Matkalla

Matkaajat ovat palanneet kotiin. Vaikka sää ei nyt kuitenkaan suosinut, ei se meidän reissua pilannut!

Opittiin reissussa ainakin, että “safetyboxin” käyttöohjeet pitää lukea ensin , ennen kuin lyö oven kiinni, lipuntarkastajat metroasemalla eivät välttämättä itsekkään osaa käyttää lippuautomaattia, “Mummun kapakkaan” tulee tungos, kun 8 ihmistä tulee terassille yhtäaikaa ja jokaisesta meistä ilmeni uusia, yllättäviä piirteitä..  Jos lause “Nauru pidentää ikää”, pitää paikkansa, niin tämä joukko sai varmasti reilusti elinvuosia lisää!!

Budapest yllätti “oppaat lukeneenkin” pitkillä etäisyyksillään, vastakohtaisella arkkitehtuurillaan, siisteydellään, ystävällisyydellään ja positiivisin yllätys oli se, että forintteja ei saanut kulumaan millään, vaikka kuinka yritti. Ravintolassa käynti ei paljoa kukkaroa rasittanut, julkinen liikenne oli edullista ja helppoa ja paikalliset olivat palvelualttiita ja tekivät sinusta “kanta-asiakkaan”, kun pari kertaa näytit naamasi samassa paikassa.. Ja jos lompsa on lyönnissä, on Budapest myös himoshoppaajan paratiisi! Vaci Utcalla ja Andrassy Utcalla oli vieri vieressä hienoja, kalliita muotiputiikkeja..  Minulle tuomiseksi riittivät paikalliset juomat ja tietenkin ne puiset pääsiäismunat. Ostipa siipani minulle torilta hieman kalliimman, keraamisenkin muistoksi!

Budapest on kohde, joka vaatii useammankin käynti kerran, jos aikoo kaikki, edes ihan keskustan tuntumassa olevat paikat tutkia. Luulen, että tulen palaamaan vielä kohteeseen, jos ei koko ryhmällä, niin ainakin siipan kanssa. Ja ehdoton “matkakaveri”  on Kaupunkikirjojen taskuopas!

Hieman kieltäkin opiskelin, joten tähän lopuksi toivotan kaikille blogiani lukeneille ajankohtaisesti: Kellemes Husvet!

Kohteessa aurinko paistoi, nurmikko vihersi, mutta tuuli oli niin navakka, että kentälle laskeutumisesta muodostui varsinainen jännitysnäytelmä.. Napattuamme taksin kentältä, saavuimme hotelli City Inniin, joka yllätti meidät jokaisen iloisesti; huoneet olivat tilavat, viihtyisät ja meidän porukka oli sijoitettu ylimpään kerrokseen, joissa ei koko matkan aikana ollut muita asukkaita. Ehkäpä heidän onni..

Hotellimme sijaitsi noin 1km matkan päässä keskustasta, joten kartta kädessä lähdimme liikenteeseen! Pienen harhailun jälkeen, saavuimme Tonavan rantaan, jossa tuuli niin lujaa, että tukka meinasi päästä lähteä, joten siirryimme Kauppahallin lämpöön ihmettelemään sen tarjontaa.

Illalla suuntasimme kulkumme houkuttelevan näköiseen Cafe Intenzon ravintolaan, jonka olimme päivällä bonganneet Kalvin Terin aukiolta. Tarjoilijat pyöräyttivät sukkelasti yhteisen pöydän ryhmällemme ja pian edessämme oli ruokaa ja juomaa Gulassista Cappuccinoon.  Koko lysti maksoi alta 20e/hlö.

Perjantaina suunnistimme Ferenc Körutin metroasemalle ja lähdimme kohti Bestin puolta ja Linnavuorta. Siellä ihastelimme  mm Kalastajalinnaketta, jonka edessä allekirjoittanut piteli käsivarrellaan suhteellisen isoa maakotkaa, ihastelimme Matiaksen kirkkoa sekä kävimme Unkarilaisten viinien talossa tekemässä maistelukierroksen, noin 10€/hlö.

