Älä pelkää Pietaria

Pietarilaisten kukkakauppojen ikkunoita koristellaan näyttävästi.

Pistäydytään tässä tarinassa pietarilaisen joulutunnelman valmisteluissa tai oikeastaan uudenvuodentunnelman, sillä se on venäläisille ennemminkin se koristeiden ja lahjojen vaihdon aika. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden vuoden aattona koristellaan kuusi, pakkasukko tulee lahjoineen, valmistetaan illallinen ja juhlitaan perheen tai ystävien keskuudessa.

Lähtiessäni kotoa ulos parisen viikkoa sitten taloyhtiön rouva koristeli alakerran aulaa kuten viime vuonna samaan aikaan. Ulkona pakkanen oli melkoinen, mutta se saa lumen pysymään jokseenkin sulamatta. Näinpä tässäkin suuressa kaupungissa, jossa lumi sulaa yleensä saman tien voi ihastella valkoista talvimaisemaa.

Suurempien kaupungin katujen varsille jo jokin aikaa sitten ilmestyi jouluiset kirkkaat valot. Jouluvaloilla on myös monet näyteikkunat koristeltu. Ne kiertävät ikkunoiden raameja, muodostavat ruudukoita, sydämen muotoja, kuusia ja tähtiä. 

Laukkuja. Kaulahuiveja. Vöitä. Sateenvarjoja.

Kaupunki on valmistautunut vuoden vaihteen juhlintaan. Jouluista musiikkia soitetaan kuitenkin melkoisen vähän niin radioissa kuin kaupoissa. Jonkin verran kuulee tuttuja amerikkalaisia joululauluja – venäläisiä vastaavanlaisia lauluja on kuulemani mukaan pääosin lastenlauluina. Myös jouluisia tavaroita – tai pitäisikö sanoa uudenvuodentavaroita – on kauppojen hyllyillä vähemmän kuin suomalaisissa, kuten koristeet ikkunoihin ja sisustukseen ovat ilmestyneet paljon suomalaisia perinteitä myöhemmin. Toisaalta, juhlia vietetäänkin Venäjällä myöhemmmin, uutta vuotta normaalisti uutena vuotena, joulua tammikuun alussa, seitsemäs päivä. Joulukuun 24.-26. ovat tavallisia päiviä, kaupat ovat normaalisti auki ja ihmiset käyvät töissä.

Vuositttain Nevski prospektin varrella järjestetään joulutori, Aleksanterin teatterin edustan puistossa, siellä jossa seisoo Katariina Suuren patsas. Pienissä kojuissa myydään runsaasti käsitöin valmistettuja esineitä, glögiä, ja lapset pääsevät vuokraluistimilla vauhtiin jääradalla. Radan vieressä on lava, jossa viihdytetään lapsia juonnoilla ja leikeillä.

Iltapäivällä palasin kotiin torilta. Aulaan olimme saaneet neljä pientä värikkäin palloin koristeltua kuusta ja havunoksista valmistettuja köynnöksiä. Seinillä on joulupukin kuvia.

”Onko korttia? Tarvitsetteko pussia?” sanoo Pietarilainen pienen elintarvikekaupan myyjä. Pussia kysytään lähestulkoon aina, koska niitä yleensä pidetään myyjän puolella kassaa, alennuskorttia kysyvät ketjuuntuneet myymälät.

Pietarilaisia pieniä elintarvikeliikkeitä on kadun varsilla useita. Usein ne ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Muutamat pienehköt elintarvike-ketjut sekä lukuisat yksittäiset pienet elintarvikekaupat ja kioskit ovat tavallisia ilmestyksiä Pietarissa. Omistaja voi hyvinkin avata uuden kauppansa korttelin päähän kilpailijasta ja näiden väliin voi mahtua lisäksi vielä pienempi kauppa ja kioskikin. Pienimmistä kaupoista harva käyttää omaa kaupan nimeään ja kaduilla onkin tunnistettavissa kylteistä ”Produkti” eli tuotteita tai valmisteita. Liha- ja maitotuotteiden erikoismyymälä voi kulkea nimellä ”Lihaa ja maitoa”, aivan kuten suutari ”Kenkien korjaus”-kyltillä. Nimet toimivat, asiakkaat osaavat sisälle ja vilinää on.

Astuessa sisälle ruokakauppaan huomaa vartijan tarkkailevan asiakkaita, eräs myyjä viuhtoo naapurille, josko hänen tiskillään olisi jäljellä asiakkaan kysymää savukeaskia. Hän reagoi kysymykseen vasta viiveellä, kolmannelta kassalta oli myyjätär juossut rikkomaan seteleitä pienemmiksi.

Kaupassa sekoittuvat eri ruokien aromit, leivät, vihannekset ja lihat. Vihannes- ja hedelmähyllyllä poimitaan pussiin halutut ostokset ja ojennetaan seinän vierustalla istuvalle kaupantädille, joka punnitsee ne. Hänellä on tuoli ja pöytä, jonka päällä on vaaka sekä pieni radio, jossa soi varmaankin 70-luvun venäläistä musiikkia.

Nurkan takana pakastealtaaseen on pinottu kananugetteja, vihannessekoituksia, pihvejä ja eri lihatäytteillä valmistettuja pelmenejä, joita voi luonnehtia vaikkapa pieniksi pastanyyteiksi. Leipähyllyllä ilmeisestikin paahtoleipä ja viipaloidut ranskanleivät ovat suosikkeja. Kaupan valikoimassa on tosiaan tarjolla kaikenlaista arkipäivän ruoanlaittoon. On vielä eri makuisia mehuja ja morssia eli marjoista valmistettua mehuista juomaa, kuplavettä, täytekakkuja ja reilusti eri merkkisiä ja kokoisia suolakurkkupurkkeja kuten maito-osastolla toista kansanperinnettä eli smetanaa. Sitä lisätään monien ruokien joukkoon, myös pelmenien. Suolakurkkuja viipaloidaan usein kulhoon aterian lisukkeeksi sekä maistellaan vodkan lisukkeena. Smetanoiden vieressä kahdella hyllyllä on lajitelma piimäpurkkeja ja niitä on varmastikin yhtä paljon kuin on maitoakin. Jotkin maidot myydään litran pusseissa. Maitotuote-Ryazhenkaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta hetki sitten, sen sanotaan olevan terveellistä ja muistuttaa jotakin viilin ja piimän yhdistelmää.

Maitohyllyltä voi löytää aivan uudenlaisiakin makuja.

Villinä arvauksena kenties noin puolet kaupan tuotteista on kotimaista venäläistä tuotantoa ja puolet Suomessakin tuttuja länsieurooppalaisia merkkejä.

Kassalla liukuhihnan puuttuessa ostoskori nostetaan tiskille, josta myyjä siirtää ostokset viivakoodilukijan läpi toiseen edelliseltä asiakkaalta jäämään tyhjään koriin. Näin asiakas maksettuaan voi siirtyä seinän vierustaa kiertävälle kapealle pöydälle pakkaamaan tavarat. Maksettaessa preferoidaan mahdollisimman lähellä tasarahaa olevaa summaa ja onkin tavallista pyytää asiakasta etsimään pikkukolikoita.