Kalastusblogi

Ahvenet odottamassa fileointia

Muutamat viimeiset päivät ovat olleet syksyisen sateisia ja aurinko on pilkahdellut vain varovasti pilvien lomasta. Alkuviikosta sattui kuitenkin kaunis syyspäivä, jolloin aurinko paistoi mukavasti välillä piiloutuen pienten pilviharsojen taakse. Kalastajan veri alkoi kihisemään suonissa, joten ei auttanut kuin suunnistaa venesatamaan ja kohta vanha kaksitahtikoneeni työnsi noin 4,5 metristä kalastusvenettäni kohti ottipaikkoja. Aikaisemmassa merkinnässäni kerroin lahnoista, jotka pintautuvat syömään tietyissä paikoissa. Tänään lahnat olivat taas liikenteessä, mutta kastemadotkaan eivät tuntuneet niille kelpaavan joten vaihdoin jigikalastuksen puolelle.

Ottijigi löytyy

Päivän ottiväri

Tarkoituksena oli tehdä lyhyt reissu ja hommata tarvittavat ruokakalat. Aloitin kultaruskealla, mustaselkäisellä kalajigillä, joka oli kesällä toiminut ihan kohtalaisesti. Muutamaa pientä tökkäystä lukuunottamatta jigi sai uida rauhassa, joten hyvin nopeaa sidoin seuraavaa lieroa siiman jatkoksi. Parin kokeilun jälkeen alkoi ottiväri löytyä, johon ahvenia alkoi napsahdella tämän tästä. Keltaisen fluoripyrstön omaava kalajigi sai nopeasti kymmenkunta tärppiä, joista sain ylös kuusi noin 250-350 grammaista ahventa. Seuraavana päivänä yön marinaadissa olleet syysahvenet menivät todellakin parempiin suihin!

Silakanvärinen kalajigi kelpasi kuhalle

Olen useaan kertaan kalassa ollessani päätynyt keskelle suurta syöntipiikkiä, jolloin veden pinta repeilee noin 10 sekunnin välein isojen kalojen toimesta. Kalat käyvät todella voimalla pinnassa ja välillä tuntuu että veneen sisäpuolellakin meinaa kastua suurten läiskäyksien takia. Aluksi en tiennyt mitä kalat olivat, mutta yhdellä reissulla sain varmistuksen kun tarjosin kastematoa ongella mainitsemani syönnin aikana. Sain useita isoja ja pirteitä lahnoja, jotka tuntuivat pitävän suuresti tarjoamastani matoherkusta.

Jigauksen ohella perholahnaa

Eilen lähdin tarkastamaan kuhien loppukesän ottihaluja ja mieleeni juolahti napata myös perhovapa mukaan juuri aikaisemmin mainitsemieni lahnojen takia. Saavuin paikkaan jossa lahnat yleensä majailevat ja kuinka ollakkaan kalat räpsäyttelivät komeasti pinnassa paljastaen välittömästi olemassaolonsa. Tarkkaa tietoa minulla ei ole miksi lahnat käyvät pinnassa, mutta luulisin niiden syövän jotain. Pinnalla ei kuitenkaan näy yleensä mitään, joten hieman hämärän peitossa minulla on vieläkin mikä saa lahnat niin rajuun pinnan pärskäyttelyyn. Uskoisin että kyse ei kuitenkaan ole hupimielellä tehdyistä syöksyistä.

Perholahna

Lahna puree perhoa

Jigi ei tuntunut tänään kuhille kelpaavan vaikka yksi nätti yksilö tekikin lähempää tuttavuutta pinnan yläpuoliseen maailmaan. Ruokalistalleni en ollut nyt kuhaa suunnitellut, joten päästin kaverin jatkamaan sukuaan. Muutama ahven haksahti myös jigiini, mutta huonnon syönnin takia päätin kokeilla narrata lahnoja ennen kotiin lähtöä. Huonoksi onneksi huomasin kuitenkin jättäneeni kaikki hyönteisjäljitelmä -perhot kotiin. Päätin kokeilla mustaa leechiä vähäisestä arsenaalistani. Muutaman tökkäyksen jälkeen sain kuin sainkin narrattua lahnan veneeseen. Hymyilytti vaikka kovin arvostetusta kalasta ei ollutkaan kyse. Ensi kerralla otan kaikki perhot mukaan.

Auringon lasku

Omat kokemukset ahventen kovasta syöntiajoista sijoittuvat pääasiassa kesäkuun loppuun sekä heinäkuun ajalle. Yleensä pyytämissäni paikoissa (jokisuut) ahventen syöntihalut hälvenevät syksyä kohti mentäessä ja osittain raitapaidat myös vaeltavat takaisin meren puolelle. Kesäiset lämpimät päivät tuntuvat aktivoivan ahvenia ja veden pinta monesti kuhisee niiden syöksyillessä pikkukalojen perässä. Tällöin ahvenille kelpaavat jigit, lipat, lusikat ja vaaput. Myös ongella saa tehokkaasti, mutta suurimmat yksilöt haksahtavat yleensä vieheisiin.

