Älä pelkää Pietaria

Näin siinä joskus käy tenttien, raporttien ja muiden kiireiden keskellä, että blogin kirjoitus unohtuu melkein tykkänään. Onneksi nyt on kevään opintotahti kuitenkin hidastunut sen verran, että jäljellä ovat enää rippeet, ja ehtii keskittymään pänttäämisen lisäksi muuhunkin.

Ja sitten kulttuurielämysten pariin. Pietarihan on kulttuuria rakastavalle elämys, jota voi mielestäni parhaimmillaan verrata Wieniin tai Pariisiin. Miljoonakaupungissa tarjontaa riittää ja vaihtoehtoja löytyy kaikille, joita jo kulttuuri-sanan kuuleminen ei saa nukahtamaan. Ulkomaalaisillekin tutut filharmoninen sinfoniaorkesteri, Mariinski-teatteri ja Mihailovskin teatteri tarjovat näytöksiä lähes joka ilta ja tarjolla on niin oopperaa, balettia kuin monenlaisia konserttejakin. Tietoa löytyy verkosta runsain määrin niin ohjelmistoista kuin salien historiasta ja esiintyjistä. Venäläiseen malliin liput tulee ostaa luukulta ja verkkomyynti on edelleen harvinaista, joten Suomesta käsin lippuja saanee luotettavimmin ja kätevimmin ostettua suomalaisten matkatoimistojen kautta.

Erilainen balettielämys Eremitaasista
Monelle tutulleni baletti on ollut yksi merkittävä karttamisen kohde, eikä omakaan mielenkiinto suoraan sanottuna ollut suuren suuri – ennen Eremitaasin teatteria. Suomessa on tottunut siihen, että ooppera ja baletti esitetään aina valtavissa saleissa, joissa esiintyjiä tarkkaillaan oopperakiikareiden läpi. Vaikka liput Eremitaasin teatteriin ovatkin usein melko kalliita, kokemus on häkellyttävä. Satojen ja tuhansien ihmisten sijaan pieneen teatterissa ei ole tilaa kuin 250 katsojalle. Lisäksi jopa viimeinen rivi on niin lähellä lavaa, että tanssijoiden askelten äänet voi selvästi kuullajopa vaimean musiikin yli. Yhtäkkiä esitystä pääseekin seuraamaan aivan uudesta perspektiivistä ja jopa insinööri kiinnnostuu tarkastelemaan tilaa ja rakennetta.

Jazzin taikaa
Eräs minulle erityisen mieluisa paikka Pietarin kulttuuritarjonnassa on ollut Jazz Philharmonia, joka sijaitsee Vladimirskayan metroaseman lähistöllä, Nevski Prospektilta keskustankohdilta rykäyksen verran etelään. Jazz Philharmonia koostuu kahdesta salista, pienempää Ellingtonin pieneksi saliksi.  Iso sali vetää jopa 200 henkeä, ja tuolit on aseteltu 2-6 hengen pöytäryhmittäin, joten ystävien kanssa voi mukavasti varata oman pöydän. Esityksen aikana on tarjolla juotavaa ja pientä naposteltavaa, joten pahin nälkäkin saadaan hieman laannutettua. Valitettavasti verkkosivut ovat pääosin venäjäksi, mutta ohjelmatarjonta sentään löytyy nykyisin myös englanniksi.

Sillan yli kotiin
Näin kevään tullen on taas aika muistutella kaupungissa vierailijoita siltojen avautumisesta. Pietarin kaupungin läpi virtaava jokiverkosto toimii tärkeänä vientiväylänä monille laivoille, ja kesäöisin lähes kaikki isommat sillat avataan niin rahti- kuin huvialuksiakin varten. Tämä kannatta ottaa huomioon, jos suuntaat sillan toiselle puolelle illan viettoon. Verkosta löytyvät aikataulut auttavat suunnittelussa. Periaatteessa ajatus on, että edes yksi kaupungin silloista on aina auki autoille jo turvallisuussyistä, mutta valitettavasti venäläisellä tarkkuudella sillat aukeavat ja sulkeutuvat hieman epäsäännöllisesti ja helpompaa on mennä kotiin ennen avautumista.

