Opiskelija ostoksilla

Viimeinen saippuapala paketissa

Olipa ihana joulu, vaikka niin pitkä. On rankkaa ylensyödä monta päivää putkeen. Meillä juhlittiin joulunjatkoja vielä eilenkin ja nyt maanantaina yllätti pieni joulukrapula. Ei enää lahjoja tai hyvää ruokaa, aamupalallakin saa jatkossa vain murukahvia ja kaurapuuroa. Ensi vuotta odotellessa. Joulu on vuoden juhlista ehdottomasti paras.

Tänä vuonna meidän perheen lahjavoittaja oli puolitoistavuotias veljenpoika. Kolmentoista ihmisen lahjavuoresta pojan osuus oli vähintään puolet. Mutta niin sen pitääkin mennä. Mahtavaa oli huomata, ettei epeliä muistavilla ole huono maku ja kaikki lahjat olivat joko kirjallisuutta, vaatteita tai käyttöä ja aikaa kestäviä puisia leluja. Ei mitään vinkuvaa, hajoavaa tai muovista krääsää. Rohkaisevaa, että kestävät lelut ovat nousseet vanhempien arvoasteikossa yli kerskakulttuurin hittilelujen. Voi tietysti olla, että siinä vaiheessa kun poika oppii puhumaan, mutta ei vielä ymmärrä kertakäyttöisten muovilelujen ympäristöhaittoja, joutuu lahjalistalle niitäkin. Vanhempien esimerkki antaa kuitenkin oikeaa suuntaa.

Tein itse tänä vuonna joululahjoiksi saippuaa. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa, vaikka vähän hasardia myrkyllisen lipeän kanssa pelattaessa. Tein kaksi toisistaan aika erilaista saippuaerää. Toiseen tuli paljon oliiviöljyä, luomukaurahiutaleita ja kanelia, toiseen enemmän kookosvoita ja tuoksuöljyä. Molemmat saippuatyypit on ollut meillä testattavana ja tuntuu toimivan oikein hyvin. Jos kiinnostaa joskus valmistaa omaa, niin netistä löytyy lukemattomia sivuja ja ohjeita saippuan tekemiseen. Lipeää saa tilattua muutamalta saippuapajalta, mutta kannattaa muistaa että se on aineena aika vaarallista. Jos ei kuitenkaan ole ihan poropeukalo ja huolimaton, pärjää sen kanssa aloittelijakin.

Saippua ei ihan älyttömän kallista ole ostaakaan, omatuotanto taitaa olla jopa kalliimpaa. Mutta isetehtynä ainakin tietää mitä siihen on käytetty. Ja on käsintehdyt saippuat kaupassakin tyyriitä luksustuotteita. Valmistamisen viehätys on ehkä myös siinä, kuinka pelkästä rasvasta saakin yhden lisäainesosan avulla valmistettua jotain niinkin spesiaalia.

Käytin harjoituserissäni nyt oliiviöljyä, kookosvoita, rypsiöljyä ja palmuöljyä, mutta mukaan olisi voinut ottaa pähkinäöljyjä, avokadoöljyä, tai mitä nyt vaan sattuu löytämään. Lisäksi voi valita tuoksut, värit, koristeet, kuorivat aineet… Pääsin kokeiluissani vasta alkuun, perussetit on valmiina, seuraavaksi voin siirtyä oikeaan kikkailuun. Tervetuloa syntymäpäivät ja muut kekkerit, täältä pesee saippualla.

Jos kiinnostus heräsi niin katso tästä pari linkkiä, joista itselleni oli isosti apua ja inspistä.

http://saippuakuplia.tripod.com/
http://millersoap.com/

Meidän kodissa koristellaan jouluna kuusen sijasta puiset, vanhat tikkaat. Ei varista neulasia, eikä tarvitse kantaa ulos loppiaisena. Koristelu käsittää käytännössä jouluvalot, mutta vanha setti oli onnistunut poksumaan kesäsäilytyksessä ja oli täysin entinen.

Ei muuten onnistukaan ihan noin vaan ostaa uusia jouluvaloja.. Pyörin eilen Helsingin keskustan kodinkonekaupassa hyvän tovin  ihmettelemässä joulun blingblingiä. Erilaisia lamppuja oli pauttiarallaa kolmekymmentä hyllymetriä.

Olisin halunnut vanhaan muuntajaan sopivat lamput, mutta se ei todellakaan onnistunut. Päädyin ostamaan kahdeksankymmenen lampun ledisetin. Ledeissä sähkönkulutus on paljon pienempi kuin normilampuissa, mutta kun ledit noin kymmenentuhannen tunnin kuluttua simahtaa, ei varaosia systeemiin ole. Kannattaa käyttää säästeliäästi siis niitäkin.

Säästeliäs käyttö ei nyt kuitenkaan tule olemaan ongelma. Lamppujen valo on aivan uskomattoman kirkas ja meidän pienessä olohuoneessa ne pienet silmäneulan terävät valot luo tunnelmaa yhtä paljon kuin valonheitin. Pistin setin takaisin pakettiin ja palautin kauppaan. Pieni sähkönkulutus on jees, mutta ei kai jouluvalojen ole tarkoitus valaista hehtaarin kokoista pihaa tai häikäistä sisätiloissa.

