Älä pelkää Pietaria

Kirpputorit, ns. komissionnajat syntyivät Venäjällä jo Neuvostoliiton aikana. Näissä oli mahdollista löytää tarvittavia tavaroita, joita kaupoissa enää ei myyty.

Nyt vanhat tavarat voidaan jakaa ainakin kahteen luokkaan: antiikki sekä sitä uudemmat viimeisen sadan vuoden takaiset. Pietarin kaupungissa on itse asiassa melko useita antikvariaatteja, niitä liikkeitä, joissa esineet ovat koristeellisia ja osa hyvinkin hintavia. Päinvastaisesti näiden uudempien käytettyjen esineiden liikkeet ovat harvassa. Kerrotaan, että näitä esineitä ei vielä oikein osata arvostaa, sillä Neuvostoliiton aikana varmaankin jokaisella oli samanlaisia tavaroita ja vaatteita. Siksi aivan uusi tai vielä vanhempi tavara on paljon mielenkiintoisempaa. Ja siksi kirpputoreilla, hinnat eivät ole päätähuimaavia. Vintage ja retrovillitys ei ole vielä oikein kotiutunut Pietariin.

Samovaareja myynnissä Pietarin kirpputorilla.

Ostin kerran kirpputorilta mielestäni upean näköisen kuluneen pöytälampun vuodelta 1963, 1,5 eurolla. Käydessäni vaihtamassa siihen sähköjohdon ”Kaikkea kotiin”-liikkeessä, myyjätär ihmetteli innostustani lampusta ja huvittuneena kyseli mistä sen olen oikein saanut. Hän puhui, että heillä ei näitä tavaroita arvosteta – ainakaan vielä. Mutta, ehkä jonakin päivänä tästäkin lampusta tulee vielä antikvariaattia.

Näitä esineitä voi löytää muutamilta toreilta ja kaupoista. Kuuluisin on Pietarin ulkoilmatori Udelnajan metroasemalla. Myynnissä on vaikkapa samovaareja, metallisia lasinaluspidikkeitä, teekannuja, armeijan vaatteita, kristallia, vaatteita, kenkiä sekä vaikkapa suihkuja, valonkatkaisimia, työkaluja ja leluja.

Pitkään on puhuttu, että tämä tori ehkä suljetaan, mutta sielä se vielä on pystyssä lukuisten myyjien ylläpitämänä. Toisaalta myyjät kertovat joka tapauksessa löytävän uuden paikan, jos täällä kaupankäynti täällä loppuu.

Myös keskustasta löytyy muutama kiva kauppa vaikka näitä saisi olla useampiakin.

Ulkoilmatori Udelnaja

Metroasema Udelnaja: Metrolta kävellessä tulee ylittää junarata ja kääntyä oikealle. Ensiksi huomaa kaikenlaisen ns. uuden ja edullisen tavaran torin, mutta kulkiessa tämän läpi syvemmälle alkaa käytettyjen tavaroiden maailma. Auki viikonloppuaamupäivisin.

Keskustan liikkeitä

Lavka drevnostej ( = Antiikkimyymälä)

Rubinshtein-katu 4. Sisäpihalla.

Metroasema Majakovskaja, Vladimirskaja/Dostojevskaja.

Kirpputori Majakovskajalla

Majakovskaja 17

Metroasema Chernychevskaja, Vosstania/Majakovskaja

Auringonnousua Nevan yllä

Jopas, kello seitsemen lauantaiaamuna pieni taitettava pyörä on kannettu asunnosta, kerrostalon rappusia pitkin kadulle (pyöriä on parempi säilyttää kotona asunnossa, sillä pyörävarastot ovat kovin harvinaisiia). Nyt se lähtee tämän syksyn, tai oikeastaan koko vuoden ensimmäiselle reissulle – aamuiseen Pietariin (näin paljon Pietarissa tulee siis pyöräiltyä). Ystävä omalla pikkupyörällänsä onkin jo vastassa ovella. Ja matkaan.

Ei Pietarissa pääse pakoon ihmisistä ja autoista tähänkään aikaan aamulla, vaikka heitä onkin päiväaikaa vähemmän. Vastaan tulee ihmisiä. He ovat niitä, jotka ovat jo menossa töihin, näyttävät vielä aamu-unisilta, mutta levänneiltä. Toiset ovat jo töissä lakaisemassa kaupungin katuja. Eräät taasen ovat tulossa yökerhoista, ehkäpä menossa kotiin tai jatkaa vielä juhlimista. Kaiketi yökerhoilla ei ole virallisia sulkeutumisaikoja, sillä monet ilmoittavat olevansa auki viimeiseen asiakkaaseen asti. Mars-kentän ikitulen ympärille on kokoontunut nuorisoa jonkinlaiseen nuotiopiiriin. Lauluakin heidän suunnaltansa kuuluu.

