Kuten edellisessä blogimerkinnässä mainitsin, tuli käytyä viikko sitten kokeilemassa haukien ottihaluja viimeisiä kertoja tälle avovesikaudelle. Tuulisena, mutta kirkkaana lauantai-aamuna tukevan pekoniaamupalan jälkeen pakkasimme isäni ja veljen kanssa kamat ajettavalle laiturillemme ja uskollinen nelitahti hörähti käyntiin ilman yskäyksiä. Vaatetta oli laitettu runsaasti kylmän viiman takia, jolloin liikkuminen muistutti hieman kangistunutta michelin-ukkoa. Tilavan laiturin bonuspuolia on, että paikallaan ei tarvitse kyyhöttää vaan välillä voi ottaa pieniä lämmittelyliikkeitä, jotka istuttavassa veneessä eivät luonnollisesti onnistuisi.

9,5kg 108cm

“Nyt on iso!”

Noin puolentunnin uistelun jälkeen oma telineessä oleva vapani taipui rauhallisesti. Ajattelin kyseessä olevan pohjaosuman, koska vavassa ei näkynyt pienintäkään pumppausliikettä. Saatuani vavan käteeni sähkötti jokin toisesta päästä linjaa, että “täällä ollaan”. “Nyt on muuten iso” – taisi olla ensimmäiset sanat, jotka heitin ilmoille. Kylmän jokiveden kangistama mörssäri taipui muutamassa hetkessä haaviin. Oikein tukevassa mätilastissa oleva syysmamma väräytti puntarin 9.5kg lukemiin. Mukava päätös kaudelle ehdottomasti! Mainittakoon että reissun saldoksi jäi yhteensä 7 haukea, jotka asettuivat 2kg hujakoille, joten mukavasti tapahtumien makuun päästiin. Vielä tässä elätellään toivoa, jos ensi viikonlopun mökkireissulla pääsisi uisteluhommiin. Sääukon vinkeitä siis odotellessa…

Päivän päästä olisi jo vaikeampaa?

Tänä vuonna avovesikausi kesti yllättävän pitkälle ja jatkuu monessa paikassa edelleen. Viime viikolla itselle kuitenkin koitti hetki, jolloin oli pakko suunnistaa rantaan ja napata vene talviteloille. On nimittäin venerannan seisova vesi ensimmäisten joukossa, joka jäätyy. Tämän sain edellisvuonna kokea kun veneen nosto viivästyi muutamalla päivällä. Onneksi kovia kokenut kalastusvene ei ollut moksiskaan kun ajelin sillä paikoittain useiden senttien paksuisen jään läpi. Oheisesta kuvasta voi nähdä että viimeisiä hetkiä mentiin.

Aika harvassa olleet sellaiset vuodet että vielä marraskuussa on näillä leveyspiireillä mahdollisuus suunnata avovedelle pyyntiin. Ainakin säätiedotukset tällä hetkellä lupailevat nipin napin pakkaskelejä eli mahdollisuudet elävät vielä kalastuspäivien viettoon myös tälle syksylle/alkutalvelle. Viime viikonloppuna kävin mökkivesillä viimeisiä syyskauden uistelureissuja ennen jäiden tuloa ja ihan kohtalaisella menestyksellä.. siitä vielä lisää kun kerkeän kuvat siirtää koneelle.

Sunnuntaita on tullut vietettyä leppoisessa syyskelissä ja vielä niinkin hienosti kuin kalastuksen merkeissä. Olen luvannut itselleni, että niin kauan kuin säätiedottajat lupailevat plussakelejä niin vene pysyy vesillä. Ainakin tällä hetkellä homma näyttää vielä hyvältä, sillä ensi viikoksi ei vielä pakkasia näyttäisi olevan tulossa. Pakkasin iltapäivällä jigivehkeet ja suuntasin Oulun jokisuistoon lieroja uittelemaan. Homma lähti hyvin käyntiin ja heti ensimmäisellä heitolla roikkui n. 200g ahven siiman päässä. Ei muuta kuin ahven vesiastiaan seuralaisia odottamaan ja jigiä veteen. Turha toivo, seuraava vartti meni ilman tärppiä, joten hyvän startin jälkeen homma näytti vastaavan ennen reissun alkua tekemiäni veikkauksia saalismäärästä.

