Omat kokemukset ahventen kovasta syöntiajoista sijoittuvat pääasiassa kesäkuun loppuun sekä heinäkuun ajalle. Yleensä pyytämissäni paikoissa (jokisuut) ahventen syöntihalut hälvenevät syksyä kohti mentäessä ja osittain raitapaidat myös vaeltavat takaisin meren puolelle. Kesäiset lämpimät päivät tuntuvat aktivoivan ahvenia ja veden pinta monesti kuhisee niiden syöksyillessä pikkukalojen perässä. Tällöin ahvenille kelpaavat jigit, lipat, lusikat ja vaaput. Myös ongella saa tehokkaasti, mutta suurimmat yksilöt haksahtavat yleensä vieheisiin.
Syysahvenen perässä
Viime viikonloppuna olin menossa viettämään valmistujaisjuhlia mökille ja ehtipä valmistelukiireiden lomassa myös ahventen ottihaluja kokeilemaan. Hieman epäilevänä suuntasin joelle vaikka isäni oli hehkuttanut ahventen olevan kovalla syönnillä. Uistelimme isohkoja (5-8cm) vaappuja käyttäen eikä aikaakaan kun ensimmäinen raitapaita pyristeli veden pinnalla. Homma jatkui samanlaisena muutaman tunnin ajan ja hetkessä olimme saaneet saavin täyteen komeita kyrmyniskoja. Suurimmat painoivat noin 400g, joten mukavista kaloista oli todellakin kyse. Syöntiä kuvasi hyvin seuraavana päivänä veljeni kanssa tekemämme uistelureissu. Saimme kahden tunnin aikana hieman reilu 60 ahventa, jotka kaikki olivat pääsääntöisesti 150-400g väliltä. Parhaiten toimivat yllättäen erittäin räikeät värit oranssi ja kirkas ahvenväritys. Lisäksi selkeät ärsykevärit olivat todella tehokkaita. Parhaiten ahvenia pyysivät mm. 8cm jesset, joista parhaana kunnostautui oranssi ambulanssi.

