Älä pelkää Pietaria

Matkatoimistot tarjoavat käytännöllisiä ja käteviä pakettimatkoja Pietariin. Vaan entä jos mielessä olisi hieman räätälöity versio? Kun suuntana on Pietarin kaltainen metropoli, matkustaa voi nimittäin monella tavalla. Monet muistavat kyllä junan vievän itään, mutta tosiasiassa mukavia ja edullisia vaihtoehtoja on monia muitakin. Kiskojen lisäksi Pietariin pääsee niin sinisin kuin muunkinvärisin siivin, erityyppisillä kumipyörillä, ja pian taas myös vesiteitse. Jos viisumi on kunnossa ja menojalka vipattaa, miten siis matka aloittaa?

Kiskoja kunnostetaan
Rautatie lienee useille suomalaisille tutuin ja turvallisin tapa matkustaa itään. Helsingin ja Pietarin välistä junarataa on kunnostettu jo hyvä tovi uusia nopeajunia (VR:n itse käyttämä ilmaisu) varten. Allegroksi ristitty liikenneyhteys saataneen auki vuoden 2010 aikana, itse veikkaisin kuitenkin loppuvuotta tai vuodenvaihdetta. Allegron on aikanaan tarkoitus toimittaa niin turistit kuin työmatkalaisetkin Helsingistä Pietariin jopa kolmessa tunnissa. Alkuun aika-arvio on kuitenkin puoli tuntia enemmän.

Junalla pääsee Pietariin myös ennen Allegroa, välillä liikennöi kolme vuoroa päivässä. Ratatöistä johtuen matkustusaika venyy kuitenkin yli kuuteen tuntiin. Pietarin junien osalta kannattaa huomioida, että Helsingistä aamulla lähtevä juna henkilökuntineen on suomalainen, kun taas ilta- ja Moskovaan jatkava yöjuna ovat venäläisiä. Muutoin asialla ei juuri ole merkitystä, kuin kielen osalta. Venäläisten junien henkilökunnan ei kannata odottaa puhuvan kovin hyvin muuta kuin venäjää. Useimmiten tarvekin on kuitenkin melko vähäinen.

Kansainväliset junaliput myy Suomessa VR. Verkkokaupasta niitä ei kuitenkaan saa, vaan liput on haettava tiskiltä. Mukaan ostosreissulle on syytä varata ainakin matkustajien passit, mikäli lippuja on tarkoitus ostaa muillekin kuin tiskille saapujalle. Mikäli loma ajoittuu yleisten lomien tai pyhien tienoille, liput kannattaa myös ostaa ajoissa. Itse olen useammin kuin kerran ollut ostamassa ei-oota juuri silloin, kun ihan välttämättä olisi pitänyt päästä matkaan. Lippujen hinnat vaihtelevat sesongin mukaan. Tällä hetkellä yhdensuuntaisesta lipusta saa pulittaa noin 60 euroa, kesäaikaan noin viisi euroa enemmän. Menopaluun hinta on yksinkertaisesti kaksi kertaa menolopun hinta. Opiskelijoille huono uutinen on se, ettei näistä lipuista anneta myöskään mitään alennuksia (lukuunottamatta ryhmiä, ks. www.vr.fi)

Kumipyöriin verrattuna kiskot eivät ehkä ajallisesti ole paljoa parempia, mutta junamatkustamisessa on muita etuja. Ravintolavaunussa voi nauttia iltapalan tai lasillisen maisemia ihastellessaan, ja jaloittelukin on mukavampaa junassa kuin bussissa. Ekologisempaakin juna on, ainakin lentämiseen verrattuna.

Luontevasti linja-autolla
Bussi, dösä, linja-auto, linjuri, linkku tai linkki. Nimestä riippumatta näitä isoja moottoroituja matkustajien kuljetusajoneuvoja ajetaan Pietariin eri puolilta Suomea useita vuoroja päivässä. Matkahuollon kautta voi ostaa lipun suomalaisiin vuorobusseihin. Yhden suunnan hinta pyörii neljänkympin paikkeilla ja matka-aikaa kertyy Helsingistä noin 7-8 tuntia, Turusta muutama enemmän. (Huomioi aikatauluja lukiessasi Suomen ja Venäjän välinen aikaero, joka on yksi tunti).

Matkahuollon lisäksi Pietariin liikennöi muitakin organisaatioita. Ainakin Lappeenrannasta Pietariin pääsee arkipäivisin myös HH-Kuriirin kyydissä. Tämä paikallinen firma toimittaa idän suuntaan myös postia, paketteja tai muuta tarvittavaa tavaraa. HH:n pikkubussi lähtee Lappeenrannasta aamutuimaan ja palaa kaupunkiin alkuillasta.

Venäjää yhtään osaaville tai muutoin seikkailumielisille on tarjolla lisäksi lukematon määrä venäläisiä yhteyksiä. Halvimmillaan Helsinki-Pietari-välin taittaa kymmenellä eurolla, mutta vaihtoehtojen runsaudesta johtuen suosittelen kysäisemään lisätietoja joko minulta tai venäjää puhuvilta tuttavilta.