Syysahvenen perässä

Viime viikonloppuna olin menossa viettämään valmistujaisjuhlia mökille ja ehtipä valmistelukiireiden lomassa myös ahventen ottihaluja kokeilemaan. Hieman epäilevänä suuntasin joelle vaikka isäni oli hehkuttanut ahventen olevan kovalla syönnillä. Uistelimme isohkoja (5-8cm) vaappuja käyttäen eikä aikaakaan kun ensimmäinen raitapaita pyristeli veden pinnalla. Homma jatkui samanlaisena muutaman tunnin ajan ja hetkessä olimme saaneet saavin täyteen komeita kyrmyniskoja. Suurimmat painoivat noin 400g, joten mukavista kaloista oli todellakin kyse. Syöntiä kuvasi hyvin seuraavana päivänä veljeni kanssa tekemämme uistelureissu. Saimme kahden tunnin aikana hieman reilu 60 ahventa, jotka kaikki olivat pääsääntöisesti 150-400g väliltä. Parhaiten toimivat yllättäen erittäin räikeät värit oranssi ja kirkas ahvenväritys. Lisäksi selkeät ärsykevärit olivat todella tehokkaita. Parhaiten ahvenia pyysivät mm. 8cm jesset, joista parhaana kunnostautui oranssi ambulanssi.

Velipoika syksyisessä lumisateessa

Ystäväni kyselevät monesti minulta mikä kalastuksessa viehättää niin paljon, että jaksan lähteä vesille vaikka vesisade piiskaisi suihkun lailla maan pintaa. Olen monesti itsekin alkanut pohtia mikä tosiaan on se syy mikä saa ihmisen vastustamaan luonnon antamia vinkkejä kotona vietetystä sadepäivästä. Onko suuren kalan toivo se joka houkuttaa päivä toisensa jälkeen uhmaamaan tuulta ja tuiskua vai esimerkiksi kokemusten kartuttaminen? Monesti huono keli vaikuttaa myös negatiivisesti kalan syöntiin sekä kalastusmahdollisuuksiin, joten reissut voivat kalansaaliiden perusteella olla melko heikkoja. Mikä siis saa satoja kalamiehiä lähtemään kodin lämmöstä onneaan kokeilemaan esimerkiksi hyytävään syysilmaan?

Oikeanlainen pukeutuminen on tärkeää

Ensinnäkin kylmä ilma voi tehdä ulkona olemisesta todella vaikeaa jos pukeutuminen on vääränlaista. Omasta mielestäni ei ole olemassa liian kylmää kalastuskeliä, vaan ainoastaan vääränlaisia varusteita. Tärkeintä on sateisessa kelissä pystyä suojautumaan kastumiselta sekä kovalta tuulelta, jolloin keho pysyy lämpimänä. Itse asiassa kalastaminen voi olla erityisen miellyttävää jos huomaa omien varusteiden toimivuuden ja olo on lämmin sekä mukava. Hieman rajummassa ilmassa tehdyn reissun jälkeen on mukava lämmittää sauna ja fiilis on kuin uhreilusuorituksen jäljiltä. Ikään kuin olisi saavuttanut jotain suurempaa.

Rankkasadetta edeltävä hetki

Huono keli tuo kokemuksia

Toiseksi kovakin keli voi välillä tarjota hienoja hetkiä. Itsellä tulee mieleen esimerkiksi hienoja valoilmiöitä, kun epävakainen ilma tekee yllättäviä muutoksia ja tarjoaa esimerkiski raekuuron yhdessä auringonpaisteen kanssa. Tälläiset hetket ovat satumaisia ja jäävät todella painavasti mieleen. Lisäksi kalat saattavat aktivoitua kovista ilmanpaineen vaihteluista, joten myös syönti saattaa tehdä nopeita muutoksia ja pelastaa kalareissun myös saaliin osalta. Näistä esittämistäni positiivisista seikoista huolimatta luonnonvoimia tulee kunnioittaa ja ennen reissua tarkka säätilan seuraaminen on erityisen tärkeää. Pahimmassa tapauksessa oman tai ystävän hengen menettäminen liian huonoon säähän lähtemisen takia ei varmasti ole minkään kalasaaliin arvoista.

