Kuten edellisessä blogimerkinnässä mainitsin, tuli käytyä viikko sitten kokeilemassa haukien ottihaluja viimeisiä kertoja tälle avovesikaudelle. Tuulisena, mutta kirkkaana lauantai-aamuna tukevan pekoniaamupalan jälkeen pakkasimme isäni ja veljen kanssa kamat ajettavalle laiturillemme ja uskollinen nelitahti hörähti käyntiin ilman yskäyksiä. Vaatetta oli laitettu runsaasti kylmän viiman takia, jolloin liikkuminen muistutti hieman kangistunutta michelin-ukkoa. Tilavan laiturin bonuspuolia on, että paikallaan ei tarvitse kyyhöttää vaan välillä voi ottaa pieniä lämmittelyliikkeitä, jotka istuttavassa veneessä eivät luonnollisesti onnistuisi.
9,5kg 108cm
“Nyt on iso!”
Noin puolentunnin uistelun jälkeen oma telineessä oleva vapani taipui rauhallisesti. Ajattelin kyseessä olevan pohjaosuman, koska vavassa ei näkynyt pienintäkään pumppausliikettä. Saatuani vavan käteeni sähkötti jokin toisesta päästä linjaa, että “täällä ollaan”. “Nyt on muuten iso” – taisi olla ensimmäiset sanat, jotka heitin ilmoille. Kylmän jokiveden kangistama mörssäri taipui muutamassa hetkessä haaviin. Oikein tukevassa mätilastissa oleva syysmamma väräytti puntarin 9.5kg lukemiin. Mukava päätös kaudelle ehdottomasti! Mainittakoon että reissun saldoksi jäi yhteensä 7 haukea, jotka asettuivat 2kg hujakoille, joten mukavasti tapahtumien makuun päästiin. Vielä tässä elätellään toivoa, jos ensi viikonlopun mökkireissulla pääsisi uisteluhommiin. Sääukon vinkeitä siis odotellessa…