Kirkko veren päällä

Nevan rantakadulla polkee muutamia muitakin pyöräilijöitä. He tosin näyttävät kuntoilevan ihan tosissaan, sen verran lujaa kilpapyörällään ja urheiluasussaan vetävät. Tämä vähäliikenteinen aika on siis sopiva urheilijoillekin. Ja tietenkin rantakadun aamuhiljaisuus vetää puoleensa myös kalastajia.

Aamuinen Pietari on omanlaisensa. Kapungin ollessa rauhallisempi esille tulee uusia ja erilaisia piirteitä, joita aikaisemmin ei ole huomannutkaan.

Kesäistä chillailua Pietarissa.

Viime aikoina Suomessa on alettu puhua kotoilusta. Siitä, että askarrellaan, kokkaillaan ja nautitaan arjessa olemisesta nimenomaan kotona, vastaliikkeenä ulkona puuhailulle ja kiireiselle elämälle. No, entä miten kotoillaan Venäjällä Pietarissa?

Pietarilainen Anna yllättyy kuullessaan tästä suomalaisesta ilmiöstä. Hän kun luuli, että suomalaiset nimenomaan viettävät paljon aikaa kotona, sillä iltaisin heitä tuskin näkee kaupungissa. Hän jatkaa, että kotoilu myös Pietarissa merkitsee ruoan valmistamista, television katselua, kirjojen lukemista ja pelien pelaamista. Kuulostaa hyvin tutulta, eikä tunnu eroavan suomalaisista tavoista.

Mutta, kun pietarilainen tuntuu kuitenkin rakastavan ulkona käymistä ja kenties ei niinkään kaipaa kotona harrastamista. Ystäviä tulee nähdä viikottain ja heidän kanssaan käydään vaikkapa teattereissa, museoissa, näyttelyissä, kahviloissa ja ravintoloissa. Lapset tulevat usein mukaan ja Pietarin kulttuurikohteissa usein heitä näkeekin. Onpahan pietarilaisille muodostunutkin erinomainen oman kaupungin kulttuuri- ja historiatuntemus.

Ja näiden lisäksi kuljeskellaan. Se, että jos suomalainen ulkoilu tarkoittaa helposti urheilullista lenkkiä niin Pietarissa kävellään katuja pitkin hiljakseen, jutellaan, istutaan penkeillä, puistoissa, valokuvataan ja jatketaan kuljeskelua. No, mutta onhan se hankalaakin näillä ruuhkaisilla kaduilla pistää juoksuksi ja senpä vuoksi kuntosaleilla käydään ulkona urheilua mielummin. Viikonloppuisin kerätään porukka kasaan ja mennään vaikkapa lähikaupunkien isoihin puistoihin muutamiksi tunneiksi.

Annan mielestä tämä kaikki kuljeskelu tuntui oudolta muutettuaan pienestä kylästä Pietariin, sillä eivät he kylässä sitä harrastaneet. Mutta tällä tavalla tämä iso kaupunki tuli nopeasti tutuksi. Keskustaan saatettiin tulla metrolla kauempaakin ja kävellä takaisin. Eikä päällä ole urheiluasu vaan tavalliset kaupunkivaatteet, ja voisin kuvitella vielä korkokengät.

Ja täällä päässä tänä lauantaipäivänä aion lähteä Lomonosovin kaupunkiin, se on pieni kaupunki, jossa on iso puisto. Venäläiset ystävät kutsuivat sinne kuljeskelemaan.

Tai oikeastaan tämä on jo vanha, 300-vuotta sitten rakennettu. Uuden siitä tekee se, että vasta tänä kesänä paikka avattiin yleisölle, tätä ennen se on ollut sujettuna, pietarilaisillekin.