Vaatetuksen ongelmat

Jigauksen tärkein elementti on hyvä tuntuma vieheeseen. Näin iskevien kalojen ylössaantiprosentti paranee ja kalastus on huomattavasti myös hauskempaa. Syksyn kylmän kelin takia joutuu vuoraamaan uskomattoman paljon vaatetusta, jonka olen huomannut vaikuttavan negatiivisesti itse kalastukseen. Hanskat kädessä vaimentavat tuntumaa jigiin ja paksu takki tuppaa hankaamaan vavan kädensijaa, joka tekee jigaustesta tunkkaisen tunnotonta. Lisäksi Oulunjoella vallitseva virta sekä tämänpäiväinen lounaasta puhaltava tuuli yhdistettynä paksuun vaatetukseen puurouttavat kalastuksen riemua ja mieli väkisinkin ajautuu kesän hellepäiviin, jolloin shortseissa tuli kuhia narrailtua. Tänään kuhat pitivät suunsa supussa, mutta onneksi jigiä kävivät repimässä ensiheiton assun lisäksi n. 450g ahven sekä n. kiloinen hauki. Jotain sentään että itse kalastuselementti täyttyi ulkonaolemisen lisäksi.

Viime viikonloppuna mökille asennettavan tuulimyllyn pystytystalkoiden ohessa käväistiin isukin kanssa vähän vaappuja liottelemassa. Sunnuntain aurinkoinen ja kevyesti itätuulinen keli tarjosi mukavat puitteet hauen uisteluun. Lämpötila ei kohonnut kuin muutamaan asteeseen, joten tuulen puhallellessa n. 5 m/s oli pilkkihaalarille käyttöä.

Kirkas toimii

Hauet olivat selvästi liikkeellä ja ensimmäisen tyhjän puolituntisen jälkeen oli ensimmäinen limatuubi rimpuilemassa siiman päässä. 1,5kg nätti syyshauki lämmitti mukavasti kirpeässä syyskelissä. Hetkeä myöhemmin lukumäärä nousi kolmeen ja mainittakoon että kaikki luuleuat olivat haksahtaneet omaan kirkkaaseen Nils Master Invincibleen värissä 70. Näimpä johdin siis 3-0 kalojen lukumäärässä ja kohta yllättäen myös isäni siiman jatkona roikkui kirkkaampia sävyjä. Yhteensä n. 2h uistelusessio tuotti 6 haukea, joista isoin oli reilu kolmen kilon yksilö. Myös muutama kala karkuutettiin. Selkeästi kirkkaat oranssin sävyt olivat tällä kertaa ehdottoman toimivia ja muut tummat värit saivat uida täysin rauhassa.

Auringonlasku

Viikonloppuna mökkireissun yhteydessä kävin kokeilemassa olisiko syyshauki otillaan Pyhäjoen jokisuulla. Yleensä syksyllä jokisuulta saattaa tärähtää rajumpiakin tärppejä ja suuret 3-7kg hauet ovat täysin mahdollisia. Lämpimän kesän aikaan kun tuollaiset monsterit tuntuvat olevan täysin kadoksissa. Viritin ajettavaan laituriimme kaverin kanssa 4 vapaa, joissa kolmessa uitin 9-15 cm haukivaappuja. Yhteen jätin ahventen kiusaksi nopeaa tirraavan Rapalan jatkovaapun.

Nautintoa syysillassa

Keli oli mukava, noin 12 astetta ja kevyttä tuulta, joka tosin tyyntyi iltaa kohden. Ainoastaan kalat loistivat poissaolollaan. Parin tunnin uistelu tarjosi yhden ahvenen eikä yhtään haukitärppiä. Joen suuri vesimäärä aiheutti kohtalaista virtausta, joka oli myös luultavasti syy huonoon syöntiin. Auringon laskiessa taivaalle piirtyi kauniita punaisen ja lilan sävyjä, joka tarjosi vähäisen kalansaannin tueksi erittäin mieluisaa silmänruokaa. Välillä kauempana kuului laukauksia kun syyssorsastajat olivat tositoimissa. Laukauksien vähyydestä päätellen myös sorsastajien ruokapata tulisi olemaan kohtalaisen pottuvoittoinen.

