Älä pelkää Pietaria

Pietarin kauneutta ja nähtävyyksiä hehkuttavat monet. Näkemistä ja kokemista riittää, vaan kuinka kaupungissa oikein kannattaa liikkua? Tiedän paikan, mutta miten sinne kannattaa suunnata? Vuorossa siis Pietarissa liikkumisen lyhyt oppimäärä, olkaa hyvät.

Kävellen olisit jo perillä
Pietarissa liikkuminen ei itse asiassa ole lainkaan niin hankalaa, kuin miltä se aluksi saattaa tuntua. Monet ensikertalaiset ystäväni ovat onnistuneesti liikkuneet itsekseenkin niin metrolla, ratikalla kuin bussillakin pienen opastuksen jälkeen. Sillä eihän julkinen liikenne kuitenkaan niin suuresti eroa maasta toiseen liikuttaessa.

Aloitetaan siis siitä, kuinka Pietarissa voi ja kannattaa liikkua. Parasta, mitä matkalle voit ottaa mukaan, ovat mukavat ja vuodenajasta riippuen, hengittävät tai lämmittävät kengät. Pietarin mittakaava on nimittäin iso. Siis oikeasti. Tuntuu hieman hullulta seisoa Pietarin pääkadulla Nevski Prospektilla Moskovan juna-aseman luona ja katsoa hyvällä säällä toisessa päässä näkyvää Admiralitetin kultaista tornia. Välissä kun on noin kolme kilometriä piikkisuoraa tietä. Pietarin keskusta on kuitenkin kaupungin kokoon nähden kohtuullisen pieni, joten tavallinen kaupunkilomailija pärjää oikein hyvin tuolla säteellä. Näiden kahden pisteen väliin kun jää niin Verikirkko, Kazanin Katedraali kuin Gostini Dvorin kuuluisa tavaratalo. Lisäksi katua täplittää monipuolinen valikoima erilaisia putiikkeja ja ravintoloita.

Siitä on kuitenkin lähdettävä, että joka paikkaan on siis pitkä matka ja käveltyä tulee pakostakin, kun korttelit ovat valtavan kokoisia ja kadut leveitä ja pitkiä.Vaikka jalkaisin matka taittuu usein jopa liikennettä nopeammin – näin varsinkin ruuhka-aikaan ja lyhyemmillä matkoilla, toisinaan ei vain enää huvita kävellä. Silloin on tarjolla monta ihan toimivaa vaihtoehtoa.

Johdinauto, linja-auto vai raitiovaunu?
Pietarin maanpäällinen julkinen liikenne koostuu kolmesta vaihtoehdosta: tavallisista linja-autoista (автобус = avtobus), raitiovaunuista (трамвай = tramvaj) ja suomalaisittain hieman kummallisista johdinautoista (троллейбус = trollejbus). Näitä tukee lisäksi niin sanotut reittitaksit, jotka erottaa linja-autoista niiden pienemmästä koosta (muistuttavat yleensä suomalaisia tila-autoja) ja K-kirjaimesta numeron edessä.

Linja-auto, raitiovaunu ja johdinauto ovat periaatteiltaan hyvin yksinkertaisia käyttää. Pysäkit on yleensä merkitty kyseisiä kulkuneuvoja muistuttavilla kylteillä sekä useimmiten keltaisella taululla, jossa näkyy siinä pysähtyvien kulkuneuvojen numerot ja ne pysäytetään kättä nostamalla kuten Suomessa. Kulkuneuvoihin voi nousta pysäkeillä mistä ovesta tahansa ja matka maksetaan konduktöörille, joka kyllä tulee kyselemään maksua (jos ei tule, toimi vain kuten venäläinen, äläkä ole huomaavinasi koko asiaa). Hinta on noussut tasaisesti viimeisten vuosien aikana ja on nykyisin 19 ruplaa (alle 50 senttiä) matkustajaa kohden. Matka ei sisällä vaihtoa mutta sillä voi matkustaa niin kauan kuin haluaa. Kulkuneuvot pysähtyvät jokaisella pysäkillä, joten poistuminen tapahtuu yksinkertaisesti halutulla pysäkillä.