30.7 | Matka alkaa

Komea 50 senttinen hymyilyttää

Nelihenkinen retkikuntamme noukki minut viimeisenä jäsenenä kyytiin Oulusta ja matkamme kohti Ruotsin kalavesiä saattoi alkaa. Porukkamme pisimmän matkan oli taittanut enoni Jari, joka oli saapunut edellisenä päivänä Helsingistä junalla Raaheen. Tarkoituksenamme oli suunnata Gällivaaraan, jossa yöpyisimme toisen enoni Raimon erämökissä. Torniossa suoritimme automatkan aikana suunnitellut ruoka-ja juomaostokset. Matkaan lähti perinteisesti pussikeitot, aamupuurot sekä muutama nöttköt-purkki siltä varalta että kalansaanti olisi heikonlaista. Unet eräkämpän mukavalla sohvalla sulatellen iltapalaksi laitettua porsaan sisäfilettä tuntuivat todella tulevan tarpeeseen.

31.7 | Aloituskalat

Aamutuimaan hyvästelimme Raimon mökin ja ajelimme kentälle, johon olimme helikopterikyydin tilanneet. Perillä meille ilmoitettiin lähdön viivästyvän sumuisen ilman takia, mutta jo puolen tunnin päästä sovitusta ajasta istuimme jännittyneinä kopterissa kun jalakset irtosivat maan pinnasta. Matkan aikana ylitimme useita tuntureita ja pakko myöntää että näkymät olivat häkellyttäviä. Useiden tunturien ja jokien jälkeen kuski ilmoitti edessä siintävän joen olevan kartasta näyttämämme paikka. Raimon ehdotus kuskille (Voisimmeko lentää joen suuntaisesti?) kostautui välittömästi kun kuski nyökkäsi ja käänsi kopterin kyljelleen ilmassa suunnaten kohti joen latvaosaa. Itsestäni ainakin näytti että parin takapenkin matkustajan naamat valahtivat valkoiseksi ja Raimoa kohti luotiin vihaisia vilkaisuja. Hetkeä myöhemmin hyvästelimme kuskin ja kopterin lapojen suhinan kaikotessa jäi jäljelle enää tasaisesti solisevan joen kevyt kuohunta.

Loimutaimenta

Pystytimme leirin, laitoimme kalavehkeet kasaan ja suuntasimme vieressä virtaavan joen rantaan. Aivan leirimme vieressä oli komean näköinen köngäs, joka näytti varmalta suurtaimenen olinpaikalta. Muuten matalahko joki kapeni tässä kohdassa komeaksi kuohuksi, joiden vieressä olevissa syvänteissä oletimme isomusten majailevan. Ensimmäiset kalakosketukset saatiin heti minuuttien jälkeen, mutta kaikki saadut taimenet olivat alamittaisia. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen Raimo hassutti 51cm taimenen, joka otti violetti-pinkkiin Joonakseen kosken keskikuohuista. Kokeneena kalamiehenä Raimo ei jäänyt matalaan veteen väsytettyä taimenta ihastelemaan vaan vippasi iltapalamme kengän kärjellä komealla kaarella rantapenkalle. Hetkeä myöhemmin pääsin itse nautiskelemaan luonnontaimenen vakuuttavasta voimasta kun sinistä Bete lottoa vietiin ja lujaa. Muutaman minuutin taistelun jälkeen ujutin kauniin 44cm taimenen haavin perukoille. Kaksi komeaa kalaa oli loistava avaus päivän ensimmäiselle reissulle ja loimutaimen maistui uskomattoman hyvälle useiden tuntien kalastuksen jälkeen. Illalla kävimme tutkailemassa leirimme yläpuolisia alueita, josta veljekset (Jari ja Raimo) hassuttivat 46cm ja 44cm taimenet. Kerrassaan makoisa aloituspäivä!

1.8 | Joki hiljenee

Loistavan ensimmäisen päivän jälkeen harpoimme vantterin askelin joenrantaan seuraavana päivänä. Pieniä taimenia sai päästellä vähän väliä koukuista takaisin, mutta isommat eivät suostuneet vieheisiimme koskemaan. Edellinen päivä oli ollut hieman sateinen ja pimeähkö mikä ilmeisesti sai taimenet ottituulelle. Nyt lämmin ja melkein aurinkoinen keli tuntui vievän kalojen suut suppuun ja jouduimme jäämään ilman mittakaloja koko päivänä! Itse kalastin perhoilla ja erilaiset simppu-ja kalajäljitelmät kelpasivat erinomaisesti taimenille. Silti muutamaa isompaa tärppiä lukuunottamatta myös perhot saivat uiskennella rauhassa.

