Älä pelkää Pietaria

Popin ja rokin ystävä, jäikö liput saamatta lempibändisi keikalle? Tai koukkaako kiertue kaikkiaan Suomen ympäri? Ei hätää, meillä saattaa olla sinulle ratkaisu. Pietari!

Suurten nimien keikkakalentereita selatessa monet suomalaiset kurkistavat varmuudeksi myös Tallinnan tai Tukholman aikataulun. Harva kuitenkaan edes tajuaa, miten moni kuuluisuus pysähtyy myös Pietarissa ja Moskovassa. Ja mikä parasta, lippuja on tarjolla usein paljon pohjoismaita pidempään, ja halvemmalla. Kuluneiden vuosien aikana olen ehtinyt nähdä  suomalaisten bändien, kuten Sonata Arctican ja Negativen lisäksi vain Chris Rean, Scooterin (en olisi itsekään uskonut sinne päätyväni, mutta hauskaa oli) ja Blondien tapaisia klassikoita. Joka kerta paikallisten railakas ja iloinen meno on kuitenkin ollut niin viihdyttävää, että mieli on aina ollut korkealla kotiin palatessa. Lippujen hinnat vaihtelevat aivan suomalaiseen malliin: isot hallikeikat ovat lähes aina kalliimpia kuin pienten yökerhojen lavat. Silti tavalliset sisäänpääsyliput eivät yleensä koskaan ole paria-kolmekymppiä kalliimpia ja arvokkaampia istumapaikkoja saattaa hyvin saada vielä muutamia päiviä ennen keikkaa – tai jopa ovelta.

Kuluvan kevään ja tulevan kesän Pietari-keikkoja on tiedossa ainakin seuraavasti muutamia mainitakseni:

- MUM 10.3.
- Spitfire 12.3.
- 30 Seconds to Mars 14.3.
- The 69 Eyes 21.3.
- Poets of the Fall 25.3.
- Eros Ramazotti 2.4.
- 50 Cent 3.4.
- Gary Moore 16.4.
- Dima Bilan 18.4.
- Chris Isaak 28.5.
- Guns N’ Roses 6.6.

Pietarin keikkaskene on joka tapauksessa varsin monipuolinen. Isommat ja tunnetummat bändit esiintyvät yleensä aina länsimaiset standardit täyttävillä klubeilla tai konserttihalleissa, joissa (useimmiten) palvelu toimii ja tilaamasi viini tarjoillaan kylmänä kantalaseista. Joskus pienempiä ja (rankempia) bändejä voi päätyä seurailemaan vähän erikoisimpiinkin paikkoihin. Aina olen kuitenkin narikan ulkonäöstä huolimatta lähtiessäni lunastanut kaikki säilöön jätetyt takit turvallisesti (jopa erään esimieheni turkin, vaikka sitä käsistäni luovuttaessani epäilin kovasti). Toisinaan tarjolla on ollut järkevästi vain vodkaa ja olutta – viiniä tarjoiltiin lämpimänä piripintaan täytetystä krogilasista. Vaan eipä sekään menoa haitannut.

Venäläinen logistiikka ja postipalvelut tosin toimivat melko heikosti, mikä vaikeuttaa lippujen saatavuutta Suomesta käsin. Keikkakalentereita ja hintoja voi käydä tutkailemassa englanniksi osoitteista http://spb.kassir.ru/en/spb/ ja venäjäksi sivustolta  www.muzbilet.ru mutta ostaminen onnistuu yleensä edelleen vain paikan päältä. Toisin sanoen, jos isän kollega tai serkun poikaystävä on suuntaamassa Pietariin, pyydä ostamaan liput matkalta. Mahtaisikohan matkatoimiston tai Sokos Hotellien henkilökunta kipaista kioskille lipun noutoon jos ensin lunastaisi majoituksen ja matkan kaupunkiin? Tässä olisi ainakin liikeideaa musiikin ystävien houkuttamiseksi kaupunkiin. Käytännössä lippuja voi ostaa kaupunkiin ripotelluista kioskeista. Järjestelmät ovat yleensä jo hyvin edistyneitä ja liput varataan ja tulostetaan suoraan tietojärjestelmistä paikan päällä.

PS. Kuvan mukainen matkustustyyli ei ole muuten Venäjällä vain varakkaampien etuoikeus. Tälläisen kuvan mukaisen 12-hengen limusiinin saa vuokrattua kolmeksi tunniksi muutamalla tuhannella ruplalla. Isommalla porukalla hintaa autolle tulee siis pyöreästi 10 euroa per matkustaja, auto hakee sovitusta paikasta haluttuun aikaan, kuljettaa kolmen tunnin aikana mihin ikinä ryhmä haluaa, ja jättää pyydettyyn osoitteeseen. Ainoa rajoite on aika – eikä kuohuviinipulloja saa avata auton sisällä. Halvemmaksi tämä tulee kuin Helsingissä julkisilla nähtävyyksien kiertäminen. Kuvassa taustalla näkyy muuten konsertti- ja näyttelytilana toimiva Maneez, jossa mm. pari vuotta takaperin oli nähtävissä Anton Corbijn’n valokuvanäyttely.