Reittitaksit (маршрутка = marshrutka), eli paikallisittain marsut, ovat aavistuksen monimutkaisempia ensikertalaisille. Nämä nimensä mukaisesti reittiä ajavat taksit pysähtyvät reittinsä varrella missä tahansa, myös pysäkeillä. Tälläinen auto pysäytetään halutussa paikassa kättä nostamalla ja matka maksetaan kuljettajalle. Yleensä hinta on kirjattu seiniin tai ikkunoihin liimatuille paperilapuille ja vaihtelee kahden ja kolmenkymmenen ruplan välillä linjasta riippuen. Reittitakseista voi poistua myös halutussa kohdassa, jolloin kuljettajaa pyydetään pysähtymään halutussa paikassa – ja kyllä, voimakas viittilöiminen ja epämääräinen höpötys yleensä riittää merkiksi.

Maanalainen eli metro
Pietarin metroon liittyy muutamia hyvin ominaisia piirteitä, jotka saattavat hämmästyttää ensikertalaista. Ensinnäkin joidenkin metroasemien ovista pidetään auki vain osa, älä hämmästy vaan kierrä viereiselle ovelle. Kokemukseni ja kuulopuheiden mukaan syy tähän on väestönpaljous. Mikäli kaikki ovet metroille olisivat auki, väkimassa pakkautuisi lipunmyyntiaulaan. Ovia sulkemalla pystytään säännöstelemään sisään virtaavien ihmisten määrää, jolloin aulat pysyvät kohtalaisen väljinä.

Metrossa matkustaminen tapahtuu yleensä ns. metropoletilla, zetonilla (жетон, kuvassa). Tämän noin 20 ruplaa maksavan kolikon saa ostettua lipunmyyntikassoilta yksinkertaisesti antamalla rahan ja kertomalla montako – näyttääkin voi, jos ei viesti tunnu muuten menevän perille. Yksi = adin (один), kaksi=dva (два), kolme = tri (три). Kolikko pudotetaan puomeissa oleviin lokeroihin, jolloin puomeista voi kulkea läpi, ja sitten vain metroon.

Pietarin metroverkostoon kuuluu nykyään viisi linjaa, joista löytyy varsin toimiva kartta esimerkiksi metrojärjestelmän verkkosivuilta osoitteesta www.metro.spb.ru. Ainakin keskustan asemille on saatu viime vuoden aikana opasteet myös latinalaisin kirjaimin sekä osittain jopa englanniksi, ja opasteita seuraamalla oikea laituri löytyy kohtalaisen helposti. Kullakin laiturilla lukee kyseisessä suunnassa seuraavien asemien nimet, joita tavaamalla oikean suunnan voi varmistaa.

Vaikka osa Pietarin metroasemista on hyvin kauniita ja luettavissa jopa nähtävyyksiksi, sääntöjen mukaan kuvaaminen on kielletty. Jos siis aiot ottaa kuvia, muista olla tarkkana vartijoiden suhteen. Sakko ei tosin ole montaa sataa ruplaa, mutta asian selvittäminen sitäkin inhottavampaa.

Taksi tai auto
Taksiyhtiöitä Pietarissa alkaa olla jo enemmän kuin tarpeeksi ja hinta-laatu-suhteista on välillä vaikea pysyä kartalla. Normaalihinnat keskustan alueella pyörivät tavallisessa autossa parin-kolmensadan ruplan tienoilla ja minibusseissa noin viiden-kuudensanan korvilla. Tarvittaessa hotellit ja ainakin osa ravintoloista tilaavat takseja pyynnöstä mutta määränpää on hyvä kertoa jo tilausvaiheessa. Koska taksien kanssa voi hinnasta helposti saada ison riidan, on ulkomaalaisen yleensä suositeltavaa varmistaa hinta jo etukäteen. Ja mitään siistejä nahkapenkkisiä Mersuja ystävällisellä palvelulla ei kannata odottaa, mutta tärkeintä kai kuitenkin on perillepääsy.

