Älä pelkää Pietaria

Pietarilaisten kukkakauppojen ikkunoita koristellaan näyttävästi.

Pistäydytään tässä tarinassa pietarilaisen joulutunnelman valmisteluissa tai oikeastaan uudenvuodentunnelman, sillä se on venäläisille ennemminkin se koristeiden ja lahjojen vaihdon aika. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden vuoden aattona koristellaan kuusi, pakkasukko tulee lahjoineen, valmistetaan illallinen ja juhlitaan perheen tai ystävien keskuudessa.

Lähtiessäni kotoa ulos parisen viikkoa sitten taloyhtiön rouva koristeli alakerran aulaa kuten viime vuonna samaan aikaan. Ulkona pakkanen oli melkoinen, mutta se saa lumen pysymään jokseenkin sulamatta. Näinpä tässäkin suuressa kaupungissa, jossa lumi sulaa yleensä saman tien voi ihastella valkoista talvimaisemaa.

Suurempien kaupungin katujen varsille jo jokin aikaa sitten ilmestyi jouluiset kirkkaat valot. Jouluvaloilla on myös monet näyteikkunat koristeltu. Ne kiertävät ikkunoiden raameja, muodostavat ruudukoita, sydämen muotoja, kuusia ja tähtiä. 

Laukkuja. Kaulahuiveja. Vöitä. Sateenvarjoja.

Kaupunki on valmistautunut vuoden vaihteen juhlintaan. Jouluista musiikkia soitetaan kuitenkin melkoisen vähän niin radioissa kuin kaupoissa. Jonkin verran kuulee tuttuja amerikkalaisia joululauluja – venäläisiä vastaavanlaisia lauluja on kuulemani mukaan pääosin lastenlauluina. Myös jouluisia tavaroita – tai pitäisikö sanoa uudenvuodentavaroita – on kauppojen hyllyillä vähemmän kuin suomalaisissa, kuten koristeet ikkunoihin ja sisustukseen ovat ilmestyneet paljon suomalaisia perinteitä myöhemmin. Toisaalta, juhlia vietetäänkin Venäjällä myöhemmmin, uutta vuotta normaalisti uutena vuotena, joulua tammikuun alussa, seitsemäs päivä. Joulukuun 24.-26. ovat tavallisia päiviä, kaupat ovat normaalisti auki ja ihmiset käyvät töissä.

Vuositttain Nevski prospektin varrella järjestetään joulutori, Aleksanterin teatterin edustan puistossa, siellä jossa seisoo Katariina Suuren patsas. Pienissä kojuissa myydään runsaasti käsitöin valmistettuja esineitä, glögiä, ja lapset pääsevät vuokraluistimilla vauhtiin jääradalla. Radan vieressä on lava, jossa viihdytetään lapsia juonnoilla ja leikeillä.

Iltapäivällä palasin kotiin torilta. Aulaan olimme saaneet neljä pientä värikkäin palloin koristeltua kuusta ja havunoksista valmistettuja köynnöksiä. Seinillä on joulupukin kuvia.

”Onko korttia? Tarvitsetteko pussia?” sanoo Pietarilainen pienen elintarvikekaupan myyjä. Pussia kysytään lähestulkoon aina, koska niitä yleensä pidetään myyjän puolella kassaa, alennuskorttia kysyvät ketjuuntuneet myymälät.

Pietarilaisia pieniä elintarvikeliikkeitä on kadun varsilla useita. Usein ne ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Muutamat pienehköt elintarvike-ketjut sekä lukuisat yksittäiset pienet elintarvikekaupat ja kioskit ovat tavallisia ilmestyksiä Pietarissa. Omistaja voi hyvinkin avata uuden kauppansa korttelin päähän kilpailijasta ja näiden väliin voi mahtua lisäksi vielä pienempi kauppa ja kioskikin. Pienimmistä kaupoista harva käyttää omaa kaupan nimeään ja kaduilla onkin tunnistettavissa kylteistä ”Produkti” eli tuotteita tai valmisteita. Liha- ja maitotuotteiden erikoismyymälä voi kulkea nimellä ”Lihaa ja maitoa”, aivan kuten suutari ”Kenkien korjaus”-kyltillä. Nimet toimivat, asiakkaat osaavat sisälle ja vilinää on.

