Älä pelkää Pietaria

Kun helle huokuu pitkin Pietarin kaupungin kuumia katuja, pakeneminen maalle tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mahdollisuuksiakin on runsaasti. Kaksi tutuinta ja tunnetuinta turistikohdetta ovat taatusti Pietarhovi lännessä tai Tsarskoe Selo etelässä, Pushkinossa. Molemmat ovat erityisesti lämpiminä kesäpäivinä kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja, vaikka palatseihin sisälle onkin melko haasteellista päästä ilman turstiryhmää. Erityisesti Katariina Suuren palatsin ovea peittää yleensä jo aamusta lähtien kymmeniä metrejä pitkä jono, tai paremminkin ihmismassa. Se valuu eteenpäin tuskastuttavan hitaasti ja ovelle ehtimiseen voi kulua koko päivä. Kiinnostuneiden kannattaa kysyä esimerkiksi hotellin kautta mahdollisuutta varata opastettu kierros, mikäli palatseista mielii nähdä muutakin kuin julkisivun. Alueiden puistot ovat kuitenkin sitäkin ihanampia ja erityisesti Pietarhovin suihkulähteet, kanaalit ja marmoriset patsaat ovat upeannäköisiä.

Kesän lämpiminä päivinä Pietarhovi (Петергоф) on parhaimmillaan. Pietarista paikanpäälle voi matkustaa vaihtoehtoisesti joko maa- tai vesiteitse. Jos yhtään pitää vesillä olosta, varsinkin kauniina päivänä laivamatka on mielestäni kyllä hintansa arvoinen. Laivat lähtevät Eremitaasin takaa Nevan rannasta ja liput voi ostaa kassalta. Melkoiseen rahastukseen reissulla kannattaa kuitenkin varautua. Kun on ensin maksanut laivaristeilystä, saattaa perillä laiturilla odottava sisäänpääsymaksu yllättää, jollei asiaan ole varautunut. Samoin palatsiin sisäänpääsystä on maksettava erikseen. Ympäröivä puisto on kuitenkin suihkulähteineen ja patsaineen kaunis jo itsessään, joten kannattaa valita Pietarhoviin matkustamiseen kaunis päivä. Kioskeissa ja kojuissa myydään jäätelöä, limpparia, olutta, pientä suolaista ja makeaa.

Toinen Pietarin ulkopuolelta löytyvä nähtävyys on samalla tavalla matkaoppaissa esitelty ja mainittu – eikä lainkaan turhaan. Pushkino sijaitsee noin 25 kilometriä Pietarin eteläpuolella ja on suomalaisittain ajateltuna itse asiassa melko suuri kaupunki, sillä asukkaita on lähes 100 000. Pushkinossa sijaitsee Katariina Suuren palatsin lisäksi myös Aleksanterin palatsi kauniine puistoalueineen. Pushkinoon pääsee kätevästi paikallisjunalla Baltian asemalta (Балтийский вокзал), osoite on Obvodnin kanaali 120 (наб. Обводного Канала, 120).

Muita mielenkiintoisia paikkoja Pietarin lähiympäristössä on esimerkiksi entinen sotilasalue Kronstadtin saari (Кронштадт)  Suomenlahdella Pietarin länsipuolella. Saarelle pääsee maateitse toistaiseksi vain pohjoisen kautta mutta eteläinen tie on ollut suunnitteilla jo pitkään. Saaren keskiosissa sijaitseva laivaston katedraali sekä ikuinen tuli ovat näkemisen arvoisia, eikä ympäröivä saari muutoinkaan ole hullumpi. Miniversio Pietarin kauppakeskus Gostini Dvorista herättää myös kummastusta.

Viipuri on myös monille suomalaisille tuttu. Kaupunkia on hiljalleen kunnostettu ja keskusta on erityisesti kesäaikaan jo hyvin kaunis ja viihtyisä. Erityisesti autolla matkaaville Viipuri on helppo paikka pistäytyä mutta paikallisjunat vievät myös kätevästi perille. St. Petersburg Timesin tietojen mukaan Viipurista löytyy myös yksi Euroopan suurimmista museoautokokoelmista. Osoitteessa Leningradskoe Shosse 65 (Ленинградское шоссе 65) sijaitseva museo esittelee muun muassa Yeltsinin vanhaa Mersua, Gagarinin Pontiakia ja Marilyn Monroen Cadillacia. Itse en ole ehtinyt paikkaan tutustumaan mutta tarkempaa tietoa löytyy venäjäksi osoitteesta www.retrounion.ru.

PS. Loppukevennykseksi vielä todistusaineistoa siitä, ettei Pietarista tarvitse kovin kauaksi lähteä päästäkseen maaseudulle. Viimeksi paluumatkalla Pushkinosta matka tyssäsi pahan kerran kun lehmien kotiintuloaika sattui juuri samaan hetkeen.

Mitä kutsutaan skandinaaviseksi kävelyksi, opetetaan kursseilla varsin yksityiskohtaisesti? Joissakin paikoissa jopa vuokrataan varusteita? Sehän on sauvakävelyä. Moni on varmasti kuullut ilmiöstä aiemminkin mutta kevään tullen se saa minut usein hymyilemään.