Niin pietarilaisille kuin monille turisteillekin siltojen aukeaminen on kuitenkin myös elämys. Ihmiset pakkaavat mukaan kuohuviiniä ja mahdollisesti pientä naposteltavaa suunnatessaan Nevan rantaan siltoja ihastelemaan. Ja pakko se on myöntää – valaistut sillat hämärässä kesäyössä ovat varsin romanttinen näky (tosin puoliso on usein ollut täysin eri mieltä, mutta hän onkin katsellut siltojen avautumista niin usein väärältä puolelta jokea).

Tarkoituksena oli kirjoittaa jo viime viikon lopulla pidempi merkintä erilaisista Pietarin tarjoamista kulttuurinähtävyyksistä mutta melko raju ruokamyrkytys sotki suunntelmat varsin pahasti. Ja tämän koettelumksen jälkeen ajattelin paneutua asioihin, joita kannattaa välttää Venäjällä.

Kirjoittaja ei koskaan ole ollut äärimmäisen tarkkaa ruokailuasioissa ja toisaalta elimistö taas kenties on keskimääräistä enemmän, minkä vuoksi on tullut sairastettua niin sikainfluenssa Venäjällä kuin lavantauti (yksi salmonellan muoto) Dominikaanisessa tasavallassa. Tämä ei tarkoita, ettenkö pesisi käsiäni ennen ruokailua ja välttäisi kaikkein epäilyttävimpiä kuppiloita ja muutoinkin katsoisi hieman mitä ja missä suuhuni laitan. Silti jostain syystä huono tuuri on osunut kohdalle usein vaikka avopuoliso on syönyt aina samoissa paikoissa ja silti säästynyt taudeilta. Toisin sanoen järki päässä autta kaihtamaan suurimmat riskit mutta joskus ikäviltä asioita ei voi välttyä – edes kotona.

Varmasti kaikki tietävät, ettei Venäjällä vesijohtovettä voi juoda. Myös venäläiset juovat vetensä pullosta, vaikkakin moni kiehauttaa kahvin ja teen suoraan hanasta. Virallisestihan vesi on täysin juomakelpoista lähtiessään vesilaitokselta, putkistot vain ovat hirvittävän huonossa kunnossa. Itse olen aina pessyt hampaat ja keittänyt kananmunat hanavedessä mutta turistille pullovesi ei ole tyhmä vaihtoehto näissäkään kohdin. Mitä tulee ravintoloiden teehen tai kahviin, riskiä ei juuri ole, ja ainakaan minulla ei mitään ongelmia ole ollut. Ulkomaalaisten keskuudessa aikanaan kiertäneen legendan mukaan vesijohtoverkossa elää sellaisia ameeboja, että vettä olisi keitettävä vähintään 15 minuuttia, jotta se olisi juomakelpoista mutta tämä tuntuu olevan vain urgaani tarina.

Anthony Boudayn’n matkoja seuranneille tiedoksi, Pietarissa on paljon erittäin hyviä vaikkakin ulospäin hieman arveluttavan oloisia ravintoloita. Paikallisilta löytyy parhaat ravintolavinkit ja herkullista ruokaa voi saada myös hyvin edullisesti. Turvallisilla vesillä viihtyville kaupunki tarjoaa runsain määrin lähes länsimaista laatutasoa joten sen puolesta ei kaupunkia kannata jättää väliin.

Paikallisille suurimpia murheita tuottaa yleensä miliisi ja muut viranomaiset. Siinä missä suomalainen kääntyy ensimmäisenä poliisin puoleen apua tarvitessaan, venäläisille miliisi on viimeinen mahdollinen keino. Järjestelmän korruptoituneisuus, epäjohdonmukaisuus ja epärehellisyys takaavat sen, ettei koskaan tiedä mitä siitä seuraa. Virallisestihan Venäjällä on kannettava henkilöllisyystodistusta (lue: passia, suomalainen ajokortti tai henkilökortti ei keplaa) aina mukanaan. Ja nyt tarkoitan todella sitä, AINA. Useimmat pitävät mukanaan jo ihan turvallisussyistä pelkkää kopiota, mutta tällöin kannattaa kopioida niin kuvasivu kuin viisumisivukin ja mikäli mahdollista, myös sivu jolla on näkyvissä maahantuloleima. Jos hotellilla on mahdollista kopioita myös imigraatio- eli maahantulokortti (rajalla yleensä täytettävä valkoinen puolikkaan postikortin kokoinen paperilappu, johon viranomaiset lyövät leiman), siitä ei ainakaan ole mitään haittaa.

