Älä pelkää Pietaria

Kirpputorit, ns. komissionnajat syntyivät Venäjällä jo Neuvostoliiton aikana. Näissä oli mahdollista löytää tarvittavia tavaroita, joita kaupoissa enää ei myyty.

Nyt vanhat tavarat voidaan jakaa ainakin kahteen luokkaan: antiikki sekä sitä uudemmat viimeisen sadan vuoden takaiset. Pietarin kaupungissa on itse asiassa melko useita antikvariaatteja, niitä liikkeitä, joissa esineet ovat koristeellisia ja osa hyvinkin hintavia. Päinvastaisesti näiden uudempien käytettyjen esineiden liikkeet ovat harvassa. Kerrotaan, että näitä esineitä ei vielä oikein osata arvostaa, sillä Neuvostoliiton aikana varmaankin jokaisella oli samanlaisia tavaroita ja vaatteita. Siksi aivan uusi tai vielä vanhempi tavara on paljon mielenkiintoisempaa. Ja siksi kirpputoreilla, hinnat eivät ole päätähuimaavia. Vintage ja retrovillitys ei ole vielä oikein kotiutunut Pietariin.

Samovaareja myynnissä Pietarin kirpputorilla.

Ostin kerran kirpputorilta mielestäni upean näköisen kuluneen pöytälampun vuodelta 1963, 1,5 eurolla. Käydessäni vaihtamassa siihen sähköjohdon ”Kaikkea kotiin”-liikkeessä, myyjätär ihmetteli innostustani lampusta ja huvittuneena kyseli mistä sen olen oikein saanut. Hän puhui, että heillä ei näitä tavaroita arvosteta – ainakaan vielä. Mutta, ehkä jonakin päivänä tästäkin lampusta tulee vielä antikvariaattia.

Näitä esineitä voi löytää muutamilta toreilta ja kaupoista. Kuuluisin on Pietarin ulkoilmatori Udelnajan metroasemalla. Myynnissä on vaikkapa samovaareja, metallisia lasinaluspidikkeitä, teekannuja, armeijan vaatteita, kristallia, vaatteita, kenkiä sekä vaikkapa suihkuja, valonkatkaisimia, työkaluja ja leluja.

Pitkään on puhuttu, että tämä tori ehkä suljetaan, mutta sielä se vielä on pystyssä lukuisten myyjien ylläpitämänä. Toisaalta myyjät kertovat joka tapauksessa löytävän uuden paikan, jos täällä kaupankäynti täällä loppuu.

Myös keskustasta löytyy muutama kiva kauppa vaikka näitä saisi olla useampiakin.

Ulkoilmatori Udelnaja

Metroasema Udelnaja: Metrolta kävellessä tulee ylittää junarata ja kääntyä oikealle. Ensiksi huomaa kaikenlaisen ns. uuden ja edullisen tavaran torin, mutta kulkiessa tämän läpi syvemmälle alkaa käytettyjen tavaroiden maailma. Auki viikonloppuaamupäivisin.

Keskustan liikkeitä

Lavka drevnostej ( = Antiikkimyymälä)

Rubinshtein-katu 4. Sisäpihalla.

Metroasema Majakovskaja, Vladimirskaja/Dostojevskaja.

Kirpputori Majakovskajalla

Majakovskaja 17

Metroasema Chernychevskaja, Vosstania/Majakovskaja

Auringonnousua Nevan yllä

Jopas, kello seitsemen lauantaiaamuna pieni taitettava pyörä on kannettu asunnosta, kerrostalon rappusia pitkin kadulle (pyöriä on parempi säilyttää kotona asunnossa, sillä pyörävarastot ovat kovin harvinaisiia). Nyt se lähtee tämän syksyn, tai oikeastaan koko vuoden ensimmäiselle reissulle – aamuiseen Pietariin (näin paljon Pietarissa tulee siis pyöräiltyä). Ystävä omalla pikkupyörällänsä onkin jo vastassa ovella. Ja matkaan.