Paikalliset käyttävät tilattuja takseja melko harvoin, mihin on parikin syytä. Ensiksikin taksi on tilattava hyvissä ajoin etukäteen, varsinkin jos auton haluaa edullisemmasta firmasta. Alle puolen tunnin autoa ei yleensä saa lainkaan ja ruuhka-aikana saattavat odotusajat venyä tunteihin. Lisäksi etukäteen tilatut taksitkin myöhästelevät kaupungin ennalta-arvaamattomuuden vuoksi, joskus varsin pitkiäkin aikoja. Asiaa korvaamaan on kuitenkin kaupunkiin syntynyt oma kulttuurinsa.

Kun pietarilaiset tarvitsevan kyydin, he ojentavat kadunvarressa kätensä sivulle ja pysäyttävät jonkin ohikulkevan auton. Iso osa kaupungilla liikkuvista kuljettajista on valmiita ajamaan vähän ylimääräistä lisätienestin toivossa, niinpä pysähtyneen autonkuljettajan kanssa sovitaan osoite ja hinta, ja ei muuta kun matkaan. Turistille prosessi on tietysti hiukan kivuliaampi, mikäli yhteistä kieltä paikallisten kanssa ei löydy. Jos rohkeutta riittää, kannattaa kuitenkin kokeilla, ainahan osoitteen voi näyttää paperilla ja numerot piirtää vaikka kartan kulmaan. Kauhutarinoitahan Venäjältä riittää, ja nämä pimeät taksit eivät ehkä ole ajatuksena niitä luottamusta herättävimpiä mutta itse olen liikkunut kuluneet vuodet lähinnä tällä tavalla, ja toistaiseksi mitään kummallisempaa ei ole tapahtunut. Suurimpia riskejä välttääkseen kannattaa kuitenkin hypätä ainoastaan autoon, jossa ennestään istuu vain yksi ihminen, välttää äärimmäisen pröystäileviä autoja (itse en ehkä hyppäisi Porche Cayannen takapenkille, vaikka mahdollisuus tulisikin) ja pitää maalaisjärki matkassa.

Käytännön vinkkejä
Pietarin kokoisessa isossa kaupungissa julkiset kulkuneuvot ovat usein hyvin täysiä. Jos joku ratikassa tai metrossa koputtaa olkapäähän ja kysyy selkäsi takaa jotakin, todennäköisesti hän tiedustelee, jäätkö seuraavalla pysäkillä. Jos tarkoituksesi on jatkaa matkaa edemmäs, helpointa on pudistaa päätä ja päästää toinen ohi lähemmäs ovea. Tällöin pysäkin kohdalla liikehdintä on rauhallisempaa ja luontevampaa.

Miljoonakaupungissa ihmiset myös oppivat olemaan hyvin lähellä toisiaan. Ruuhkaisessa metrossa ei esimerkiksi ole juuri muuta vaihtoehtoa. Ihmiset kuitenkin pyrkivät luomaan ympärilleen henkisen yksityisen tilan joko lukemalla tai kuuntelemalla musiikkia. Älä myöskään hämmenny, kun ihmiset seisovat jonoissa tai kassoilla aivan lähellä, he ovat pakon edessä tottuneet tekemään niin. Käytännössä nimittäin menetät paikkasi jonossa varsin nopeasti, jos pidät suomalaiselle luontevaksi tuntuvan etäisyyden edellä olevaasi.

Toivottavasti liikkuminen Pietarissa helpottuu edes hippusen näillä vinkeillä. Ei kaupungissa liikkuminen niin kovin hankalaa ole, kun rohkeasti vain käy asiaan käsiksi. Tässäkin kohtaa pelkillä aakkosilla pääsee jo pitkälle, ja vallan hyvin pärjää kyllä ilmankin. Sitten ei kun Pietariin!

Viikon ravintolavinkki – Stolle
Paikallinen kahvila-piirakka-ketju Stolle tarjoaa ihanan maistuvia piirakoita kaikilla mahdollisilla täytteillä: lohta tai jauhelihaa, sieniä, kaalia tai sipulia, jälkiruoaksi vaikka rahkaa tai mansikoita. Englanninkielisiltä verkkosivuilta löytyy myös ketjun osoitetiedot sekä tarkempaa tarjontavalikoimaa.

PS. Verkosta löytyy englanninkielinen Pietari-aiheinen verkkosivu, johon on koottu mielestäni ihan mielenkiintoisesti tietoa kaupungista. Osoite on www.saint-petersburg.com.