Kalastusblogi

Viime viikonloppuna koitti perinteinen reissu keskisuomeen Multian kuntaan, jossa vietimme tehokkaat neljä päivää metsästäen ja kalastaen hyvässä sukulaisseurassa. Kalastuspuolen tarjontaa hoitivat lähialueen kosket, joissa pääasiallinen saalis koostuu jokiin istutettavista kirjolohista sekä taimenista. Tänä kesänä istutukset olivat olleet pääasissa kirjolohia, sillä edellisenä kesänä jokeen sopivien taimenten viljelylaitoksilla oli käynyt laiterikko ja altaiden istutuskokoiset taimenet olivat menehtyneet.

Kirjolohet otillaan

Kävimme isohkolla viiden hengen porukalla kolmena iltana tekemässä lyhyitä pistoja koskille viettäen kalassa aina noin puolitoista tuntia. Saaliiksi kertyi joka kerta vähintään yksi kirjolohi ja yhteismääräksi taisi jäädä yhteensä 6 kalaa. Perhoa kävi tavoittelemassa myös alamittaisia taimenia, jotka lukeutuvat joen luontaisiin asukkeihin. Uistimista selvästi parhaiten toimivat erilaiset 3-5 cm vaaput kuten Nils Master Invincible ja perhoista vuosien mittaan selkeäksi ottivieheeksi noussut Montana ei pettänyt tänäkään vuonna.

Lepakkoa perholla

Ensimmäisenä iltana päivän hämärtyessä alkoi veden rajassa kierrellä pieniä lepakkoja kaikuluodaten pintahyönteisiä pinnan tuntumassa. Reissun harvinaisimmaksi saaliiksi taisi jäädä serkkupoikani Sakarin saama lepakko, joka luuli siiman päässä roikutettua perhoa hyönteiseksi ja tarttui siivestään kiinni. Aikaisemmin omassa kalastushistoriassa väsytystaistelua ei olla käyty kokonaan veden pinnan yläpuolella. Harmikseni lepakko sai kuitenkin näppärästi irroitettua itsensä koukusta ennen kun sain kaivettua kamerani esille, joten tilanne jäi tältä erää ikuistamatta. Pääasia tosin ettei viaton luontokappale vahingoittunut ja pääsi jatkamaan saalistusta tovereidensa kanssa.

Kuluvan kuun ensimmäisellä viikolla koitti taas kesän yksi ehdottomista kohokohdista. Kauan suunniteltu ja vatvottu reissu Pohjois-Ruotsin taimenvesille oli käsillä. Edellisvuoden hyvistä kokemuksista rikastuneena suuntasimme samoille vesille kuin aikaisemmin, mutta tämänkertainen tukikohtamme sijaitsi noin kolme kilometriä edellisestä leiristämme jokea ylöspäin. Leiripaikan olimme päättäneet jo edellisellä reissulla ja se löytyikin yllättävän helposti saapuessamme helikopterilla joen yllä lentäen. Kopterin kaikotessa tasainen jylinä muuttui jylhäksi hiljaisuudeksi vain vaimean nivan liplatuksen hyväillessä korviamme. Olimme perillä.

Taimenet kotona

Jo ensimmäisenä iltana saimme kosketuksia joen torpedoihin ja mittakalojen makuun päästiin heti ensimmäisenä iltana. Serkkuni sakari taisi huolehtia reissun ensimmäisestä mittakalasta, joka taisi ylittää hieman 40 sentin rajapyykin. Lämmin keli ja jatkuvat tärpit pitivät mielen virkeänä vaikka suurimmat kalat olivat hieman tiukassa. Tikun nokassa kypsytetty taimen meni ärhäkästi parempiin ja suihin eikä varsinaisen illallisen jälkeen tarvinnut unta odotella. Viimeiset ajatukset joessa majailevista taimenista sekoittuivat saalistavien pöllöjen ja haukkojen yössä kaikuviin huutoihin.

