Älä pelkää Pietaria

Lauantai-iltana marshrutka eli minibussin näköinen julkinen reittitaksi kuljettaa Pietarin lähiössä. Matkustaja huutaa kuskille, että tarvisi pysähtyä seuraavassa risteyksessä ja kuski pysähtyy. Näihin marsuihin (suomalaisten vääntämä vastine vaikealle venäläiselle sanalle) voi sen reitin varrella hypätä kyytiin milloin vain ja poiskin saa jäädä vain ilmoittamalla missä haluaa astua ulos.

Korkeiden kerrostalojen lähiössä yhdessä asunnossa asuvat Vadim ja Vika. He toivottavat vieraat tervetulleeksi hiljattain remontoituun kotiinsa. Rappukäytävän ollessa ei-kenenkään-omaisuutta ei välttämättä uskoisi miten kodikkaita ja kivoja asuntoja sisältäpäin löytyy. Nämä viime vuosina remontoidut asunnot voivat tyydyttää omistajan mitä villeimpiä toiveita, eri tasoisia kattoja, seinään ja kattoihin upotettuja spottilamppuja, tilanjakajina koristeellisia pylväitä.

No jopas, pöytä on katettu ja pariskunta tarjoaa perinteisiä venäläisen keittiön makupaloja eli aluksi borssi-keittoa ja pääruoaksi kaalikääryleitä. Molempiin lisätään tietysti smetanaa. Jälkiruoaksi syödään blinejä. Istuttaessa pöytään Vadim ottakin esille vodkapullon, näiden ruokien kanssa kuulemma sopii tämä juoma ja suolakurkut.

Pietarin lähiössä Udelnajan metroasemalla.

Kyläily venäläisten luona sujuu useimmiten ruokapöydän ääressä, jossa nostetaan useita maljoja ja ehdottomasti niiden kanssa pidetään maljapuhe. Illassa on paljon huumoria ja jopa lauluja ja tansseja. Illanistujaisissa venäläiset näyttävät olevan sielunvoimissaan. Myöhemmin, kun bussit ja metrot ovat jo lakanneet toimimasta ja taksi olisi ainoa keino päästä kotiin moni perhe ilomielin haluaisi vieraiden jäävän yökylään, on ikävä ja vaarallista kulkea öisin ulkona. Kaikille tuntuu aina olevan tilaa. Pedit valmistuvat nopeasti ja nämä vieraat jäävät aamuun asti.