Astuessa sisälle ruokakauppaan huomaa vartijan tarkkailevan asiakkaita, eräs myyjä viuhtoo naapurille, josko hänen tiskillään olisi jäljellä asiakkaan kysymää savukeaskia. Hän reagoi kysymykseen vasta viiveellä, kolmannelta kassalta oli myyjätär juossut rikkomaan seteleitä pienemmiksi.

Kaupassa sekoittuvat eri ruokien aromit, leivät, vihannekset ja lihat. Vihannes- ja hedelmähyllyllä poimitaan pussiin halutut ostokset ja ojennetaan seinän vierustalla istuvalle kaupantädille, joka punnitsee ne. Hänellä on tuoli ja pöytä, jonka päällä on vaaka sekä pieni radio, jossa soi varmaankin 70-luvun venäläistä musiikkia.

Nurkan takana pakastealtaaseen on pinottu kananugetteja, vihannessekoituksia, pihvejä ja eri lihatäytteillä valmistettuja pelmenejä, joita voi luonnehtia vaikkapa pieniksi pastanyyteiksi. Leipähyllyllä ilmeisestikin paahtoleipä ja viipaloidut ranskanleivät ovat suosikkeja. Kaupan valikoimassa on tosiaan tarjolla kaikenlaista arkipäivän ruoanlaittoon. On vielä eri makuisia mehuja ja morssia eli marjoista valmistettua mehuista juomaa, kuplavettä, täytekakkuja ja reilusti eri merkkisiä ja kokoisia suolakurkkupurkkeja kuten maito-osastolla toista kansanperinnettä eli smetanaa. Sitä lisätään monien ruokien joukkoon, myös pelmenien. Suolakurkkuja viipaloidaan usein kulhoon aterian lisukkeeksi sekä maistellaan vodkan lisukkeena. Smetanoiden vieressä kahdella hyllyllä on lajitelma piimäpurkkeja ja niitä on varmastikin yhtä paljon kuin on maitoakin. Jotkin maidot myydään litran pusseissa. Maitotuote-Ryazhenkaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta hetki sitten, sen sanotaan olevan terveellistä ja muistuttaa jotakin viilin ja piimän yhdistelmää.

Maitohyllyltä voi löytää aivan uudenlaisiakin makuja.

Villinä arvauksena kenties noin puolet kaupan tuotteista on kotimaista venäläistä tuotantoa ja puolet Suomessakin tuttuja länsieurooppalaisia merkkejä.

Kassalla liukuhihnan puuttuessa ostoskori nostetaan tiskille, josta myyjä siirtää ostokset viivakoodilukijan läpi toiseen edelliseltä asiakkaalta jäämään tyhjään koriin. Näin asiakas maksettuaan voi siirtyä seinän vierustaa kiertävälle kapealle pöydälle pakkaamaan tavarat. Maksettaessa preferoidaan mahdollisimman lähellä tasarahaa olevaa summaa ja onkin tavallista pyytää asiakasta etsimään pikkukolikoita.

Pietarin Stockmann sointuu yhteen keskustan koristeellisen arkkitehtuurin kanssa.

Työmiehet viimeistelevät autotien asfaltin kunnostustyötä. Talvisiin takkeihin, hattuihin ja korkokenkiin pukeutuneet naiset sekä pitkän villakangastakin ylleen laittaneet miehet sujahtavat sisälle liukuovista. Tällä paikalla reilu vuosi sitten alkoi näkyä ensimmäiset kerrokset rakennustyömaa-aitojen yli. Nyt paikalla on reilu viikko sitten avattu Pietarin keskustan uusi kauppakeskus, Nevsky Center, Stockmannin rakennuttama.  On selvää, että ostoskeskusta on odotettu jo pitkään ja ihmiset ovat löytäneet osoitteen. Heti ensimmäisinä päivinä väkimäärä on huikea ja kaupoissa vilisee  uteliaita ja innokkaita asiakkaita. Jono Stockmannin kanta-asiakaskortin lunastukseen on 28 askelta.