Vanhastakaupungista laskeuduimme alas kohti Tonavan ylittävää Ketjusiltaa ja jälleen saimme todeta, että Budassa tuulee. Tuulisen Tonavan ylitys johdatti meidät kohti Pestin puolella olevaa Pyhän Tapanin tuomiokirkkoa ja tietenkin myös kiipesimme sen 96metriseen kupoliin. Siellä vasta tuulikin, mutta maisemat yli Budapestin olivat huikeat!

Lauantaina ohjelmaamme kuului Tonavaristeily lounaan kera, jonka olimme edellisenä päivänä varanneet Linnavuorella olleelta buukkaajalta. Saimmepa matkan vielä “opiskelijahintaan”, vaikka olemme kyllä jo sen iän tainneet ohittaa ajat sitten.. 1,5h risteily maksoi 25€/hlö. Päivä valkeni pilvisenä ja joella tietenkin tuuli, mutta laiva oli ihanan lämmin ja kyyti tasaista. Joelta päin sai hienon kokonaiskuvan Budapestin kauniista arkkitehtuurista.

Risteilyn jälkeen kiertelimme vielä kauppoja tuliaisostoksia tehden ja sitten pitikin jo suunnata kohti hotellia ja oli aika valmistautua sunnuntaiaamun varhaista kotiin lähtöä varten.

Viime keväänä isosiskoni soitti ja tiedusteli, lähdettäisiinkö porukalla jonnekin kaupunkilomalle, vaikkapa Budapestiin? Meillä oli jo isännän kanssa matkalaukut pakattuna makkarissa; kohti Prahaa, eli päätettiin siirtää yhteislähtöä vuodella. Matkalle lähdöstä saatiin innostumaan myös kaksi isoveljeäni siippoineen, joten Prahasta palattuamme, annoi itselleni luvan alkaa suunnittelemaan kevään 2012 Budapestin matkaa..

Siinä taisi vierähtää tunti jos toinenkin, kun mietittiin tarkempaa lähtöajankohtaa ja vertailtiin hintoja lennot+hotelli yhdistelmälle, 8 hengelle kun ei tuntunut löytyvän mistään tilaa, vaikka matkaan oli vielä puoli vuotta aikaa.. Viimein löysimme S-Matkoilta lähdön, jossa oli paras hinta/laatusuhde: 320€/hlö, suorat sinivalkoiset lennot ja 4* hotelli keskustan tuntumassa.

Minun matkavalmisteluni alkavat aina sillä, että luen kaikenmaailman matkailulehdet- ja kirjat, joissa kohteesta kerrotaan. Netistä etsin tietoa ja kuvia hotellista, ravintoloista, nähtävyyksistä, paikan historiasta ja tietenkin; mitä kannattaa ostaa itselle muistoksi tai käyttöön. Nyt ”ostoslistan” kärjessä ovat paikalliset viinit: Tokaji, Egri Bikaver ja Unicum-yrttilikööri, sekä tietenkin käsinmaalatut, puiset pääsiäismunat!!

Selvitän myös kuinka kohteessa on helpoin liikkua, mitä maksaa julkinen liikenne, millä mennään lentokentältä hotellille yms. Kun nämä kaikki on valmiiksi mietitty, voi matkaan lähteä rennoin mielin, eikä sitten paikan päällä tarvitse ihmetellä, että mites tästä eteenpäin? Kaikkea ei kuitenkaa pidä suunnitella turhan tarkkaan, muuten pukkaa stressi ja matkaseuralaiset hermostuu..

Budapestissä näyttää kevät jo olevan pitkällä, lämmintä yli +15. Näillä näkymin myös Tonavakin on päässyt irti talvisesta jääkahleestaan  ja meidän ryhmä rämä pääsee nauttimaan matkallaan Tonava-risteilystä, jota kovasti ollaan odotettu!

Ensin kuitenkin ajetaan 400km kohti Helsinkiä ja yövytään hotellissa, lentokentän läheisyydessä. Onhan se mukava lähteä reissuun hyvin levänneenä, kuin 24h valvoneena..