Ahvenvaappu kelpasi

Näkymiä koskelta

Viime viikonloppuna koitti perinteinen reissu keskisuomeen Multian kuntaan, jossa vietimme tehokkaat neljä päivää metsästäen ja kalastaen hyvässä sukulaisseurassa. Kalastuspuolen tarjontaa hoitivat lähialueen kosket, joissa pääasiallinen saalis koostuu jokiin istutettavista kirjolohista sekä taimenista. Tänä kesänä istutukset olivat olleet pääasissa kirjolohia, sillä edellisenä kesänä jokeen sopivien taimenten viljelylaitoksilla oli käynyt laiterikko ja altaiden istutuskokoiset taimenet olivat menehtyneet.

Kirjolohet otillaan

Kävimme isohkolla viiden hengen porukalla kolmena iltana tekemässä lyhyitä pistoja koskille viettäen kalassa aina noin puolitoista tuntia. Saaliiksi kertyi joka kerta vähintään yksi kirjolohi ja yhteismääräksi taisi jäädä yhteensä 6 kalaa. Perhoa kävi tavoittelemassa myös alamittaisia taimenia, jotka lukeutuvat joen luontaisiin asukkeihin. Uistimista selvästi parhaiten toimivat erilaiset 3-5 cm vaaput kuten Nils Master Invincible ja perhoista vuosien mittaan selkeäksi ottivieheeksi noussut Montana ei pettänyt tänäkään vuonna.

Lepakkoa perholla

Ottipaikkoja

Perillä leirissä

Kuluvan kuun ensimmäisellä viikolla koitti taas kesän yksi ehdottomista kohokohdista. Kauan suunniteltu ja vatvottu reissu Pohjois-Ruotsin taimenvesille oli käsillä. Edellisvuoden hyvistä kokemuksista rikastuneena suuntasimme samoille vesille kuin aikaisemmin, mutta tämänkertainen tukikohtamme sijaitsi noin kolme kilometriä edellisestä leiristämme jokea ylöspäin. Leiripaikan olimme päättäneet jo edellisellä reissulla ja se löytyikin yllättävän helposti saapuessamme helikopterilla joen yllä lentäen. Kopterin kaikotessa tasainen jylinä muuttui jylhäksi hiljaisuudeksi vain vaimean nivan liplatuksen hyväillessä korviamme. Olimme perillä.

Ensimmäinen mittakala

Taimenet kotona

Jo ensimmäisenä iltana saimme kosketuksia joen torpedoihin ja mittakalojen makuun päästiin heti ensimmäisenä iltana. Serkkuni sakari taisi huolehtia reissun ensimmäisestä mittakalasta, joka taisi ylittää hieman 40 sentin rajapyykin. Lämmin keli ja jatkuvat tärpit pitivät mielen virkeänä vaikka suurimmat kalat olivat hieman tiukassa. Tikun nokassa kypsytetty taimen meni ärhäkästi parempiin ja suihin eikä varsinaisen illallisen jälkeen tarvinnut unta odotella. Viimeiset ajatukset joessa majailevista taimenista sekoittuivat saalistavien pöllöjen ja haukkojen yössä kaikuviin huutoihin.

Ruokahetket reissun suola

Eräherkkuja

Pitemmällä reissulla ruokahetket ja pienet tauot nousevat erittäin suureen arvoon. Intensiivinen kalastus kuluttaa huomaamatta lukuisia tunteja, jolloin yhtäkkiä huomaa nälän yllättäneen ja kehossa tuntuu kovan energiavajeen merkkejä. Tämän oppineena sovimme aina porukan kesken ruokatauoista. Tikkukalan kypsentäminen ja kevyt ruokailu katkaisee mukavasti kalastusrupeaman ja  antaa uutta virtaa kalastukseen. Pienten taukojen ohella valmistauduimme tänä vuonna erityisen hyvin iltaruokailuihin ja olimme valmistelleet reissua varten useita eri ruokalajeja, joiden nauttiminen kaukana sivistyksestä antoi unohtumattoman säväyksen. Ruokalistalla oli mm. härän ulkofilettä kermaperunoilla, poronkäristystä ja puolukkahilloa, poron kuivalihakeittoa, taimensushia, lättyjä, mutakakkua jne. Näin monipuolisen ruokalistan mahdollistaa juuri helikopterimatkustus, jolloin ei tarvitse karsia kaikkea turhaa painoa pois kuten reissuilla, joihin olemme joutuneet vaeltamaan pitkiä matkoja.