Kauppojen valikoima ja variaatio on hyvin tyypillinen ostoskeskukselle: kenkiä, urheiluvaatteita, nuortenvaatekauppoja, elektroniikkaa, lahjatavaroita, kultasepänliikkeitä. Venäläiset kuluttajat löytävät täältä myös meillekin tuttuja liikkeitä; on muun muassa Finlayson, Next, Seppälä, Body Shop, Jack & Jones, Vero Moda, Lindex sekä H&M, joka viime vuoden marraskuussa avasi ensimmäisen Pietarin myymälänsä. Ja tietenkin Stockmannin tavaratalo. Myymälöiden lisäksi ylimmässä kerroksessa voi käydä tanssitunneilla, joogaamassa tai hierojalla.

Nahka, pitsi, kireät lahkeisiin kapenevat housut ja villapaidat tuntuvat valtaavan vaatemyymälöiden valikoimaa. Puhutaan, että yhä useampi venäläinen pukeutuu länsimaalaisiin merkkeihin ja vaikkapa tennareihin ja T-paitoihin. Mutta kyllä esimerkiksi venäläinen nainen edelleen arvostaa naisellisuutta ja rentoon tyyliin hienostunutta naisellisuutta  lisätäänkin asusteilla, muodokkailla leikkauksilla ja tietysti suoralla ryhdillä ja kauniilla kävelytyylillä.

Viidennessä eli toiseksi ylimmässä kerroksessa näen pietarilaisia teini-ikäisiä nuoria yhtä aikaa ehkäpä eniten kuin missään muualla aikaisemmin. He ovat pikaruokalaosaston asiakkaita. Valikoimassa on blinejä, itämaista- ja italialaista ruokaa, keittoihin erikoistunut ravintola sekä hampurilaisbaari. Fazerin kahvila katutasossa odottaa vielä avajaisiaan. Vieressä ulko-ovien edessä lapsien ulkotakkien vetoketjut vedetään ylös ja laitetaan huppu päähän, vanhemmat kantavat ostoskasseja käsivarsillaan. Nuoret tytöt vaihtavat jalkaansa juuri ostetut Uggit, laittavat vanhat kenkänsä ostoskassiin ja sujahtavat illan pimentämään kaupnkiin.

Venäläisessä kylässä laajojen tilojen sijasta talot ovat usein rakennettu lähelle toisiaan.

Pienen ikkunan valkoisten pitsiverhojen läpi aurinko valaisee huoneen. Kaksikerroksisen mökin yläkerran huoneessa pitkä ihiminen ei varmaankaan mahdu seisomaan suorana. Huoneessa on kaksi yhden hengen puista vierassänkyä, yöpöydät niiden vierellä, kirjahylly sekä seinällä rusehtava kukka-kuviollinen tapetti.

Kolusin hiljattain viime kesän valokuvia ja muistelin viiden päivän matkaa ystäväni mökille, tai kylälle, 500 km Pietarista kaakkoon. Matkaan lähdemme junalla, jota vaihdamme kerran Suomen lähijunaa muistuttavaan niin sanottuun elektriskaan, eli se pystähtyy tiuhaan monilla pienillä asemilla. Pysäkkimme on hyvin samanlainen kuin monet muutkin, laiturin molemmilla puolilla näkyy vain metsää eikä asemarakennusta ole.

Saavuimme kylään illalla hyvin pimeään aikaan. Katuvaloja ei juurikaan ole, vain yhden kadunpätkän varrella. Näitä lyhyitä katuja on ehkäpä kuusi tai seitsemän, mutta tätä sanotaan pääkaduksi. Se on valaistu, siinä pysähtyy kauppa-auto, siinä on kaivo ja palokello. Jos tulipalo syttyy, jokin kylän asukkaista juoksee kajauttamaan tätä kelloa, jolloin muut saavat tiedon palosta.

