Kalastusblogi

Kuten edellisessä blogimerkinnässä mainitsin, tuli käytyä viikko sitten kokeilemassa haukien ottihaluja viimeisiä kertoja tälle avovesikaudelle. Tuulisena, mutta kirkkaana lauantai-aamuna tukevan pekoniaamupalan jälkeen pakkasimme isäni ja veljen kanssa kamat ajettavalle laiturillemme ja uskollinen nelitahti hörähti käyntiin ilman yskäyksiä. Vaatetta oli laitettu runsaasti kylmän viiman takia, jolloin liikkuminen muistutti hieman kangistunutta michelin-ukkoa. Tilavan laiturin bonuspuolia on, että paikallaan ei tarvitse kyyhöttää vaan välillä voi ottaa pieniä lämmittelyliikkeitä, jotka istuttavassa veneessä eivät luonnollisesti onnistuisi.

9,5kg 108cm

“Nyt on iso!”

Noin puolentunnin uistelun jälkeen oma telineessä oleva vapani taipui rauhallisesti. Ajattelin kyseessä olevan pohjaosuman, koska vavassa ei näkynyt pienintäkään pumppausliikettä. Saatuani vavan käteeni sähkötti jokin toisesta päästä linjaa, että “täällä ollaan”. “Nyt on muuten iso” – taisi olla ensimmäiset sanat, jotka heitin ilmoille. Kylmän jokiveden kangistama mörssäri taipui muutamassa hetkessä haaviin. Oikein tukevassa mätilastissa oleva syysmamma väräytti puntarin 9.5kg lukemiin. Mukava päätös kaudelle ehdottomasti! Mainittakoon että reissun saldoksi jäi yhteensä 7 haukea, jotka asettuivat 2kg hujakoille, joten mukavasti tapahtumien makuun päästiin. Vielä tässä elätellään toivoa, jos ensi viikonlopun mökkireissulla pääsisi uisteluhommiin. Sääukon vinkeitä siis odotellessa…

Päivän päästä olisi jo vaikeampaa?

Tänä vuonna avovesikausi kesti yllättävän pitkälle ja jatkuu monessa paikassa edelleen. Viime viikolla itselle kuitenkin koitti hetki, jolloin oli pakko suunnistaa rantaan ja napata vene talviteloille. On nimittäin venerannan seisova vesi ensimmäisten joukossa, joka jäätyy. Tämän sain edellisvuonna kokea kun veneen nosto viivästyi muutamalla päivällä. Onneksi kovia kokenut kalastusvene ei ollut moksiskaan kun ajelin sillä paikoittain useiden senttien paksuisen jään läpi. Oheisesta kuvasta voi nähdä että viimeisiä hetkiä mentiin.

Aika harvassa olleet sellaiset vuodet että vielä marraskuussa on näillä leveyspiireillä mahdollisuus suunnata avovedelle pyyntiin. Ainakin säätiedotukset tällä hetkellä lupailevat nipin napin pakkaskelejä eli mahdollisuudet elävät vielä kalastuspäivien viettoon myös tälle syksylle/alkutalvelle. Viime viikonloppuna kävin mökkivesillä viimeisiä syyskauden uistelureissuja ennen jäiden tuloa ja ihan kohtalaisella menestyksellä.. siitä vielä lisää kun kerkeän kuvat siirtää koneelle.

Sunnuntaita on tullut vietettyä leppoisessa syyskelissä ja vielä niinkin hienosti kuin kalastuksen merkeissä. Olen luvannut itselleni, että niin kauan kuin säätiedottajat lupailevat plussakelejä niin vene pysyy vesillä. Ainakin tällä hetkellä homma näyttää vielä hyvältä, sillä ensi viikoksi ei vielä pakkasia näyttäisi olevan tulossa. Pakkasin iltapäivällä jigivehkeet ja suuntasin Oulun jokisuistoon lieroja uittelemaan. Homma lähti hyvin käyntiin ja heti ensimmäisellä heitolla roikkui n. 200g ahven siiman päässä. Ei muuta kuin ahven vesiastiaan seuralaisia odottamaan ja jigiä veteen. Turha toivo, seuraava vartti meni ilman tärppiä, joten hyvän startin jälkeen homma näytti vastaavan ennen reissun alkua tekemiäni veikkauksia saalismäärästä.

