Kukkien loistoa Vasilyn saarella
Niin se on taas myönnettävä, että kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös minun Pietarin oleskeluni. Muutin Venäjälle monien sattumusten ja hieman uhkarohkeidenkin päätösten seurauksena syksyllä 2007 ja paluu koti-Suomeen on tiedossa nyt kesäkuussa, kun siirryn työnantajakonsernin emoyhtiölle töihin. Puoliso jää vielä kesän ajaksi idän ihmemaahan mutta syksyllä on tiedossa todellinen tasaantuminen. Nähtäväksi jää, onko kulttuurishokki pahempi palatessa, sillä menovaiheessa sitä juuri huomasi.
Pietari on kuitenkin entisensä ja kesä tuli jälleen vihreänä, pakokaasuisena ja ruuhkaisena. Turistit ovat selvästi alkaneet taas löytää talven jälkeen tänne pohjoisen Venetsiaan sillä keskustan kaduilla alkaa jo olla ihmisiä ruuhkaksi asti, hotelleillakin riittää taas tekemistä ja ravintoiloihin pitää jo varata pöytä jos suosittuun aikaan mielii ruokailla. Ja mikäs sen mukavampaa, sillä se tarkoittaa elävää ja menevää kaupunkia, jossa näkemistä riittää. Paikallisväestökään ei ehdi tylsistyä samoihin ravintoloihin ja menopaikkoihin, kun kasvava kysyntä takaa vaihtuvuuden.
Nevskillä riitti juhlijoita lauantaina
Pietarin kaupungin syntymäpäivä
Viime viikonloppuna keskustan sai jälleen sekaisin Pietarin kaupungin syntymäpäivä. Siitä huolimatta, että kyseessä oli niinkin epäpyöreä luku kuin 307, juhlissa riitti näkemistä ja kokemista. Edes kunnon sadekuurot eivät saaneet ihmisiä pakenemaan koteihinsa, vaan suljettu Nevski houkutteli varmasti kymmeniätuhansia ihmisiä seuraamaan kulkueita, konsertteja ja kymmeniä muita tapahtumia, joita Pietarin pääkadulle ja palatsiaukiolle oli järjestetty. Päivän avannutta kuvernööri Valentina Matvienkon puhetta oli myös kuuntelemassa aukiollisen verran ihmisiä. Venäläiseen tapaan sanat ovat suuria ja mahtavia (ja kuulijoille tyhjiä) mutta Matvienkon vertaus Pietari Suuren aikaisiin syntymäpäiväjuhliin lämmitti ainakin minun mieltäni. Venäjä on hyvin rasistinen ja mm. seksuaalivähemmistöjä karsastava mutta kuvernööri toivoi syntymäpäiväjuhlien olevan kaikkien kansalaisten juhla – ikään, sukupuoleen, luokkaan tai asemaan katsomatta.
Tähän ajatukseen on hyvä päättää omalta osaltani tämä blogi. Toivottavasti Pietari tarjoaa teille yhtä upeita elämyksiä kuin se on tarjonnut minulle. Blogi mitä luultavammin jatkaa elämäänsä muiden kirjoittajien käsissä, minä poistun takavasemmalle ja kenties kohti eurooppalaisempaa elämää. Pietaria en kuitenkaan unohda koskaan!