Ruokahetket reissun suola

Pitemmällä reissulla ruokahetket ja pienet tauot nousevat erittäin suureen arvoon. Intensiivinen kalastus kuluttaa huomaamatta lukuisia tunteja, jolloin yhtäkkiä huomaa nälän yllättäneen ja kehossa tuntuu kovan energiavajeen merkkejä. Tämän oppineena sovimme aina porukan kesken ruokatauoista. Tikkukalan kypsentäminen ja kevyt ruokailu katkaisee mukavasti kalastusrupeaman ja  antaa uutta virtaa kalastukseen. Pienten taukojen ohella valmistauduimme tänä vuonna erityisen hyvin iltaruokailuihin ja olimme valmistelleet reissua varten useita eri ruokalajeja, joiden nauttiminen kaukana sivistyksestä antoi unohtumattoman säväyksen. Ruokalistalla oli mm. härän ulkofilettä kermaperunoilla, poronkäristystä ja puolukkahilloa, poron kuivalihakeittoa, taimensushia, lättyjä, mutakakkua jne. Näin monipuolisen ruokalistan mahdollistaa juuri helikopterimatkustus, jolloin ei tarvitse karsia kaikkea turhaa painoa pois kuten reissuilla, joihin olemme joutuneet vaeltamaan pitkiä matkoja.

Ilmat suosivat

Koko viikko oli uskomattoman lämmin ja tauot vietettiin useita kertoja pelkissä alushousuissa joen penkalla paistatellen. Kuuma ilma ei selvästikään täällä vaikuta taimenen ottihaluihin. Ilmeisesti tuntureilta valuva vesi pysyy tasaisen viileänä, jolloin kalat pysyvät aktiivisena läpi vuorokauden. Toki päivällä kalastaminen kovassa auringon paisteessa ei tuonut yhtä hyviä tuloksia kuin iltahämärissä, mutta silti useita hyviä taimenia myös päivällä taltutettiin. Viikon aikana ei satanut ripaustakaan vettä ja korotetun sissitelttamme kamina heitettiinkin pihalle muutaman päivän jälkeen sen osoittautuessa käyttämättömäksi. Iltahämärässä tuntureiden taakse laskeva aurinko tarjosi uskomattomia taivaan valoleikkejä ja välillä ei voinut kuin ihailla ja nauttia karun luonnon koskemattomasta kauneudesta.

Ottivieheet

Viikon ajan piiskasimme jokea kuuden hengen voimin ja mukana oli isäni, veljeni, kaksi enoani sekä serkkupoikani. Veljeni kanssa huolehdimme perhosiimojen liottamisesta ja muut hoitivat vieheiden uittamisen. Selvä ykkösuistin oli edellisvuoden tapaan 9 gramman Kuusamon Bete Lotto. Niukasti parhaana värinä toimivat erilaiset sinisen sävyt muiden tullessa hyvänä kakkosena perässä. Väriä tärkeämpää oli selvästi rauhallinen uitto selkeisiin ottipaikkoihin ja käytännössä kaikilla väreillä sai kalaa. Yksi hauska sattuma oli serkullani Sakarilla, jonka Bete Lotto oli vajonnut pohjaan siimasotkun takia. Sakarin pitäessä vapaansa polvien välissä samalla siimaa selvitellen lähti yhtäkkiä siima kiristymään ja vapa tärähteli yllättävän tutulla tavalla. Taimen oli hakenut Loton Pohjahiekan päältä! Mainittakoon vielä että kala jäi reissun isoimmaksi (52 cm). Perhoista parhaiten toimivat tummat pupat sekä liitsit. Lisäksi todella perinteiset perhot kuten Red Tag sekä Black Zulu olivat hyvin varmoja siiman päässä. Näköjään myös ruotsin taimenet tietävät legendaaristen perhojen toimintavarmuuden.

Kokonaisuudessan reissu oli erinomainen niin kelien kuin kalantulon suhteen. Yhteensä taltuttelimme noin 20-30 mittataimenta, keskipainon vaihdellessa kilon hujakoilla. Mistään suurtaimenjoesta ei siis ole kyse, mutta kalavarmuudeltaan sekä maisemiltaan joki on sitä luokkaa että mieli tekee takaisin varmasti vielä useita kertoja.

Kauan odotettu loma tuli kuin tulikin pitkän odottelun jälkeen ja suuntasin nokan välittömästi perheemme mökkivesille. Aurinkoinen keli sekä lämpimät vedet ovat saaneet kaloihin vauhtia ja erityisesti joen haukipopulaatio on erityisen pirteällä päällä. Normaalisti kankeat taistelukumppanit esittävät välillä sellaisia akrobaattiesityksiä, että moni lohensukuinen virkaveli jäisi varmasti kateelliseksi komeista ilmaloikista.