2.8 | Kalat hukassa

Illat olivat kuin postikortista

Seuraavana päivänä kävelimme pitemmän matkan uusille koskille ja yritimme näin rauhoittaa lähikoskiemme taimenten ottihaluja. Päivä oli erittäin lämmin ja aurinko paistoi melkein koko päivän vain välillä piiloutuen utuisen pilviverhon taakse. Piiskasimme kirkasta jokea kaikilla uistin-ja perhoarsenaalilla mitä vain pakeistamme löysimme, mutta silti isommat taimenet eivät suostuneet vieheisiimme ottamaan. Mainittakoon silti isäni Jonin suuri tärppi eräässä kanjonissa, jolloin tuntui enemmän että miestä viedään kuin mies kalaa. Joka tapauksessa komea taimen oli asialla. Parin muun isomman tärpin lisäksi tämäkin päivä oli tyhjä mittakalojen suhteen ja jouduimme palaamaan yöllä tyhjin käsin iltamuonia keittelemään.

3.8 | Kalastuksen hurmaa

Tauolla

Seuraava päivä aukesi puolipilvisenä ja teltoista kömpivillä kalamiehillä odotukset korkealla. Tänään mentäisiin jokea toiseen suuntaan kokeilemaan pieniä suvantoalueita sekä koskemattomia koskia. Tätä ennen käväisin aamupuuron jälkeen leirimme vieressä olevalla könkäällä, josta hassutin heti aamun ensimmäisen mittakalan. Hyvä alku päivälle!

Reiluhkon (1h 45min) vaelluksen ja kahvitauon jälkeen aloimme olla valmiita taltuttamaan koskien tummaselkäisiä isomuksia. Eikä taitanut kulua kuin puolisen tuntia kun erään nivan reunasta mosahti ja kala väänsi järeähkön 7 jalkaisen vapani kummasti kieroon. Juostuani noin sata metriä kalan perässä onnistuin taltuttamaan kalan haaviin. 46 cm taimen kiilteli kauniisti rantakivillä ja kohonnut pulssi alkoi pikkuhiljaa tasaantua ja adrenaliini purkaus hälveni asteittain kehosta. Fiilis oli loistava!

Bete Lottoa puraissut 51 senttinen

Noin tuntia myöhemmin siimojani revittiin taas ja tällä kertaa taimen pujotteli pohjassa olevien puiden ja oksien välistä. Siima kulki pohjassa oksien alta, jolloin perään meneminen tuntui syvässä vedessä täysin mahdottomalta. Sain kuitenkin haavittua kalan vaikka siimani osoitti täysin eri suuntaan kalan olinpaikasta, mutta se oli liian väsynyt huomatakseen että vapaus olisi vain muutaman terävän potkun takana.

Hetki tästä ja Raimon komea taimen kopioi samat liikkeet, mutta jotenkin myöskin Rambe onnistui ujuttamaan kalan oksistojen seasta haaviin. Ilmeisesti onnenkalut tuli aamulla teltasta mukaan. Hymynväre vilahteli enon suupielissä kun 51cm pitkä taimen köllötteli sorakolla. Olimme hiljalleen kalastelleet kohti suvantoa, jossa oli selvästi taimenten ruokailuhetki käynnissä. Siellä täällä näkyi komeita läiskähdyksiä ja välillä suurimmat hyppäsivät metrien korkeudelle tavoitellen ilmassa liiteleviä perhosia. Kirkkaassa vedessä oli hieno seurata isojen kalojen liikkeitä uistinten perässä. Suvannolta narrasimme vielä kolme mittakalaa mutta ruokakalamme olimme saaneet, joten laskimme komeat suvantojen valtiaat varovasti takaisin jatkamaan sukuaan. Päivän saldo: 37cm, 46cm, 45cm, 51cm, 44cm, 51cm, 50cm taimenet.

4.8 | Kupariset rikki

Hymy herkässä

Viimeisen päivän suunnitelma oli selvä: vaellus eilisille paikoille, josta kalaa näytti nousevan hyvällä tahdilla. Päivä oli hieman kirkkaampi mitä edellisenä päivänä ja kalantulo vaikuttikin aluksi heikommalta. Jouduimme lounastamaan välillä ilman tikkukalaa ja päivä eteni jo lähemmäs kolmea ennen kun pääsin vapauttamaan ensimmäisen juuri mitan täyttävän taimenen. Taimenen alamittahan Ruotsin vesillä on yleisesti 35cm lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Paria tuntia myöhemmin myös Joni pääsi purkamaan paineet pois ja sai hassuteltua kahden sorakon väliin virtaavasta nivan reunasta kauniin 37cm taimenen. Tästä innostuneena Joni jymäytti päivän aikana vielä pari 42 cm taimenta, joten näin pääsimme kaikki komeiden taimenten makuun reissun aikana. Suvantojen taimenet olivat taas erinomaisella otilla ja saimme yöhämärissä myös läheltä leiriämme päivän suurimmat 48cm ja 50cm pitkät taimenet samasta nivasta. Viimeisen päivän 10 reilua mittakalaa kruunasivat reissun ja helikopterin laskeutuessa sitä odottivat neljä maireasti hymyilevää kalamiestä.

Nätti suvantotaimen