Lentäen olisit jo perillä – ehkä
Suomesta Pietariin liikennöi useampikin lentoyhtiö. Helsingistä matka taittuu Finnairin lisäksi ainakin entisen Pulkovon, nykyisin Russian Airlinesina tunnetun lentoyhtiön koneilla. Talouden hidastuttua lentoyhtiöt ovat hinnoitelleet lippuja varsin agressiivisesti, ja Rossiyalta saa/sai meno-paluu-lippuja parhaimmillaan jopa 70 eurolla. Vaikka näin huimia tarjouksia ei enää löytyisikään, lentojen hinnat ovat ainakin vielä junaan nähden varsin kilpailukykyisiä. Aikataulua suunnitellessa kannattaa kuitenkin huomioida Pietarin kaltaisen suurkaupungin koko ja liikenneruuhkat. Kun junalla pääsee suoraan keskustaan, saattaa taksimatka lentokentältä viedä ruuhka-aikaan helposti pari-kolme tuntia tai jopa enemmän.

Leppoisasti laivalla

Kuten viimeksi vinkkasin (ja tiedotuskanavat ovat paljon uutisoineet), Helsingin ja Pietarin välille avataan pian (jälleen) myös laivayhteys. Reitillä huhtikuussa aloittava St. Peter Line -varustamo luottaa Venäjän uuden viisumilain vetovoimaan. Äskettäin voimaan astunut muutos mahdollistaa kyllä noin periaatteessa kolmen päivän viisumittoman vierailun Pietariin, mutta siihen sisältyy pari jippoa. Ensiksikin kyseessä tulee olla matkatoimiston tai matkaoppaan johdolla tehtävä matka, jossa Pietarissa majoitutaan hotelliin. Monille uutinen on silti iloinen yllätys, sillä nyt pohjolan helmeä voi lähteä ihastelemaan lyhyelläkin varoitusajalla ilman inhottavaa dokumenttikaaosta. Kunhan yksityiskohdat selkenevät, matkatoimistot ja laivayhtiö rakentavat varmasti houkuttelevia paketteja kiinnostuneille.

Neljä pyörää ja ratti
Lopuksi pari sanaa omasta autosta. Moni sitä tuskin edes harkitsee, ja hyvä niin, sillä silloin säästyy monelta murheelta. Pietari ei kilometreissä kuitenkaan ole kovin kaukana Suomen rajalta ja oma auto voi ainakin teoriassa tuntua oikein hyvältä ajatukselta. Ennen kuin autoa lähtee rajan yli suuntaamaan, kannattaa kuitenkin tarkastaa pari asiaa.

Ihan ensin on syytä varmistaa, että tarvittavat vakuutukset ja paperit ovat kunnossa. Venäläisen pakollisen vakuutuksen saa tarvittaessa nykyisin rajalta, mutta siitä ei suuremmalti ole onnettomuustilanteessa suomalaiselle apua. Moni suomalainen vakuutusyhtiö ei myöskään korvaa Venäjällä varastettua autoja tai niiden osia, mikä voi tulla ikävänä yllätyksenä auton kadottua. Jos tarkoitus on yöpyä hotellissa, kannatta kysyä parkkimahdollisuutta etukäteen. Läheskään kaikilla hotelleilla pysäköinti ei ole noin vain mahdollista tai sen kustannukset saattavat olla koviakin, enkä minä ainakaan jättäisi autoani noin vain kadun varteen. Ainakin kahden ystäväni auto on sosialisoitu – molemmilla kerroilla liikennöidyltä paikalta päiväaikaan ja hyvin lyhyessä ajassa.

Lisäksi  huomionarvoinen asia autoilun saralla ovat miliisit. Miliisien mielivaltainen toiminta kohdistuu venäläisiinkin, mutta ulkomaalainen rekisterikilpi on aina punainen vaate. Absurdein juttu  on varmaan ollut karvalakkiin puhalluttaminen (ensin puhalluspilli karvalakkiin sojottamaan, sitten pyydetään puhaltamaan, minkä jälkeen syytetään rattijuopumuksesta ja vaaditaan poskettomia summia sakkoja). Yleensä kyse on vain siitä, että miliisit arvaavat ulkomaalaisten mielellään välttävän asemalle lähtemisen vaivan. Siellä kun saattaa  hyvin tuhraantua koko päivä. Vaikka Pietarissakin on paljon täysin rehellisiä poliiseja, ikäviä tapauksia on ihan liikaa ja pysäytetyksi voi tulla täysin syyttä.

Liikennekulttuuri on myös Venäjällä hyvin erilainen. Täällä mennään eikä meinata, tilannenopeudet ovat kovia ja eteneminen yritetään maksimoida tunkemalla pienimpiinkin väleihin. Päättömyydestä johtuen kolareita sattuukin usein. Lyhyestä virsi kaunis: en erityisesti suosittele oman auton tuomista Pietariin, jollei sille ole välttämätöntä edellytystä tai tarkasti tiedossa mistä on kyse.

Huhhuh – tulipas nyt tupattua kaikki mahdollinen yhteen postaukseen. Onpa nyt ainakin sitten koottu vähän kattavampi tietopaketti matkustustavoista. Johtopäätös kuitenkin lienee selkeä: Pietariin on varsin helppo päästä, kun vain lähtee.

PS. Jos jokin jäi epäselväksi tai haluaisit lisätietoa mistä tahansa Pietariin liittyvästä aiheesta, jätäthän kommenttia!