”Herättyämme uuden vuoden aaton aamuna kiiruhdimme äitini kanssa isovanhempieni luokse . Tai asuihan siellä myös tätini ja hänen tyttärensä, serkkuni. Saavuttuamme aloitimme heti valmistelut; isoisäni kanssa leivottiin pelmenejä, isoäitini keitteli vihanneksia, kaikki istuimme keittiön pöydän äärellä ja samalla seurasimme elokuvaa Kohtalon ivaa. Tämä neuvostoliiton aikana kuvattu elokuva siis näytetään aina uuden vuoden aattona, monelta eri kanavalta. Sen näkemistä ei pysty ohittamaan. Kaikki me venäläiset osaamme ulkoa tämän elokuvan tarinan.”
Näin kertoo Fedja, 30, muistoistaan lapsuutensa uudesta vuodesta. Hän lapsuutensa asui pienessä kylässä Pietarin lähellä.

Pietarin keskustan aukiolle, Palatsiaukiolle uuden vuoden aattona kerääntyy valtavasti juhlijoita. Koko yöksi on varattu ohjelmaa, musiikkia, puheita, ilotulituksia.
”Kun ruoat oli saatu valmiiksi, pukeuduimme kauniisiin asuihin ja nyt olimme valmiita juhlimaan. Ateriaksi saimme oppujen lopuksi loihdittua varmaankin melko perinteikästä venäläistä juhlaruokaa. Tiedän, että Suomessa jouluruokien resepteillä on pitkä perinne ja jokaisessa kodissa valmistetaan lähestulkoon samat ateriat. Meillä uuden vuoden ateria ei ole niin määrättyä, tosin majoneesipitoista Olive-salaattia ja kuohuviiniä täytyy olla. Näiden lisäksi syödään muun muassa lihaa, perunaa, suolattuja vihanneksia, säilykemuikkuja sekä Oliven jälkeen Venäjän toiseksi kuuluisinta salaattia ”Silliä turkin alla”. Niin, ja aamulla valmistamiamme pelmenejä ainakin meillä myös oli. Jälkiruoaksi kakkua. Ja luonnollisesti kaikkia valmistetaan ja syödään paljon, niin että riittää seuraavillekin päiville ähkyksi asti.
Parasta aattoillassa oli tietysti Pakkasukon ja Lumitytön piipahdus, heiltähän sai lahjoja. Ei kuitenkaan ihan kaikkia. Loput lahjat me lapset yleensä löysimme kuusen alta sen jälkeen, kun meidät ensin oli huijattu käymään keittiössä. Tyypillistä.
Muutoin koko aattoiltaan kuului ihanaa seurustelua ja runsasta syöntiä, vieraitakin kävi, jotkut jäivät. Viimeistään puolen yön aikaan jälleen keräännyimme keittiön pöydän ääreen katsomaan televisiosta uuden vuoden julistus sekä nostamaan kuohuviinimaljat.”
Fedja jatkaa, että niin heille, kuten varmasti myös kaikkien kylien aukiolle tuotiin kuusi, jossa kyläläiset yöllä tapasivat. ”Niin, kun kotona on juhlittu, tapana on lähteä vielä ulos ravintoloihin tai ehkä vain kävelemään ja katselemaan kaupungin juhlintaa. Onhan sentään uusi vuosi. Lapset saivat jäädä kotiin isovanhempien kanssa.”
Vaikka uusi vuosi onkin suuri perhejuhla Venäjällä, monet nuoret aikuiset juhlivat aattoiltaa ystävien kanssa, kuten myös Fedja nykyään. Äidillä hän ehtii käydää aamupäivästä lounaalla.
Ja tämän aattoillan juhlinnan jälkeen aina alkaa pitkä loma. Vieraillaan ystävillä ja sukulaisilla, riennetään kaupungin tapahtumissa ja rentoudutaan. Ellei sitten lähdetä jonnekin lomamatkalle.
Suurenmoista uuden vuoden juhlintaa!!



