Rantakadulla puhaltava tuuli viilentää kesäistä lämmintä iltaa.Vieressäni autot ohittavat minut ja minä puolestani kadun penkeille ja rappusille istahtaneet nuoret ja vanhemmat. He näyttävät tulleen viettämään aikaansa tänne, joillakin on mukanaan koira, joillakin onki ja joillakin taasen erilaisia kesävirvokkeita. Myös shakkilauta oli eräillä kaveruksilla. Toisia pyöräilijöitä tulee myös vastaan, toiset tehokkailla maastureilla ja toiset pienemmillä taitettavilla pyörillä. Joudun hyppäämään pyörän satulasta alas ylittäessäni kadun, tällä rotvallilla on korkeutta varmaankin 20cm.
Kalastaminen näyttää olevan suosittu harrastus Pietarissa ja kalastajia usein näkeekin kaupungin vesistöjen rannoilla.
Olin sunnuntai-iltana pyöräilemässä Pietarissa poikkeuksellisesti toisenlaisella alueella aikaisempiin pyörämatkoihini verrattuna. Nyt lähdin Nevan kauniille rantakaduille, kun taas aikaisemmin olin suunnannut joko kauppaan, lähipuistoon, yliopistolle tai en minnekään. Jo viime kesäksi toin kotoa uuden, mutta pienen, edullisen ja kolisevan polkupyörän, mutta mittariin ei ole vielä kehuttavaksi määrin kilometrejä tullut.
Olen kuullut, että paikallisilla on kesäöisin tapana harrastaa pyöräilyä rantakaduilla. Muu liikenne on tähän aikaan rauhoittunut jo melkoisesti, joten tiet ovat varsin tyhjiä tällaiseen harrastukseen. Pyöräily suurkaupungin keskustan ihmisvilinässä ei välttämättä olekaan se helpoin tapa liikkua päivisin, eikä sitä moni tosiaan teekään. Viime kesänä ajelin yliopistolle venäjän tunneille ja kysyin vahtimestarilta minne voisin jättää pyöräni. Hän ei tiennyt mitä vastaisi ja tokaisi, että kaiketi minne vain, eihän tänne kukaan koskaan pyörällä tule. Tästä aiheesta tulikin jatkettua oppitunnilla. Opettajani kertoi kuinka hän kaupungissa pyöräilyn sijasta usein lähtee lähikaupunkeihin ulkoilemaan – pakkaa pyörän lähijunaan ja suuntaa kohti hiljaisia tien pientareita. Hän jatkaa tarinaansa kertomalla kerran ihailleensa erästä matkustajaa bussimatkalla Suomeen, koska tämä mies oli vastaavasti pakannut polkupyörän linja-autoon lähdössä ajelemaan Suomen katuja, missä opettajani taasen ei ikinä ole ollut ajelemassa.
Lähikaupunkien lisäksi moni pietarilainen lähtee ulkoilemaan kaupungin keskustasta nähden luoteisosassa sijaitseville saarille. Jotkut puhuvat toisesta näistä, Krestovsky ostrovista osittain urheilusaarena ja osittain elitistisenä alueena. Viime vuosikymmenen aikana sinne on kohonnut upeita arvokkaita uusia kerrostaloja, alue on rauhallinen, kaunis ja vihreä. Niin pyöräilijät kuin myös rullaluistelijat taivaltavat saaren puistoissa ja rantakaduilla eikä autoja juurikaan näy. Aivan metroaseman vieressä (Krestovsky ostrov) muuten sijaitsee kaupungin huvipuisto Divo Ostrov ja nämä laitteet pistävätkin myös aikuiset kiljumaan innosta – tai jännityksestä!
Toinen näistä saarista on Yelagin ostrov, jonne pääsee mm. kävelysillan yli Krestovsky ostrovilta. Saari on täysin moottorivapaa, joten monet lenkkeilevät sen puiden keskellä, ovat kävelyllä lasten kanssa ja istuvat viltillä piknikillä. Mikäli Pietarinmatkapäiviä on useampia tai kaupunki on jo aikaisemmilla kerroilla tullut tutuksi suosittelenkin tarkastamaan myös nämä paikat. Keskustan kaupoista kannattaa vaikka tuoda omat eväät mukana, sillä näillä saarilla kauppojen tai kioskien esiintymistiheys ei ole kovin suuri. Sen sijaan joitakin ravintoloita löytyy!
Varmastikin tulen jatkamaan alkavaa pyöräilyharrastustani Pietarin kujilla. Mielelläni lähtisin yhdessä kaverin kanssa tekemään näitä reissuja, mutta joitakin esteitä siihen näyttää olevan – tämän kaupungin ystävistäni ehkäpä yksi tai kaksi omistaa pyörän.