Ei Pietarissa pääse pakoon ihmisistä ja autoista tähänkään aikaan aamulla, vaikka heitä onkin päiväaikaa vähemmän. Vastaan tulee ihmisiä. He ovat niitä, jotka ovat jo menossa töihin, näyttävät vielä aamu-unisilta, mutta levänneiltä. Toiset ovat jo töissä lakaisemassa kaupungin katuja. Eräät taasen ovat tulossa yökerhoista, ehkäpä menossa kotiin tai jatkaa vielä juhlimista. Kaiketi yökerhoilla ei ole virallisia sulkeutumisaikoja, sillä monet ilmoittavat olevansa auki viimeiseen asiakkaaseen asti. Mars-kentän ikitulen ympärille on kokoontunut nuorisoa jonkinlaiseen nuotiopiiriin. Lauluakin heidän suunnaltansa kuuluu.

Kirkko veren päällä

Nevan rantakadulla polkee muutamia muitakin pyöräilijöitä. He tosin näyttävät kuntoilevan ihan tosissaan, sen verran lujaa kilpapyörällään ja urheiluasussaan vetävät. Tämä vähäliikenteinen aika on siis sopiva urheilijoillekin. Ja tietenkin rantakadun aamuhiljaisuus vetää puoleensa myös kalastajia.

Aamuinen Pietari on omanlaisensa. Kapungin ollessa rauhallisempi esille tulee uusia ja erilaisia piirteitä, joita aikaisemmin ei ole huomannutkaan.

Kesäistä chillailua Pietarissa.

Viime aikoina Suomessa on alettu puhua kotoilusta. Siitä, että askarrellaan, kokkaillaan ja nautitaan arjessa olemisesta nimenomaan kotona, vastaliikkeenä ulkona puuhailulle ja kiireiselle elämälle. No, entä miten kotoillaan Venäjällä Pietarissa?

Pietarilainen Anna yllättyy kuullessaan tästä suomalaisesta ilmiöstä. Hän kun luuli, että suomalaiset nimenomaan viettävät paljon aikaa kotona, sillä iltaisin heitä tuskin näkee kaupungissa. Hän jatkaa, että kotoilu myös Pietarissa merkitsee ruoan valmistamista, television katselua, kirjojen lukemista ja pelien pelaamista. Kuulostaa hyvin tutulta, eikä tunnu eroavan suomalaisista tavoista.

Mutta, kun pietarilainen tuntuu kuitenkin rakastavan ulkona käymistä ja kenties ei niinkään kaipaa kotona harrastamista. Ystäviä tulee nähdä viikottain ja heidän kanssaan käydään vaikkapa teattereissa, museoissa, näyttelyissä, kahviloissa ja ravintoloissa. Lapset tulevat usein mukaan ja Pietarin kulttuurikohteissa usein heitä näkeekin. Onpahan pietarilaisille muodostunutkin erinomainen oman kaupungin kulttuuri- ja historiatuntemus.

Ja näiden lisäksi kuljeskellaan. Se, että jos suomalainen ulkoilu tarkoittaa helposti urheilullista lenkkiä niin Pietarissa kävellään katuja pitkin hiljakseen, jutellaan, istutaan penkeillä, puistoissa, valokuvataan ja jatketaan kuljeskelua. No, mutta onhan se hankalaakin näillä ruuhkaisilla kaduilla pistää juoksuksi ja senpä vuoksi kuntosaleilla käydään ulkona urheilua mielummin. Viikonloppuisin kerätään porukka kasaan ja mennään vaikkapa lähikaupunkien isoihin puistoihin muutamiksi tunneiksi.

Annan mielestä tämä kaikki kuljeskelu tuntui oudolta muutettuaan pienestä kylästä Pietariin, sillä eivät he kylässä sitä harrastaneet. Mutta tällä tavalla tämä iso kaupunki tuli nopeasti tutuksi. Keskustaan saatettiin tulla metrolla kauempaakin ja kävellä takaisin. Eikä päällä ole urheiluasu vaan tavalliset kaupunkivaatteet, ja voisin kuvitella vielä korkokengät.

Ja täällä päässä tänä lauantaipäivänä aion lähteä Lomonosovin kaupunkiin, se on pieni kaupunki, jossa on iso puisto. Venäläiset ystävät kutsuivat sinne kuljeskelemaan.