Ilmat suosivat

Jokailtaista maisemaa

Koko viikko oli uskomattoman lämmin ja tauot vietettiin useita kertoja pelkissä alushousuissa joen penkalla paistatellen. Kuuma ilma ei selvästikään täällä vaikuta taimenen ottihaluihin. Ilmeisesti tuntureilta valuva vesi pysyy tasaisen viileänä, jolloin kalat pysyvät aktiivisena läpi vuorokauden. Toki päivällä kalastaminen kovassa auringon paisteessa ei tuonut yhtä hyviä tuloksia kuin iltahämärissä, mutta silti useita hyviä taimenia myös päivällä taltutettiin. Viikon aikana ei satanut ripaustakaan vettä ja korotetun sissitelttamme kamina heitettiinkin pihalle muutaman päivän jälkeen sen osoittautuessa käyttämättömäksi. Iltahämärässä tuntureiden taakse laskeva aurinko tarjosi uskomattomia taivaan valoleikkejä ja välillä ei voinut kuin ihailla ja nauttia karun luonnon koskemattomasta kauneudesta.

Ottiviehe ja saalis

Viikon ajan piiskasimme jokea kuuden hengen voimin ja mukana oli isäni, veljeni, kaksi enoani sekä serkkupoikani. Veljeni kanssa huolehdimme perhosiimojen liottamisesta ja muut hoitivat vieheiden uittamisen. Selvä ykkösuistin oli edellisvuoden tapaan 9 gramman Kuusamon Bete Lotto. Niukasti parhaana värinä toimivat erilaiset sinisen sävyt muiden tullessa hyvänä kakkosena perässä. Väriä tärkeämpää oli selvästi rauhallinen uitto selkeisiin ottipaikkoihin ja käytännössä kaikilla väreillä sai kalaa. Yksi hauska sattuma oli serkullani Sakarilla, jonka Bete Lotto oli vajonnut pohjaan siimasotkun takia. Sakarin pitäessä vapaansa polvien välissä samalla siimaa selvitellen lähti yhtäkkiä siima kiristymään ja vapa tärähteli yllättävän tutulla tavalla. Taimen oli hakenut Loton Pohjahiekan päältä! Mainittakoon vielä että kala jäi reissun isoimmaksi (52 cm). Perhoista parhaiten toimivat tummat pupat sekä liitsit. Lisäksi todella perinteiset perhot kuten Red Tag sekä Black Zulu olivat hyvin varmoja siiman päässä. Näköjään myös ruotsin taimenet tietävät legendaaristen perhojen toimintavarmuuden.

Kalastaja ja katsojat

Kokonaisuudessan reissu oli erinomainen niin kelien kuin kalantulon suhteen. Yhteensä taltuttelimme noin 20-30 mittataimenta, keskipainon vaihdellessa kilon hujakoilla. Mistään suurtaimenjoesta ei siis ole kyse, mutta kalavarmuudeltaan sekä maisemiltaan joki on sitä luokkaa että mieli tekee takaisin varmasti vielä useita kertoja.

Vesipedon hyppynäytös

Kauan odotettu loma tuli kuin tulikin pitkän odottelun jälkeen ja suuntasin nokan välittömästi perheemme mökkivesille. Aurinkoinen keli sekä lämpimät vedet ovat saaneet kaloihin vauhtia ja erityisesti joen haukipopulaatio on erityisen pirteällä päällä. Normaalisti kankeat taistelukumppanit esittävät välillä sellaisia akrobaattiesityksiä, että moni lohensukuinen virkaveli jäisi varmasti kateelliseksi komeista ilmaloikista.

