Jouluna saa pitää esillä krääsää mielinmäärin. Ihanaa!

Rakastan joulua. En tiedä, mikä siinä on parasta. Täysin turha kiire ja pieni ahdistus ennen joulua? Ylensyönti? Lahjat? Rauhoittuminen hälinän jälkeen ja laskeutuminen uudenvuoden juhlinnan kautta kevättalveen?

Koko paketti vain on niin tarpeellinen talven katkaisu.

Tänä vuonna vietimme joulua epätavallisen perusteellisesti. Pojan appivanhemmat kutsuivat koko porukan Vääksyyn: siskot, tädit, poikaystävät ja karvaa tippuvan koiran. 11 hengen reissun mahdollisti paikallinen majatalo. Vatsa tyytyväisenä maata viistäen ajoimme tapanina kotiin. Kiitos vain Anja ja Repe!

Uskomme lahjoihin, joten pino kuusen alla oli valtaisa. Kun saa, oppii myös antamaan. Ja antaminen taas opettaa miettimään, mikä toista ilahduttaisi. Hyvä joulu on empatian oppitunti.

Koska raha on rajallinen luonnonvara, ostamme pääosin järkeviä lahjoja. Suvun nuorin saa kehittäviä leluja, opiskelijat saavat harrastustarvikkeita tai taloustavaroita – yksi kerää Koko-sarjaa, toinen Hackmannin Toolseja, kolmas kaipaa matka-avustusta laskelttelureissuun. Joulu auttaa toteuttamaan unelmia.

Ne joilla on jo kaikkea, saavat itse tehtyä saippuaa tai itse ommeltuja tossuja niiltä, joilla ei ole – tai lahjoituksen tuossa vieressä blogia pitävän ja Ecuadorissa katulasten koulussa vapaaehtoistyötä tekevän Saran lahjoitustilille.

Miten joku viitsii riidellä jouluna? En ymmärrä!