Nyt saakin alkaa jo etsimään passia sekä forintteja matkalaukkuun.. Szia Budapest!

Muutama päivä meni toipuessa reissusta, mutta mukavaa oli koko rahan edestä. Olimme kotona puoli kahden maissa maanantaiaamuna ja siitä reippaasti töihin seitsemäksi.

Linja-automatka sujui yllättävänkin nopeasti ja kivuttomasti Helsinkiin monista tauoista huolimatta. Kulkupeli mahtui hyvin auton matkatavarasäilöön. Pieni yllätys oli vain se, että kun pakkasta oli ulkosalla -30 astetta, niin ensimmäisellä pysähdyspaikalla oli kulkupelin meno vähän kankeaa johtuen akkujen hyytymisestä.

Terminaalissa osa matkaseurueesta joutui turvatarkastukseen ja siitäkös riitti riemua pitkäksi aikaa. Ilmeisesti juuri liian viaton ulkonäkö herätti tullimiehen vaistot, vaikka ne osoittautuivatkin ihan vääriksi. No, eikun laivaan ja tavarat hyttiin ja kohti buffetravintolaa. Meillä oli varattuna heti ensimmäinen kattaus ja se oli aivan loppuunmyyty. Joten suosiolla jätin kulkupelin ovien ulkopuolelle ja kun löysimme sopivan pöydän, niin minä en siitä sitten kovin liikkunutkaan. Suuri plussa tuli kyllä buffetin uudistuksesta, koska nyt oli niin helppo valita mieleisiään ruokia erilaisista toreista. Vaikka ravintola oli aivan täysi, niin kovin pitkä jonoja ei kuitenkaan muodostunut minnekään. Ruoka oli todella hyvää ja monipuolista, punaviinikin todella juotavaa. Jälkiruokapöytä oli kyllä niin piste iin päälle.

Jälkiruokakokoelmaa

Ruokailun jälkeen kävimme muutamilla messuosastoilla, mutta niihin ei ollut aikaa kovin hyvin paneutua, kun piti alkaa valmistautumaan illan musiikkiesityksiä varten. Hyvin vedetyt keikat sekä Suvilta että Happoradiolta.

Päätimme jo illalla, että yritetään soittaa paikallinen invataksi satamaan aamuksi. Ilmaiset linja-autokyyditykset kun alkaisivat ajamaan Rocca al Mareen vasta vailla yhdeksän. Joten pirteänä koko poppoo marssi laivasta ulos kahdeksan aikaan.

Opasteita, etteivät turistit eksy.

Huoltomiehen asuun pukeutunut mieshenkilö kävi hakemassa meidän seurueen terminaalin sisältä invataksiin. Ja olihan se kokemus. Ensinnäkin tietysti pakkanen teki osansa, ettei hissi toiminut kovin vakuuttavasti ja invataksin sisustus oli jokseenkin askeettinen. Päästiin kuitenkin perille, vaikka olenkin kyllä täysin vakuuttunut, ettemme matkanneet ostoskeskukseen ihan suorinta reittiä. Sen verran minä kuitenkin tunnen Tallinnaa ja osaan tulkita lukemaani karttaa. Ja jos menomatka invataksilla kesti lähes puolituntia ja takaisintulo bussilla vain vajaa 15 minuuttia, siitäkin voi jo päätellä jotain.

Invatakso

Kun pääsimme takaisin laivaan, starttasimme todenteolla messualueen kiertelemisen. Ja kaksi suurta kassia oli kotiintuomisina eri osastoilta; mm. suklaata, hammastahnaa, kahvia, mausteita, kasseja, termosmukit, shampoota, kosteusvoiteta jne jne. Harmi, kun en hoksannut ottaa kuvaa siitä tavaramäärästä.

Pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin ja suhteellisen väsynyt oli meidän matkaseurue. Lappeenrannan jälkeen linja-auto tyhjeni aika tavalla ja jokainen sai oman pienen tilan missä yrittää nukkumista.

Reissussa rähjääntynyt.