Ahventa ja sattumakuhia

Mallikuha kelpuuttanut jigin

Itse pääkohteena mökkimme kesäkalastuksessa on ahven, joista vähätaitoisempikin velho voi loihtia uskomattoman maukkaita kesäruokia. Ehkä parhaana tietysti runsaassa voissa paistettu muurikkapannuahven! Mukavana lisänä kalastukseen tuo kuhakanta, joka on selkeästi vuosi vuodelta parantumassa ja tämän kesän saldossa onkin jo useampi reilun kilon painoinen kiilusilmä.

Suolausta odottamassa

Juhannusta tuli vietettyä nätin ilman säestyksellä mökkimaisemissa ja kuten jo perinteeksi on muodostunut, oli kiikarissa mehukkaat ahvenfileet. Muurikkapannulla voissa tirisevät ahvenet kiiluivat silmissä kun työnsimme moottorilaiturimme jokisuun vettä kyntämään. Pyhäjoen jokisuisto on matalahko ja kaislikkoinen vesistö, joka tarjoaa erinomaiset puitteet pannukarkean juhannusassun pyyntiin.

Kannibalismia

Paras pyyntitekniikka on vetouistelu väyliä pitkin pienillä 3-5 cm vaapuilla, joista ottiväreinä mainittakoon ehdottomat ykköset: oranssi ambulanssi sekä vihreä ahvenkuvio. Ilmeisesti ahvenet eivät ole kuulleet kannibalismista, sillä niin kovasti tuntuivat olevan koukullisten lajikumppaneidensa perään. Vaikka ahven oli mukavasti otillaan, ei silti voitu puhua aikaisempien vuosien mässäilykesteistä tänä viikonloppuna. Parhaana syönnillä vaappu hädintuskin kerkeää vajota pinnan alle, kun sitä jo raastetaan joka suuntaan.

Rentoutumista vesillä

Alle kiloiset hauen rontit haittasivat hieman pyyntiä ja niinpä tuon tuostakin siiman päässä roikkui puolikiloinen luupää, jota sai olla ravistelemassa irti koukuista. Taisipa perukkeen puuttumisen takia yksi irvileuka viedä myös vaapunkin mennessään. Tämä menköön kalastajan laiskuuden piikkiin, koska peruke oli jäänyt sitomatta. Kaikenkaikkiaan saalista tuli mukavasti ja joku voi yrittää kertoa minulle mikä olisi parempaa kuin nauttia säästä, kesästä ja kalastuksesta erinomaisessa seurassa. En nimittäin usko että sellaista löytyy!

Kirkkaat värit olleet valttia

Tänä vuonna veneen lasku Oulun jokisuun vesille siirtyi uskomattoman myöhään kiireisen kevään takia ja sainkin haettua uskollisen ratsuni vesille vasta kuluvan kuukauden toisella viikolla. Siitä lähtien vesillä on tullut rampattua ahkerasti vaikka aktiivinen futisharrastus viekin monta hyvää kalastuspäivää viikosta. Monena iltana veri on vetänyt joelle vielä treenien jälkeen, joka taas tuntuu aamulla töissä aamukahvipöydässä kun nukkumaan on päästy vasta aamuyöstä.

Haukea ja kuhaa

Sateessa hymyilyttää

Parin viikon aikana tilille on kertynyt seitsemän jigausreissua sekä muutama jigivarastojen täydennysreissu kauppojen hyllyjä verottamaan. Pääasiallisesti olen kalastanut 2 ja 3 tuuman kalajigeillä sekä jonkin verran saman kokoisilla toukkajigeillä. Ahven on itselläni ollut hieman hakusessa ja taitaa olla yhteissaldo alle 20 kappaleen hujakoilla, joka on mielestäni noin viikon kalastusajalta erittäin laiha suoritus. Eniten olen yllätyksekseni saanut kappalemäärällisesti kuhia haukisaldon tullessa heti perässä hyvänä kakkosena.Kuhista noin puolet ovat olleet mitan täyttäviä eli 37 cm isoimpien yksilöiden kivutessa 1,5kg hujakoille. Kävipä myös yhtenä sateisena arki-iltana joen yläpuolista maisemaa katsomassa kesän tähän mennessä isoin yksilö joka painoi 3.3kg. Kaikki kuhat ovat päässeet vahingoitta takaisin kesänviettoon.

]]> http://blogit.yhteishyva.fi/kalastusblogi/jigausta-ja-jigausta/feed/ 1