Vaatetuksen ongelmat

Jigauksen tärkein elementti on hyvä tuntuma vieheeseen. Näin iskevien kalojen ylössaantiprosentti paranee ja kalastus on huomattavasti myös hauskempaa. Syksyn kylmän kelin takia joutuu vuoraamaan uskomattoman paljon vaatetusta, jonka olen huomannut vaikuttavan negatiivisesti itse kalastukseen. Hanskat kädessä vaimentavat tuntumaa jigiin ja paksu takki tuppaa hankaamaan vavan kädensijaa, joka tekee jigaustesta tunkkaisen tunnotonta. Lisäksi Oulunjoella vallitseva virta sekä tämänpäiväinen lounaasta puhaltava tuuli yhdistettynä paksuun vaatetukseen puurouttavat kalastuksen riemua ja mieli väkisinkin ajautuu kesän hellepäiviin, jolloin shortseissa tuli kuhia narrailtua. Tänään kuhat pitivät suunsa supussa, mutta onneksi jigiä kävivät repimässä ensiheiton assun lisäksi n. 450g ahven sekä n. kiloinen hauki. Jotain sentään että itse kalastuselementti täyttyi ulkonaolemisen lisäksi.

Viime viikonloppuna mökille asennettavan tuulimyllyn pystytystalkoiden ohessa käväistiin isukin kanssa vähän vaappuja liottelemassa. Sunnuntain aurinkoinen ja kevyesti itätuulinen keli tarjosi mukavat puitteet hauen uisteluun. Lämpötila ei kohonnut kuin muutamaan asteeseen, joten tuulen puhallellessa n. 5 m/s oli pilkkihaalarille käyttöä.

Kirkas toimii

Hauet olivat selvästi liikkeellä ja ensimmäisen tyhjän puolituntisen jälkeen oli ensimmäinen limatuubi rimpuilemassa siiman päässä. 1,5kg nätti syyshauki lämmitti mukavasti kirpeässä syyskelissä. Hetkeä myöhemmin lukumäärä nousi kolmeen ja mainittakoon että kaikki luuleuat olivat haksahtaneet omaan kirkkaaseen Nils Master Invincibleen värissä 70. Näimpä johdin siis 3-0 kalojen lukumäärässä ja kohta yllättäen myös isäni siiman jatkona roikkui kirkkaampia sävyjä. Yhteensä n. 2h uistelusessio tuotti 6 haukea, joista isoin oli reilu kolmen kilon yksilö. Myös muutama kala karkuutettiin. Selkeästi kirkkaat oranssin sävyt olivat tällä kertaa ehdottoman toimivia ja muut tummat värit saivat uida täysin rauhassa.

Auringonlasku

Viikonloppuna mökkireissun yhteydessä kävin kokeilemassa olisiko syyshauki otillaan Pyhäjoen jokisuulla. Yleensä syksyllä jokisuulta saattaa tärähtää rajumpiakin tärppejä ja suuret 3-7kg hauet ovat täysin mahdollisia. Lämpimän kesän aikaan kun tuollaiset monsterit tuntuvat olevan täysin kadoksissa. Viritin ajettavaan laituriimme kaverin kanssa 4 vapaa, joissa kolmessa uitin 9-15 cm haukivaappuja. Yhteen jätin ahventen kiusaksi nopeaa tirraavan Rapalan jatkovaapun.

Nautintoa syysillassa

Keli oli mukava, noin 12 astetta ja kevyttä tuulta, joka tosin tyyntyi iltaa kohden. Ainoastaan kalat loistivat poissaolollaan. Parin tunnin uistelu tarjosi yhden ahvenen eikä yhtään haukitärppiä. Joen suuri vesimäärä aiheutti kohtalaista virtausta, joka oli myös luultavasti syy huonoon syöntiin. Auringon laskiessa taivaalle piirtyi kauniita punaisen ja lilan sävyjä, joka tarjosi vähäisen kalansaannin tueksi erittäin mieluisaa silmänruokaa. Välillä kauempana kuului laukauksia kun syyssorsastajat olivat tositoimissa. Laukauksien vähyydestä päätellen myös sorsastajien ruokapata tulisi olemaan kohtalaisen pottuvoittoinen.

Ahvenvaappu kelpasi