Tässä keskustan liepeillä sijaitsevassa kolmion muotoisessa pikkusaaressa punaisten jylhien, mutta romanttisten tiilirakennusten keskellä tuovat esille nykyaikaista Pietaria taideinstallaatiot, terveellisen ruoan maatilatori ja modernit raksakontit. Viheraukiolla voi vaikkapa pelata pelejä, niitä voi vuokrata yhdestä raksakontista. Tämä heinäkuussa avattu kulttuurikeskus tuntuu edustavan kansainvälistä, tyylikästä ja nykyaikaista ilmapiiriä.

Alun alkujaan nähtiin, että veden ympäröimässä pikkusaaressa on oivallista säilyttää tulenarkoja aineita. Näinpä sitä pidettiin laivanrakennukseen tarvittavien puiden säilytyspaikkana. Merivoimat omistivatkin paikan pitkään ja vasta muutama vuosi sitten se siirtyi kaupungille.

Nyt Uusi Hollanti halutaan muuttaa dynaamiseksi ja monipuoliseksi kaupungin kortteliksi. Se mitä nyt avattiin yleisölle on vasta alkua, kehitys on vielä kesken ja lähivuosien aikana alue on suunniteltu muodostuvan liike-elämän ja kulttuurin keskukseksi. Kansainvälisistä osanottajista Uuden Hollannin tulevaisuuden suunnittelutyön voitti yhdysvaltalainen WORKac ja sen mukaan saarelle olisi tulossa muun muassa kesäteatteri, konserttitila, hotelli, toimistoja. Siellä nähtäisiin myös taidetta, muotia, designia, elokuvia sekä  järjestettäisiin koulutuksia ja nautittaisiin hienosta ruoasta.

Uusi Hollanti sijaitsee Iisakin kirkosta länteen päin kolmion muotoisella pikkusaarella.

Lisätietoja paikasta voi lukea näiltä sivuilta. Niillä myös ilmoitetaan saarella tapahtuvista ohjelmista.

Netti

Twitter

Facebook

WORKac:n suunnittelu alueesta

Ovatko borsh ja blinit tämän päivän pietarilaisen elämässä ihan out? Italialaisia, ranskalaisia ja amerikkalaisia herkkuja nimittäin lämmitetään yhä useammassa kaupungin ravintolan uunissa – ja tietysti muotoillaan sushitaideteoksia.

Sushi on taikasana urbaanin kaupunkilaisen elämässä. Sushi sisältää vitamiineja, se on esteettisesti kaunis, nautinnollinen, se on kevyt ja tietysti vähäkalorinen. Sushin äärellä seurustellaan, maistellaan eri makuja eikä kiirehditä. Kyse ei ole ainoastaan kulinaarisesta eksotiikasta vaan myös muotivillityksestä.

Sushiravintoloita yhdessä Pietarin keskustan korttelissa on helposti ainakin neljä, mutta ei ole unohdettu lähiöitä eikä pienempiä kaupunkeja, vaan on tämä riisikalamenestys rantautunut sinnekin. Aina omistajat uskovat asiakasvirtaan ja oikeassa ovatkin. Perinteiset ravintolat ovat ilmeisesti pelästyneet tämän villityksen suosiota ja ovat vastanneet siihen kehittämällä itselleen extra-menun – joka tietysti tarjoaa sushia!

Sushia voi herkutella Pietarissa lähestulkoon joka korttelissa

Mutta, mikäli et juuri nyt kuitenkaan ole aikeissa mennä syömään paikan päälle,  tarjoaa lähestulkoon jokainen ravintola myös kotiinkuljetuksen, ruokakaupat taasen laajan valikoiman sushinvalmistustarvikkeita ja –aineita sekä lunchboxissa valmiiksi käärittyjä susheja. Internetkaupasta saa tilattua kaikki mahdolliset herkutteluhetkeen kuuluvat tykötarpeet kuten kalapaloja muovikääreissä sekä misokeiton ainekset.  Sushi on osa elämäntapaa!

^{Sushiravintoloista suurin osa on muodostunut ketjuista, suosittuja ovat muun muassa Dve Palochki, Wasabi ja  Evrazia, mutta myös moni muu. Monet ketjut tarjoavat alennuksia tiettyihin kellonaikoihin, kuten kaksi yhden hinnalla tai puoleen hintaan, mutta osa näistä paikoista vaatii kanta-asiakaskortin. Alennuksista kuitenkin kannattaa kysyä ja monesti niistä on ilmoitettu ikkunassa tai standilla. Yleensä rullien hinnat vaihtelevat 3-8 euron välillä. Pietarissa on herkullisia ravintoloita ja susheja täällä kannattaa ehdottomasti kokeilla!}