Älä pelkää Pietaria

Juhlittiin juuri Victor Tsoin syntymäpäivää, 21 päivä kesäkuuta. Hän syntyi vuonna 1962 Leningradissa ja kuoli nuorena, vuonna 1990 auto-onnettomuudessa Latviasta palatessaan. Ihailijoidensa mielissä hän elää.

Tsoi oli neuvostoliittolaisen rock-yhtyeen Kinon johtohahmo, karismaattinen laulaja, laulujen tekijä ja kitaristi. Yhtyeestä nousi 80-luvulla yksi Venäjän tunnetuimmista bandeista, se levytti useita levyjä sekä konsertoi festareilla ja klubeilla niin omassa maassaan kuin ulkomailla. Nousi Kinomania. Laulut kertovat tavallisesta elämästä, ovat helppoja ymmärtää eivätkä niinkään julista poliittista kannanottoa, lukuunottamatta erästä hittibiisiä ”Odotamme muutosta” vuodelta 1989.

Tämä soitettiin muutamilla Pietarin klubeilla kello 00:00 21.-22.6. välisenä yönä. Syntymäpäivään osallistuneet klubit soittivat hittiibiisejä, cover-bandit esiintyivät ja näytettiin elokuvia, joissa Tsoi näytteli. Pihalla kuuli katuartistien esityksiä.

Victor Tsoin seinä Vanhan Arbatan sivukadulla kadulla Moskovassa

Tsoin muisto on tänä päivänä vahva. Ihailijat kokevat Pietarin Bogoslovskojen hautausmaalla lepäävän artistin haudan eräänlaisena pyhiinvaelluskohteena, samantapaisena kuin Jim Morrisonin Pariisissa. Muita muistopaikkoja on syntynyt etenkin entisen Neuvostoliiton maihin.

Moskovassa Vanhan Arbatan sivukadulla kuuluisaksi nousseelle Tsoin seinälle on piirrelty ja kirjoitettu muistoja. Ukrainalaisten ihaililjoiden kulttipaikka on Kiovan Telbin-lammen ranta, jossa edelleen kasvavat ne vanhat pihlajat, jotka myös näkyivät Tsoin lyhytelokuvassa “Loman loppu”. Lisäksi järjestetään fanitapaamisia pienillä porukoilla, internetissä ylläpidetään fanisivuja ja ihailijat runoilevat hänen elämästään ja merkityksestään.

He kertovat: ”Tsoi on aina kanssamme” -  ”Yksi unelmistani on olla junavaunussa yhdessä hänen kanssaan matkalla jonnekin todella kauas. Ja vain jutella…” – ”Haluan uskoa, että kun olemme siellä missä sinä, sinä soitat meille taivaallisen konserttisi. Rakastamme ja muistamme sinua!” vrt.al.ru

Teepöydän ääressä kyselin Tatianalta hänelle mieleen tulevia ajatuksia osittain melko perinteisistä ja tutuista sanoista. Sanoista, joiden taakse kätkeytyy omat merkityksensä ja ilmiönsä.

Neuvostoliittolaisille tuttu tee "elefantin kanssa" - kuten sitä kutsutaan. Löytyisikö tätä vielä kaupasta?

Nevski prospekt– ihmispaljous – turhamaisuus – johdinautot – kauppakeskus Gostinni dvor

Neuvostoliitto – lapsuus –  kaiken puuttuminen – perestroika

Sana Ei – ”Jos ei saa, mutta oikein haluaa, niin silloin saa”. Venäjällä ”ei” on häilyvä, aina voi yrittää uudelleen jollain toisella tavalla.

Banja – tekee hyvää – vihdat – tee – olut – avanto

Tee – intialainen tee ”so slonom” (Elefantin kanssa) – hillo – samovaari. Neuvostoliiton aikana myytiin pääasiassa tätä yhdenlaista teetä ja merkki nousi  eräänlaiseksi neuvostojärjestelmän ja –ihmisen symboliksi. Samovaareja näkee edelleenkin käytettävän, tosin tällöin pääosin sähköisiä. Ja edelleen niitä valmistetaan ja myydään. Entä hillo… teen kanssa toisinaan lusikoidaan hilloa erillisestä kupista.

Äiti – äiti on lempeä pitkähiuksinen ja lukee kirjaa

Taitoluistelu – Neuvostoliitto – Venäjä – mestaruus

Suomi – järvet – metsät – lakritsi – muumipeikko

Perjantai – kaduilla kuljeskelu aamuun asti – ystävät – onnellisuus – juominen

Lada – Lada ”ysi” eli Samaran malli VAZ-2109.

Pietari – koti – kauneus – Neva-joki. Kerrotaan, että pietarilaiset tuntevat olevansa enemmän juurtuneita kotikaupunkiinsa kuin moskovalaiset omaansa.

Medvedev – i-phone, kulkien uuden i-phonen kanssa – twitter, twiitaten nykyään usein – Putin