Vielä muutama vuosi takaperin pietarilaiset ystäväni naureskelivat suomalaisten tavalle kävellä hiihtosauvat kädessä pitkin puistoja. Hulluja nuo suomalaiset, paikalliset tuntuivat ajattelevan, ja kiersivät kaukaa. Hypetys alkoi kuitenkin melko pian sen jälkeen, ja nyt monet vannovat terveyttävän ja kuntoa kohottavan “skandinaavisen kävelyn” nimiin.Viime vuonna Pietarissa järjestettiin jo ensimmäinen sauvakävelypäivä, jonka tavoitteena oli tutustuttaa ihmisiä lajin pariin.

Oheinen kuva on lainattu venäläiseltä Nordic Walking -verkkosivuilta. Myös Wikipedia tarjoaa venäjänkielisillä sivuillaan laajat määrät tietoa siitä, kuinka terveellistä laji on, kuinka sitä harrastetaan ja miten lajin voi aloittaa.

Sauvakävelyn suosion kasvu kuvastaa ilmiönä hyvin venäläisten tapaa innostua asioista kuin asioista. Eikä suomalaisia enää pidetä edes täysin hulluina, vaan oikeastaan innovatiivisina ja luovina. Tosin eivät kaikki venäläiset kyllä ole ymmärtäneet, mitä järkeä on harppoa pitkin katuja sauvat käsissä. Ja kieltämättä, jotain hassua siinä on näin urbaanissa ympäristössä.

Enkä nyt tarkoita, että sauvakävely olisi typerää. Kyllä sauvakävely mielestäni istuu oikein hyvin suomalaiseen vihreään maisemaan, mutta jokin siinä tökkii, kun Pietarin mukulaisilla kaduilla sauvat viuhtovat korkokenkien ja käsilaukkujen seassa. Harrastuksen terveysvaikutuksia ei kuitenkaan voi kiistää, joten täytynee vain olla ylpeä pohjoismaisen lajin laajenemisesta myös itään. Sinänsä lajin suuri suosio on myös hyvin ymmärrettävää, sillä harrastaminenhan on helppoa ja halpaa – ei vaadita tilaa vieviä laitteita tai kalliita kuntosalikortteja, sauvat vain käteen ja ulos. Suomalainen ystäväni on saanut myös muutamat venäläiset ystävänsä innostumaan sauvakävelystä. Pietarin monet laajat ja vihreät puistot sopivat kävelyyn mitä mainioimmin, joten miksei myös sauvojen kanssa.

Turistina sauvoja tuskin kuitenkaan tarvitsee, kävelyä tulee kaupungissa muutoinkin. Mukavaa viikonvaihdetta ja mitä mahtavinta matkaa Pietariin!

Pietariinkin on saapunut vihdoin kesä! Aivan kuten niin monessa muussakin kaupungissa, Pietarissa lämpö saa ihmiset ulos nauttimaan auringosta ja kaupungista. Terassit avautuvat ja puistot täyttyvät pelailijoista ja hengailijoista, arkiset murheetkin tuntuvat jotenkin pienemmiltä kun ne voi hukuttaa puistojen vihreyden keskelle.

Museoiden yö
Tulevana viikonloppuna Pietarissa on tiedossa jo lähes perinteeksi muodostunut museoiden yö. Osoitteesta www.artnight.ru löytyy aiheesta lisätietoa, tosin vain venäjäksi. Kyseessä on Suomessakin joissain kaupungeissa testattu konsepti: museot ja näyttelyt ovat auki lauantaista sunnuntaiaamuun ja yhdellä 250 ruplaa (n. 7 euroa) maksavalla lipulla saa halutessaan kiertää vaikka kaikki 50 tapahtumassa mukana olevaa museota. Mukana olevat museot saa nähtäväksi kätevästi yhdelle kartalle tästä linkistä. Tapahtumaan kuuluu myös klo 23-06 liikennöivä bussikuljetus, jota voi hyödyntää museolipulla ilman lisämaksua. Kuusi eri reittiä yhdistävät eri museot keskenään. Osoitteesta artnight.ru/transport/bus-routes voi nähdä (tosin vain venäjäksi) pysäkkien nimet ja tarkemmat tiedot.

Museoiden yö on kasvanut viimeisten vuosien aikana melkoisesti. Vuonna 2008 lippu maksoi 100 ruplaa vähemmän ja mukana oli vain 20 museota. Vielä viime vuonna tapahtuman osallistujamäärät olivat niin huimia, ettei yön aikana kovin montaa museota ehtinyt jonottamiselta katsastaa, mutta tunnelma oli sitäkin miellyttävämpi. Joidenkin museoiden pihoilla soitti paikallisia musikantteja, toisaalla lapsille ja lastenmielisille oli järjestetty leikkejä ja muuta ajanvietettä. Nähtävää ja koettavaa olisi siis oikeasti riittänyt vaikka koko yöksi. Tämän vuoden entisestään kasvatettu museomäärä ja muutoinkin pidennetty aikataulu antaisi viitteitä parannetuista järjestelyistä. Vielä kun Pietarin kesäyössä useat ravintolat ja kahvilat ovat auki läpi yön ja sääennusteet lupaavat helteisiä päiviä, luvassa on varmasti ikimuistoinen ilta ja yö.