Käytännössä miliisit pysäyttävät hyvin harvoin länsimaalaisia, varsinkaan naisia. Yleensä heitä kiinnostaa paljon enemmän ulkomaalaisilta näyttävät, etelästä ja idästä saapuvat, kuten kasakit, utzbekit ja kiinalaiset. Nämä kansalaisuudet vastaavat kenties romaneja ja somaleja Suomessa. He tulevat paremman elintason perässä ja Venäjä mieluummin pitäisi heidät kotimaissaan. Mikäli kuitenkin käy niin, että miliisi jostain syystä haluaa pysäyttää sinutkin, pidä tarkasti varasi taskujen ja laukun osalta. Näytä passi ja muut pyydetyt paperit mutta varo ettei mitään ylimääräistä lähde liimanäppien mukaan.

Läheskään kaikki miliisit eivät välttämättä ole niin epärehellisiä, mutta riittävän moni on.  Pahimman tilanteen varalta – jos asia ei selviä papereita näyttämällä, kannattaa pitää puhelimessa Suomen konsulaatin puhelinnumeroa (+ 7 812 – 967 3782). Kännykästä soitettaessa käytä koko numeroa, lankaliittymässsä jätä maa- ja kaupunkikoodin +7 812 pois. Numero palvelee virka-ajan ulkopuolella ympäri vuorokauden. Huomautan kuitenkin, ettei apua heru, kun numeroon soittaa tuhannen maistissa ja kertoo kaverin joutuneen miliisin putkaan tyhjentäessään rakkoaan Eremitaasin nurkalla – tässä kohtaa tyhmyydestä sakotetaan. Virtsaaminen julkisilla paikoilla on nimittäin Pietarissa hyvin kiellettyä eikä siksi missään tapauksessa suositeltavaa ja sellaisissa tapauksissa ei oikeastaan auta kuin odottaa aamuun ja toivoa parasta.

Varkauksista ja näpistyksistä varoitellaan Venäjällä jatkuvasti. Itse olen asunut Pietarissa yhteensä yli neljä vuotta ja ainoa kerta kun sinä aikana on puhelin varastettu, se tapahtui Suomen Savonlinnassa. Hiukan silloin huvitti. Tosiasia kuitenkin on, ettei varkauksia tapahdu juurikaan normaalisti tavaroistaan huolehtiville vaan ennemmin niille, jotka jollakin tavalla kerjäävät hankaluuksia. Jätä siis hienoimmat ja kalleimmat arvotavarat kotiin, pidä enimmät rahat hotellin turvasäilössä ja maalaisjärki matkassa. Ei laukkua lattialle tai muutoin helposti vietäville paikoille ravintoloissa tai kahviloissa, ei arvotavaroita laukkujen uloimpiin ja helpoimpiin taskuihin. Ja ihan vain varmuudeksi muistutan perusasioista: lompakko pois takataskusta ja kännykkä pois takin sivutaskusta, sieltä ne lähtevät parempaan talteen aivan liian helposti!

Kaiken kaikkiaan mielestäni Pietari ei ole muita miljoonakaupunkeja vaarallisempi. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle ja maltti on valttia, kuten sanotaan. Itse en jätä Suomessakaan juomaani vahtimatta, en mieluusti juo tarjottuja drinkkejä ja vältän pimeitä syrjäisiä kujia yöaikaan. Vahinkoja voi sattua omassa kotipihassakin mutta tyhmimmät jutut kannattaa jättää muiden kokeiltavaksi, jos ei erikseen ole varautunut ikävyyksiin.

PS. Palaan myöhemmin suunnitellun kulttuuriaiheen pariin, sitä ennen kuitenkin yksi kaupallinen tiedote. Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteystyötä Mihailovskin teatterin kanssa ja kevään kunniaksi tarjoaa hotellissa 21.-23.4. yöpyville lahjaksi liput Maurice Béjard Companyn esitykseen. Teatterin omilta kotisivuilta kiertueesta löytyy lisätietoa englanniksi: www.mikhailovsky.ru. Varaukset hotelliin voi tehdä joko suoraan Sokos Hotellien verkkosivuilta tai suoraan hotellin vaihteesta numerosta +7 812 335 22 07.