Katso mitä ostin

Gangsterin oppipoika kuvaa äärimmäistä pahuutta kuulaan lyyrisesti. Kannattaa kokeilla. Pokkarin saa llähes ehden hinnalla.

Ostin kirjan.  Sorrun siihen valitettavan usein, vaikka työni puolesta saan luettavaa riittävästi myös ahmatille.  Mutta välillä sattuu niin, että on ilman kirjaa liikkeellä  ja jäisi pari minuuttia lukuaikaa. Silloin on syyt sortua impulssiostokseen. Yleensä ostos on klassikkopokkari.

Viimeksi kohdalle osui Doktorowin Gangsterin oppipoika, jo melkein klassikko. En ole kyseistä herraa juurikaan lukenut, ja pienen vilkaisun jälkeen tuntuu siltä, että hyllyssäni pölyyntyvä Kynämies saa jatkaa pölyyntymistään. Mutta Gangsterin oppipoika oli valonpilkahdus muuten aika synkeässä kirjasyksyssä. Sen teksti on kuin jalkahoidossa olisi. Tekee kipeää, mutta samalla on niin ihanaa.

Lukutahtini on tänä vuonna ollut tavallista maltillisempi. Osasyy on ajan puute, mutta pääsyy on valitettavasti se, että helmien löytäminen on vaikeaa. Top ten -listat ovat minulle hämmästyksen kauhistus. Miten ihmeessä huipulla voi keikkua jokin Dan Brown, jonka kirjoissa kieli on huonoa ja juoni toistaa itseään formularadan tarkkuudella? Matti Rönkä sentään sinne sopii. Harva osaa yhdistää suomalaisen elämänmuodon venäläiseen sielunmaisemaan niin nasevasti kuin hän.  Sanankäyttökin on mieltä hivelevää.

Mutta ei silti – lukekaa vain Dan Browninne ja Hirvisaarenne, jos se teitä viihdyttää. Parempi sentään lukea kuin katsella tosiTV:tä.

Kiitos lukijoille tästä vuodesta ja mahtavaa uutta vuotta!

Kirja-arvioni Gangsterin oppipojasta

Sininen moskeija on maineensa veroinen - ja pääasiassa miehien käyttöön tarkoitettu.

Ostin ex tempore -lipun Istanbuliin. Piti lähteä hiihtämään pohjoiseen, mutta säät houkuttivat tällä erää katselemaan toiseen suuntaan. Koska Hagia Sofia oli näkemättä ja lennot halpoja, oli päätös helppo.

Tämä kristikunnan aikoinaan merkittävin katedraali, sittemmin moskeija ja nykyisin museona toimiva rakennus on vaikuttava myös ulkoisesti mutta myös historialtaan. Harvassa paikassa on tapahtunut niin paljon merkittävää kuin siellä – tuskin edes Roomassa, jos oikein laskemaan ruvetaan.

Itse kaupunki on hämmästyttävän rähjäinen. Ei tarvitse pitkään arvuutella, miksi miksi saksalaisautot kootaan turkkilaisvoimin ja kebabravintolat alkavat peitota pizzeriat Euroopassa. Koettelemuksissa jalostettu elinvoima yhdistettynä köyhyyteen on oiva kimmoke maastamuuttoon.

Matkaopas varoitteli matkailijaa välttämään hölmäyksiä. Jotain olisi pitänyt muistaa itsekin, mutta muistutukseksi nyt teillekin: ei kannata nostaa maasta kengänkiillottajan harjaa. Kikkahan on maailman vanhin. Mutta kyllä meikäläisen kengät nyt kiiltävät. Ja samalla tuli annettua suoraan tarvitsijalle se summa, jolla muuten olisin ostanut vuohen afrikkalaiseen kylään. Mutta silti – seuraavan kerran pidän katseeni taivaanrannassa ja käteni taskussa enkä sorru uskomaan, että ulkomailla ystävällistä ihmistä kohdellaan muuna kuin hyväntahtoisena hölmönä.