Löysin onneksi jemmasta vanhat himmeät valopallot, jotka sopii tikkaisiin ihan hyvin. Paras jouluvalo olisi varmaan loppujenlopuksi kynttilät. Tai oikeastaan pitäisi istua pimeässä ja ihmetellä joulukuun vesisadetta. Itsepähän ollaan uusi loppumaton lokakuu järjestetty.

Marraskuun ostokset on ynnätty ja luulen että kulutus on ollut aika normaalia. En ole tuhlannut enkä pihdannut tavallista enempää. Paitsi kyllästyin huonoihin salaattikastikeaineksiin ja ostin kallista oliiviöljyä, balsamicoa ja dijon-sinappia. Hajosin myös kuivaan ihoon ja jouduin ostamaan apteekista rasvaisuusasteeltaan voin luokkaa olevaa kasvorasvaa. Pieniä juttuja silti, uusi pipo maksoi enemmän.

Joulu on tulossa ja osa kuiteista on pistetty listaan salaperäisesti ”joululahjatarvikkeiden” alle. Tarvikkeet siksi, että en aio montaa lahjaa tänä vuonna ostaa valmiina. Voin kertoa sitten tammikuun tilityksessä mitä kaikkea olen askarrellut paskarrellut.

Itsetehtyihin lahjoihin liittyy pieni ristiriita. Jos epäonnistuu täydellisesti ja lahjasta jää jäljelle vain hyvä ajatus, joutuu se todennäköisesti roskiin yhtä nopeasti kuin kaikista rumimmat joulupukkikynttilät. Jos taas lahja on kaunis ja saajansa näköinen, on se mielestäni parempi kuin mikään kaupasta ostettu. Lapsien tekemät on väistämättä aina täydellisiä, mutta kun vanhempana yrittää tehdä lahjat itse, on sekä saajan että tekijän kriittinen silmä paljon ankarampi. Olen siis kerännyt tänäkin vuonna pienet paineet siitä, teenkö joululahjatehtaassani kertakäyttöisiä (jos sitäkään) tuotteita, vai onko tässä oikeasti joku järki Kannattaisi tietenkin valita lahjaksi jotain sellaista, jonka osaa varmasti itse tehdä. Palvelulahjakortit, piparit ja säilykkeet ovat aika helppoja, lintulaudat ja lapaset ehkä hankalampia. Silti niissä kaikissa kulminoituu joulun ajatus. Näkemällä vähän vaivaa on lahja paljon henkilökohtaisempi ja tärkeämpi. Ehdottomasti pahinta joulussa on sen kytkeytyminen päämäärättömään ostamiseen. Ei lahjan antamisessa ole mitään ideaa, jos se pitää antaa vain siksi että on joulu.

Tänään on ensimmäinen joulukuuta eikä meillä ole joulukalenteria! Kuinka tässä nyt näin on käynyt? Taidan mennä keittämään nyt kupin glögiä ja kaivan mummin piparireseptin esiin. Ihanaa kun tulee joulu! Ehdottomasti paras aika vuodesta, vielä parempi höystettynä lumella.

marraskuun menot täältä

Tänään on Älä Osta Mitään –päivä ja vielä eilen mietin etten aio mihinkään rahojani käyttää. Yllätys, heti ensi töikseni laitoin 2,70 uimahallikäyntiin ja sitten 2,50 unicafen ateriaan. Ei vielä ehkä kulutuskeskeisen maailman kulmiutuma, mutta sitten menin ja ostin pussillisen tuikkuja. Ihan vahingossa! Kävelin marketin läpi ja muistin että tuikuthan on loppu. Lumi tuli ja meni, ei siitä selviä ilman kynttilöitä.

Epäonnistuin siis Älä Osta Mitään –päivän toteutuksessa totaalisesti. Luulisi, että olisi helppoa viettää vuorokausi käyttämättä rahaa, mutta ilmeisesti ei niin helppoa jos ei muista ajatella koko ajan, ettei rahaa saa todellakaan käyttää mihinkään. Onkohan sitä silloin liikaa?

Älä Osta Mitään –päivän tarkoituksena on epäilemättä ehkä ennemminkin saada ihmiset kiinnittämään huomiota siihen miten me päivittäin kulutamme, kuin täysin estää sitä. Luulisi nimittäin olevan aivan sama ostaako jotain tänään vai siirtääkö sen huomiseen tai ensi viikkoon. Itseäni silti henkilökohtaisesti suututtaa, etten voinut olla kuluttamatta yhtenä ainoana päivänä vuodessa, kun Luonto Liitto on jaksanut nähdä vaivaa hyvin tarpeellisen kampanjan luomiseen. Toisaalta sekin kertoo maailmastamme jo aika paljon.

Toivottavasti muilla on mennyt vähän paremmin! Aion kompensoida mokani kuluttamalla mahdollisimman vähän nyt viikonloppuna.

