättyä kunnon lämmittävän rasvakerroksen talven varalle. Sitten käperryn talviunille ja herään vasta keväthangille hiihtämään.

Ainoa oikea pelastus tästä kurjuudesta olisi kunnon kerros lunta ja reilusti pakkasta. Ennusteet eivät sitä kuitenkaan lupaa, vaan sanotaan että Suomen talvet ovat tulevaisuudessa entistä märempiä ja pimeämpiä. En halua edes ajatella miten se vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Sivuvaikutuksettomalla onnellisuuspillerillä saattaisi olla silloin aika iso markkinarako, tai olisi varmasti jo nyt. Ei kaakaokaan ihan kaikkeen pysty.

Lokakuun menot