Kalastusblogi

Ahvenet odottamassa fileointia

Muutamat viimeiset päivät ovat olleet syksyisen sateisia ja aurinko on pilkahdellut vain varovasti pilvien lomasta. Alkuviikosta sattui kuitenkin kaunis syyspäivä, jolloin aurinko paistoi mukavasti välillä piiloutuen pienten pilviharsojen taakse. Kalastajan veri alkoi kihisemään suonissa, joten ei auttanut kuin suunnistaa venesatamaan ja kohta vanha kaksitahtikoneeni työnsi noin 4,5 metristä kalastusvenettäni kohti ottipaikkoja. Aikaisemmassa merkinnässäni kerroin lahnoista, jotka pintautuvat syömään tietyissä paikoissa. Tänään lahnat olivat taas liikenteessä, mutta kastemadotkaan eivät tuntuneet niille kelpaavan joten vaihdoin jigikalastuksen puolelle.

Ottijigi löytyy

Päivän ottiväri

Tarkoituksena oli tehdä lyhyt reissu ja hommata tarvittavat ruokakalat. Aloitin kultaruskealla, mustaselkäisellä kalajigillä, joka oli kesällä toiminut ihan kohtalaisesti. Muutamaa pientä tökkäystä lukuunottamatta jigi sai uida rauhassa, joten hyvin nopeaa sidoin seuraavaa lieroa siiman jatkoksi. Parin kokeilun jälkeen alkoi ottiväri löytyä, johon ahvenia alkoi napsahdella tämän tästä. Keltaisen fluoripyrstön omaava kalajigi sai nopeasti kymmenkunta tärppiä, joista sain ylös kuusi noin 250-350 grammaista ahventa. Seuraavana päivänä yön marinaadissa olleet syysahvenet menivät todellakin parempiin suihin!

Silakanvärinen kalajigi kelpasi kuhalle

Olen useaan kertaan kalassa ollessani päätynyt keskelle suurta syöntipiikkiä, jolloin veden pinta repeilee noin 10 sekunnin välein isojen kalojen toimesta. Kalat käyvät todella voimalla pinnassa ja välillä tuntuu että veneen sisäpuolellakin meinaa kastua suurten läiskäyksien takia. Aluksi en tiennyt mitä kalat olivat, mutta yhdellä reissulla sain varmistuksen kun tarjosin kastematoa ongella mainitsemani syönnin aikana. Sain useita isoja ja pirteitä lahnoja, jotka tuntuivat pitävän suuresti tarjoamastani matoherkusta.

Jigauksen ohella perholahnaa

Eilen lähdin tarkastamaan kuhien loppukesän ottihaluja ja mieleeni juolahti napata myös perhovapa mukaan juuri aikaisemmin mainitsemieni lahnojen takia. Saavuin paikkaan jossa lahnat yleensä majailevat ja kuinka ollakkaan kalat räpsäyttelivät komeasti pinnassa paljastaen välittömästi olemassaolonsa. Tarkkaa tietoa minulla ei ole miksi lahnat käyvät pinnassa, mutta luulisin niiden syövän jotain. Pinnalla ei kuitenkaan näy yleensä mitään, joten hieman hämärän peitossa minulla on vieläkin mikä saa lahnat niin rajuun pinnan pärskäyttelyyn. Uskoisin että kyse ei kuitenkaan ole hupimielellä tehdyistä syöksyistä.

Perholahna

Lahna puree perhoa

Jigi ei tuntunut tänään kuhille kelpaavan vaikka yksi nätti yksilö tekikin lähempää tuttavuutta pinnan yläpuoliseen maailmaan. Ruokalistalleni en ollut nyt kuhaa suunnitellut, joten päästin kaverin jatkamaan sukuaan. Muutama ahven haksahti myös jigiini, mutta huonnon syönnin takia päätin kokeilla narrata lahnoja ennen kotiin lähtöä. Huonoksi onneksi huomasin kuitenkin jättäneeni kaikki hyönteisjäljitelmä -perhot kotiin. Päätin kokeilla mustaa leechiä vähäisestä arsenaalistani. Muutaman tökkäyksen jälkeen sain kuin sainkin narrattua lahnan veneeseen. Hymyilytti vaikka kovin arvostetusta kalasta ei ollutkaan kyse. Ensi kerralla otan kaikki perhot mukaan.

Auringon lasku

Omat kokemukset ahventen kovasta syöntiajoista sijoittuvat pääasiassa kesäkuun loppuun sekä heinäkuun ajalle. Yleensä pyytämissäni paikoissa (jokisuut) ahventen syöntihalut hälvenevät syksyä kohti mentäessä ja osittain raitapaidat myös vaeltavat takaisin meren puolelle. Kesäiset lämpimät päivät tuntuvat aktivoivan ahvenia ja veden pinta monesti kuhisee niiden syöksyillessä pikkukalojen perässä. Tällöin ahvenille kelpaavat jigit, lipat, lusikat ja vaaput. Myös ongella saa tehokkaasti, mutta suurimmat yksilöt haksahtavat yleensä vieheisiin.

Syysahvenen perässä

Viime viikonloppuna olin menossa viettämään valmistujaisjuhlia mökille ja ehtipä valmistelukiireiden lomassa myös ahventen ottihaluja kokeilemaan. Hieman epäilevänä suuntasin joelle vaikka isäni oli hehkuttanut ahventen olevan kovalla syönnillä. Uistelimme isohkoja (5-8cm) vaappuja käyttäen eikä aikaakaan kun ensimmäinen raitapaita pyristeli veden pinnalla. Homma jatkui samanlaisena muutaman tunnin ajan ja hetkessä olimme saaneet saavin täyteen komeita kyrmyniskoja. Suurimmat painoivat noin 400g, joten mukavista kaloista oli todellakin kyse. Syöntiä kuvasi hyvin seuraavana päivänä veljeni kanssa tekemämme uistelureissu. Saimme kahden tunnin aikana hieman reilu 60 ahventa, jotka kaikki olivat pääsääntöisesti 150-400g väliltä. Parhaiten toimivat yllättäen erittäin räikeät värit oranssi ja kirkas ahvenväritys. Lisäksi selkeät ärsykevärit olivat todella tehokkaita. Parhaiten ahvenia pyysivät mm. 8cm jesset, joista parhaana kunnostautui oranssi ambulanssi.