Luomuperuna vai gmo-peruna? Kotimaiset Kasvikset ry/Sanna Peurakoski

Tänä talvena EU:ssa päätetään sallitaanko muuntogeenisen tärkkelysperunan viljelyn. Peruna olisi Euroopan unionissa ensimmäinen hyväksytty muuntogeeninen viljelykasvi. Päätös on siis suuri periaatteellinen valinta.

Kuluttajan ei tarvitse ihan vielä miettiä pottuvalintaansa ruokakaupassa, tärkkelysperuna tulisi lähinnä paperiteollisuuden käyttöön. Kaukana ei sekään kuitenkaan ole. Yhden gmo-lajin hyväksymisen pelätään tai toivotaan antavan sykäyksen muidenkin gmo-tuotteiden saamiseksi tuotantoon. Suomessakin myytävät tuotteet saavat jo sisältää gmo-soijaa, tosin niistä täytyy olla pakkauksessa maininta. Näyttää siltä että pikkuhiljaa edetään gmo-myönteisempään politiikkaan.

Ilmastonmuutoksen, ruokakriisin ja kotimaisen ruuanhinnan nousun enteillään toimivan geenimuunnellun ruuan puolestapuhujina. Kehitysmaissa kuollaan nälkään huonojen satojen takia ja maatiaislajikkeet mätänevät märkään peltoon tai kituvat kuivuudesta Euroopassakin. Kehittyneen geeniteknologian avulla pystytään luomaan superkasveja jotka voivat elää vähällä vedellä, ilman lannoitteita, hyönteis- ja tautiresistentteinä ja a-vitamiinilla pumpattuina. Koko touhu saattaa siis kuulostaa ihanteelliselta tavalta ratkaista kaikki ravinto- ja ympäristöongelmat. Gmo-lobbareiden esteenä ovat ainoastaan epäluuloiset ja kehitystä vastustavat ihmiset. Vastustajille ja asiaa tuntemattomille perustellaan gmo-tuotteiden turvallisuutta kertomalla alentuvasti, että onhan geenejä joka paikassa. Kaikessa on geenejä, herranjestas! Aivan luonnollista.

No on, mutta luonnollistahan ei ole että ihminen rakentaa bakteerista ja solun dna:sta halutulla ominaisuudella varustetun lähetin, joka muuttaa kasvin hyönteisresistentiksi tai vitamiineja tuottavaksi kummajaiseksi. Luonnollista se ei ole, koska näin ei luonnossa voi tapahtua. Ei tosin montaa muutakaan asiaa mitä tällä hetkellä puuhataan… Ja vaikka näistä maailmanparannuskasveista saattaisi jollain tasolla ollakin apua moneen kasvinviljelyn ongelmaan, pelottavaa näissä geenimanipuloiduissa kasveissa on se, että niiden vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön ei ole lähestulkoonkaan riittävästi tutkimustietoa. Rahoittajia kiinnostaa pääasiassa tutkia geenimuuntelun huimia mahdollisuuksia, negatiivisia tutkimustuloksia ei välttämättä haluta edes julkaista. Ja miksipä haluttaisikaan, ei sillä nettoa.

Sen verran tutkimustuloksia negatiivisista vaikutuksia on yleisönkin tietoon saatu, että ainakin itseäni gmo-kasvien tunku markkinoille epäilyttää. Jos luotetaan yhteen ainoaan kasviin, jota pellollinen gmo-soijaa edustaa, häviää paljon vanhaa geeniperimää ja samalla osa biodiversiteettiä. Geeniperimän suppeus vaivaa tällä hetkellä tavanomaista viljelyäkin, mutta ei samassa mittasuhteessa. Ongelma on myös siinä, että ei ole mitään luotettavaa keinoa estää gmo-kasvin leviämistä luontoon, jolloin se saattaa syrjäyttää superominaisuuksillaan luonnonvaraiset serkkunsa. Luomutuotannolle voitaisiin siis sanoa tervemenot.

Ongelmat eivät lopu tähän ja on kummallista että ilman kuluttajien suostumusta geenimanipuloidut tuotteet sallitaan. Älytöntä on myös se, ettei kuluttajan välttämättä anneta edes tehdä valintaa gmo-tuotteen ja tavallisen välillä. Jo nyt gmo-soijaa saa olla pienet määrät tuotteessa ilman että siitä tarvitsee mainita.

Ehkä suurin huoli mitä koko asia itse asiassa herättää, on se, pystytäänkö edes arvaamaan geenimanipulaation seurauksia riittävästi. Voidaanko geeniteknologialla leikkimisen vaikutukset ennustaa ja voidaanko sen luomat uhkakuvat estää. Fakta on se, että jos jotain tapahtumaa ei osata arvata, ei sitä pystytä estämäänkään tai jälkikäteen korjata.

Ihminen kuvittelee olevansa fiksuudessaan rajaton, mutta kukaan ei osannut ennustaa hiilidioksidin vaikutuksia tulevaisuuteen. Kuka pelkäisi vesihöyryä, kuka pelkäisi perunaa?

Vihreän Langan artikkeli gmo-tärkkelysperunasta 13.11.2008