Ahventa ja sattumakuhia

Itse pääkohteena mökkimme kesäkalastuksessa on ahven, joista vähätaitoisempikin velho voi loihtia uskomattoman maukkaita kesäruokia. Ehkä parhaana tietysti runsaassa voissa paistettu muurikkapannuahven! Mukavana lisänä kalastukseen tuo kuhakanta, joka on selkeästi vuosi vuodelta parantumassa ja tämän kesän saldossa onkin jo useampi reilun kilon painoinen kiilusilmä.

Juhannusta tuli vietettyä nätin ilman säestyksellä mökkimaisemissa ja kuten jo perinteeksi on muodostunut, oli kiikarissa mehukkaat ahvenfileet. Muurikkapannulla voissa tirisevät ahvenet kiiluivat silmissä kun työnsimme moottorilaiturimme jokisuun vettä kyntämään. Pyhäjoen jokisuisto on matalahko ja kaislikkoinen vesistö, joka tarjoaa erinomaiset puitteet pannukarkean juhannusassun pyyntiin.

Kannibalismia

Paras pyyntitekniikka on vetouistelu väyliä pitkin pienillä 3-5 cm vaapuilla, joista ottiväreinä mainittakoon ehdottomat ykköset: oranssi ambulanssi sekä vihreä ahvenkuvio. Ilmeisesti ahvenet eivät ole kuulleet kannibalismista, sillä niin kovasti tuntuivat olevan koukullisten lajikumppaneidensa perään. Vaikka ahven oli mukavasti otillaan, ei silti voitu puhua aikaisempien vuosien mässäilykesteistä tänä viikonloppuna. Parhaana syönnillä vaappu hädintuskin kerkeää vajota pinnan alle, kun sitä jo raastetaan joka suuntaan.

Pikkuhauet mellastavat

Alle kiloiset hauen rontit haittasivat hieman pyyntiä ja niinpä tuon tuostakin siiman päässä roikkui puolikiloinen luupää, jota sai olla ravistelemassa irti koukuista. Taisipa perukkeen puuttumisen takia yksi irvileuka viedä myös vaapunkin mennessään. Tämä menköön kalastajan laiskuuden piikkiin, koska peruke oli jäänyt sitomatta. Kaikenkaikkiaan saalista tuli mukavasti ja joku voi yrittää kertoa minulle mikä olisi parempaa kuin nauttia säästä, kesästä ja kalastuksesta erinomaisessa seurassa. En nimittäin usko että sellaista löytyy!

Tänä vuonna veneen lasku Oulun jokisuun vesille siirtyi uskomattoman myöhään kiireisen kevään takia ja sainkin haettua uskollisen ratsuni vesille vasta kuluvan kuukauden toisella viikolla. Siitä lähtien vesillä on tullut rampattua ahkerasti vaikka aktiivinen futisharrastus viekin monta hyvää kalastuspäivää viikosta. Monena iltana veri on vetänyt joelle vielä treenien jälkeen, joka taas tuntuu aamulla töissä aamukahvipöydässä kun nukkumaan on päästy vasta aamuyöstä.

Haukea ja kuhaa

Parin viikon aikana tilille on kertynyt seitsemän jigausreissua sekä muutama jigivarastojen täydennysreissu kauppojen hyllyjä verottamaan. Pääasiallisesti olen kalastanut 2 ja 3 tuuman kalajigeillä sekä jonkin verran saman kokoisilla toukkajigeillä. Ahven on itselläni ollut hieman hakusessa ja taitaa olla yhteissaldo alle 20 kappaleen hujakoilla, joka on mielestäni noin viikon kalastusajalta erittäin laiha suoritus. Eniten olen yllätyksekseni saanut kappalemäärällisesti kuhia haukisaldon tullessa heti perässä hyvänä kakkosena.Kuhista noin puolet ovat olleet mitan täyttäviä eli 37 cm isoimpien yksilöiden kivutessa 1,5kg hujakoille. Kävipä myös yhtenä sateisena arki-iltana joen yläpuolista maisemaa katsomassa kesän tähän mennessä isoin yksilö joka painoi 3.3kg. Kaikki kuhat ovat päässeet vahingoitta takaisin kesänviettoon.