Reissu oli kyllä todella rentouttava ja iso kiitos siitä kuuluu hyvälle matkaseuralle. Ja oli myös mukava huomata, että laivassa liikkuminen ja hisseillä ajaminen sujuivat todella mallikkaasti suuresta matkustajamäärästä huolimatta. Eli sen suhteen pelko oli täysin turha.
Voipi olla, että ensi vuonna uudestaan !

Koira kera korruptiopallon.

Yksi yö ja sitten h-hetki koittaa. Matkalaukku ammottaa edelleenkin tyhjyyttään, mutta paljonkos sitä naisihminen tarvitsee tavaraa mukaansa yhdeksi yöksi. Ns. kaunistautumispaketti on kuitenkin aina vakiokokoinen olipa matkan kesto yksi tai kymmenen yötä. Garderoobi ei sen sijaan tule olemaan kovinkaan kattava tällä matkalla.

Näillä pitäisi saada jotain aikaan...

Pääkaupunkiseudulla tuntuu nyt jylläävään ihan täys kaaos, kun talvikeli on jälleen pikkuisen yllättänyt autoilijoita. No toki siellä uutisten perusteella onkin aika sankka lumisade. Ja mikä pahinta, Suvi Teräsniskakin oli päivittänyt iltapäivällä naamakirjan statukseensa, että on huolissaan pääseekö laisinkaan länsisatamaan. Saisi kyllä luvan päästä. 
Sää tulee tuomaan vähän jännitystä meidänkin kyyditykseen eli toivottavasti kulkupelit toimii huomenaamulla siihen malliin, että ollaan ajoissa satamassa ja päästään astumaan laivaan.

Kävin vakoilemassa netissä laivan hyttivaraustilannetta ja laiva näyttääpi olevan täpösen täynnä. Se aiheuttaa minulle lievää aivonystyröiden aktivoitumista jo ennakkoon, koska täydessä laivassa on suuren suuri hankaluus pyörätuolilla liikkuvalle hissien kapasiteetti. Hyvin usein yhden tai kahden kerroksen väliä matkaa täysin tervejalkaiset ihmiset, jotka voisivat kipaista rappuset kymmenessä sekunnissa sen sijaan, että ensin odottavat hissiä ja sitten täyttävät sen niin, että pyörätuolin kanssa saa odottaa tosi kauan mahtuakseen hissiin. Ja toinen kyseenalainen paikka laivalla on täpötäysi buffetravintola. Siellä pyörätuolin kanssa sukkulointi ei tule olemaan maailman eikä edes Suomen helpoin homma. Vaikka nythän buffeessa onkin tullut uudistusta eli luvassa on erilaisia toreja; mm. vihannestori, antipasto-tori, juustotori, kalatori ja jälkiruokatori. Mutta jos meno yltyy ihan torihulinaksi, junttaan takapuoleni tuoliin ja armaat matkakumppanini saavat kantaa minulle ruokaa ja viiniä kuin Saban kuningattarelle kuunaan. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.

Vaikka olenkin kovasti etukäteissuunnitellut tulevia ostoksia Rocca al Maresta, niin sinnekään meno ei nyt sitten ole aivan varmimmalla pohjalla. On täysi mysteeri millaisia ovat linja-autot, jotka niitä kyytejä ostoskeskukseen ajavat. Matkan järjestäjäkään ei sitä tiennyt, kun asiaa tiedustelin. Eli huonolla tuurilla voi käydä niin, ettei kulkupelini mahdu kyytiin ja silloin vaihtoehdoksi jää omakustanteinen invataksimatka. Jos sellaista nyt sattuisi Tallinnasta siihen hätään saamaan.

Passi - yes, luottokortti - yes

Eli vielä on asioita auki, mutta se on ainakin varmaa, että asenne on kohdallaan ja hymy naamassa. Sillä on ennekin päässyt aika pitkälle – huomenna toivottavasti ainakin Tallinnaan saakka.

Jos sattuisi särkemään päätä tai närästämään; ettei vaan mene matka sen takia pilalle.