Vasilin saari on osa Pietaria… tai oma erillinen alueensa aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Siellä asuvat ihmiset puhuvat meidän saaresta, minun saaresta, pitävät aluetta ainoana mahdollisena paikkana asua Pietarissa. Siellä on kaikkea mitä arkielämässä tarvitsee. Tunnelma on omansa, mutta Pietarin voi kuitenkin myös aistia täällä voimakkaasti. Vierailija usein tutustuu saaren itäosan majakkapylväiden koristamaan aukioon ja harvemmin ehtii kyläillä pidemmällä, kaduilla ja linjoilla.
Viime viikolla vietimme vapaa-aikaamme tällä Pietarin saarella. Ikään kuin tapoihin jo kuuluisi pohtia paikan ominaispiirteitä, sillä jälleen joku mainitsi pitävänsä alueesta kovin ja haluavansa asua siellä. Vaikka arkkitehtuuriltaan paikka saattaa muistuttaa muita kaupungin keskustan alueita, ei se jostain syystä tee siitä niiden kaltaista. Kadut ovat vehreiden puiden reunustamia, talvella taasen lumisateen jälkeen niiden oksat muuttuvat valkoisiksi, kävelykadulla paikalliset istuvat penkeillä, terasseilla ja käyvät ostoksilla pienissä liikkeissä. Kaduilla on rauhallista ja alue on raikas veden sitä ympäröidessä joka puolelta ja joka puolelta tulevan raikastavan tuulen vuoksi. Rantakaduilla autoja kulkee vilkkaasti, mutta sisällä niitä on vähän. Ihan kuin saarella olisi oma elämänsä.
Kaupungin perustaja Pietari Suuri alkoi rakennuttaa tätä aluetta kolmisen sataa vuotta sitten. Hän suunnitteli tekevänsä saaresta kaupungin keskuksen ja ensimmäinen rakennus olikin Pietarin ensimmäisen kuvernöörin Alexandr Menshikovin palatsi etelän puoleisella rantakadulla. Varsin tyypillistä saarelle ovat sen linjat eli kadut. Omaperäisellä tavalla aina kaksi linjaa muodostaa yhden kadun eli 27 linjasta tulee 13 katua. Alun perin Pietari Suuri suunnitteli rakentavansa nämä kanaaleiksi, aivan kuten Venetsiassa!
Tänä päivänä Vasilin saari on haluttua asuinaluetta, siellä on lukuisia pari-kolmesataa vuotiaita rakennuksia, viime vuosikymmeninä rakennettuja ja uusia rakennetaan edelleen. Alueella ikänsä eläneet tuttavani kertovat asumisen saarella olevan ihanaa, he ovat keskellä Pietaria, mutta toisaalta eivät ole, täällä heillä on rauhallista, viihtyisää ja kesäisin siltojen nouseminen eristää alueen niin, että hetkeen sinne ei pääse kukaan. He aistivat saaren erityisen ilmapiirin. Linjoilla ja rantakaduilla yksinkertaisesti on vain ihana kävellä.
Pysytään Vasilinsaarella vielä ensi kerralla, katsotaan mitä siellä voisi tehdäkään…




