Sokeria, sokeria
heinäkuu 6, 2010
|
|
|
|
Suosikkilapsenlapseni (=ainoa) tuli yökylään, mikä tarkoittaa merkittäviä muutoksia normaaliin ruokailurutiiniin. Pois grillimakkarat, metvurstit, sinihomejuustot, oliivit, cocktailkirsikat, kermaleivokset. Tilalle vähärasvaista jauhelihaa, luomumaitoa, banaania, lasten jogurttia.
Eihän siinä mitään, askeesia ja vastuullisuutta on meikeläisenkin hyvä aika ajoin kokeilla, varsinkin kun se on niin helppoa – lapsille kun näyttää olevan omat jogurtitkin.
Tai helpoksi sitä luulin, kunnes maistoin sitä turvalliseksi luulemaani jogurttia. Yäk! Äklön ylimakeaa, värjättyä sokerimössöä!
Kysyn vain, mitä järkeä on siinä, että lapselle ensin syötetään mautonta mössöä ja kun on lupa tarjota maukkaampaa, tarjolle pannaan sokerilientä? Puuron päälle ei saa laittaa sokeria, mutta jogurttipurkkiin sitä saa mättää lusikkakaupalla ja purkin saa koristella houkuttelevasti satukuvilla. Parhaassa tapauksessa kääreeseen painetaan askarteluohjeita. Sitten vietät perheen kanssa sitä kuuluisaa yhteistä laatuaikaa rakentamalla possunaamaria sokerihumalassa häärivän perillisen kanssa. Voi vanhemmuuden riemua!
Herätkää, terveysintoilijat! Nyt tarvitaan äklötarra ylimakeiden tuotteiden kylkeen!
rusina
Pahinta koko sokerihommassa on se, että nyt valmistajat ovat huomanneet kysynnän vähäsokerisille vaihtoehdoille, mutta eivät kuitenkaan uskalla tarjota yhtään vähemmän makeita jogurtteja. Niinpä sokeri on vaivihkaa korvattu aspartaamiinilla tai muilla mielestäni epäilyttävillä makeutusaineilla ja purkin kylkeen tulee iso lätkä vähäsokerisuudesta. Kuka sitä sitten haluaa syödä saati syöttää lapsilleen?