Venäläisen taiteen Grande Tour
Museoiden yön myötä ajattelin mainita myös jo vuosi sitten startanneesta ilmiöstä. Venäläisen taiteen museo avasi viime kesänä taiteen parhaat palat Pietarin (ja Moskovan) kaduille kaiken kansan nähtäväksi. Osoitteesta arttour.org voi käydä kurkistamassa (jälleen vain venäjäksi, mutta kartan kohdalla sillä ei ehkä ole niin merkitystä), missä taide varsinaisesti on nähtävillä. Esimerkiksi Verikirkolle suunnatessa talojen seiniin kiinnitetyt maalausten ja taideteosten kopiot kiinnittävät kyllä yleensä huomion. Projektin ajatus on mielestäni kerta kaikkiaan mahtava, maailman parhaita maalauksia ja teoksia kaikkien ihasteltavina – vähän kuin koko kaupunki olisi sisustettu uudelleen. Venäläisen taiteen museoon – tai venäläisittäin Ruskij Musejhin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.rusmuseum.ru/eng, tämä on tarjolla jopa englanniksi.

Sanonnan mukaan kuu kiurusta kesään mutta parempi indikaattori lienee vappu ja toukokuun alkaminen. Pietarissakin toukokuun ensimmäistä juhlitaan iloisissa merkeissä, sillä perinteisten uskomusten mukaan siitä alkaa auringon aika ja blinikausi. Lettuja tarjoillaan lähes kaikissa ravintoloissa sen aurinkoa muistuttavan ulkonäön vuoksi ja vaihtoehtoisia täytteitä on tarjolla yleensä iso liuta.

Kevät on kuitenkin venäläisille todellista juhlien aikaa ja toukokuun ensimmäistä vielä isompi juhla on Voiton päivä. Toisen maailmansodan voiton ja Saksan kukistumisen kunniaksi vietettävä päivä sijoittuu toukokuun yhdeksänteen, joka on kansallinen vapaapäivä. Pietarissa päivään kuuluu jopa suomalaisen vapun kaltaista karnevaalitunnelmaa, kun ihmiset kerääntyvät aamupäivällä katselemaan kaupungin pääkatua, Nevski Prospektia pitkin kulkevaa paraatikulkuetta. Tapahtumasta kiinnostuneille vinkiksi kerrottakoon, että oman kokemuksen mukaan parhaat katselupaikat löytyvät Nevskin silloilta, sillä silloin on helpompi hakeutua eturiviin tai vaihtoehtoisesti kiivetä istumaan sillan kaiteelle.

Kesä avaa terassikauden myös Pietarissa. Keskusta on täynnä rentoja ja mukavia paikkoja, joista ihmetellä vilinää, mutta aavistuksen ytimestä vetäytymällä hinnat tipahtavat melkoisesti – kaupungissa useat, ja varsinkin parhaiden paikkojen ravintolat vaihtavat uudet hintalistat kesän sesonkikaudelle ja oluesta tai kahvista saattaa joutua pulittamaan pahimmillaan reilusti yli suomalaisten hintojen. Yksi allekirjoittaneen suosikkipaikkoja terassilla istuskelulle on kuitenkin pitkään ollut Vasilyn saaren länsipääty, josta aukeaa (tai valitettavasti aukesi) koko Suomenlahti. Pietarin kehätien rakennustyömaa nykyään hieman häiritsee näkymää muttei tosin pilaa rauhallista sijantia. Paikka löytyy aikanaan Primorskayan hotellina tunnetun, nykyisin Park Inn-nimeä kantavan hotellin takaa rantakadulta.

Iltasanomat kirjoitti Pietarin matkailun mahdollisuuksista viime viikolla ja mainitsi terasseja, joista kaupunkia voi ihailla katutasoa korkeammalta. Tosiasia on, ettei kattojen yllä ruoka tai juoma ole edullista mutta lehden mainitsemat paikat, Kempinskin kattoterassi erityisesti,  ovat kyllä todella suolaisesti hinnoiteltu. Itse suosittelisin maiseman ihailuun vaikka Renaissance-hotellin kattoterassia. Suomalaisittan kohtuullinen hintataso tarjoaa hyvän paikan jälkiruoan tai vaikka oluen nautiskeluun ja avautuva maisema Iisakin kirkolle on kesäiltana häikäisevän kaunis.

Samainen Iltasanomien artikkeli hehkutti myös siltojen kauneutta ja kirousta. Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, kyseessä on todella uniikki ilmiö ja tuohon artikkeliin tutustuminen ei ole hullumpi ajatus.

PS. Oheiset kuvat ovat vuoden takaa Neskiltä Voitonpäivän paraatin jälkeen.