Järven sijasta kesämökit sijaitsevat usein joen varrella tai välttämättä vettä ei ole lähistöllä lainkaan.

Kylässä on joitakin kymmeniä taloja, ehkä satakin. Ne ovat suurimmaksi osaksi puisia kaksikerroksisia ja rakennettu hyvin lähelle toisiaan pensas- tai puuaidan erottaessa kunkin oman alueen. Varmaankin jokaisessa pihassa kasvaa marjoja, omenoita ja vihanneksia.

Vaikuttaa siltä, että kesä ja kesämökki kuuluvat yhteen. Kesäperjantaisin ja sunnuntaisin Pietarin lähijunat ovat usein niin täysiä, että edes käytävilläkään ei mahdu istumaan laukun päällä sillä seistenkin naapurimatkustajan jokin raaja osuu selkään tai kylkeen. Mökeille lähdetään usein kauksikin. Mikäli se sijaitsee satojen kilometrien päässä voidaan lähteä koko kuukaudeksi, kahdeksi tai koko kesäksikin. Siellä kutsutaan ystäviä kylään, seurustellaan naapureiden kanssa, rentoudutaan suurkaupungin vilinästä ja nautitaan raikkaasta luonnosta.

Venäläinen pariskunta Vika ja Sasha ovat ostaneet liput illan oopperanäytökseen. Heillä on jo pitkään ollut tapana käydä teatteri- ja musiikkiesityksissä katsomassa niiden pysyviä näytöksiä kuin myös kaupunkiin kiertueelle tulevia uutuuksia. Vika opettaa ranskaa yliopistossa ja Sasha taasen on lääkäri ja toteavatkin etteivät ammateissaan sivua Pietarin taidekulttuuria vaan pitävät esitysten seuraamista paremminkin eräänlaisena mukavana harrastuksenaan, erityisesti talvisin. Teatteriesityksiä he ovat seuranneet ajoittain jo pienestä pitäen. Monet venäläiset lapset käyvätkin seuraamassa vanhempiensa kanssa baletti-, teatteri- ja musiikkiesityksiä kuin myös lastenäytöksiä, joita paljon esitetään nimenomaan heille suunnatuissa teattereissa.

Alexandrinsky-teatteri ja Katariina suuren patsas Nevski prospektin varrella

Tänään Mikhaylovsky-teatterissa esitetään dramaattiseksikin luonnehdittu ooppera Tosca. Toscan Vika ja Sasha ovat viimeksi nähneet parisen vuotta sitten Sankt Beterburg-oopperatalossa. Onkin tavallista, että kaupungin eri teattereissa esitetään samoja kuuluisia tarinoita, mutta jokainen omalla tyylillänsä omien ohjaajansa, orkesterinsa ja näyttelijöidensä kanssa. Vika kertoo, että mielestään näytös vain paranee mitä useammin sen on nähnyt, sillä silloin juonen seuraamisen sijasta pystyy paremmin keskittymään esiintyjien valloittaviin roolisuorituksiin ja musiikkiin. Hän myös kokee esityksiä seuratessaan pääsevänsä hetkeksi aivan toiseen maailmaan aivan kuin elokuvissa. Tänään hän syventyy 1800-luvun ihmissuhteisiin ja tunteisiin.

Tulevia esityksiä voi tarkastaa muun muassa seuraavista osoitteista:

Bileter.ru – Suosittu paikallinen sivusto, jossa voi päivämäärän mukaan etsiä teattereita, konsertteja, musiikkiesityksiä, urheilutapahtumia, lasten esityksiä (venäjäksi).

Artis – Edellä olevan kanssa samantyylinen sivusto, ei kuitenkaan yhtä kattava (englanniksi).

Tickitnow – Sivustolla esitetään teattereita sekä niiden ohjelmakalentereita (englanniksi).

St. Petersburg Times – Pari kertaa viikossa ilmestyvä uutislehti, joka ilmoittaa myös lähipäivien menot (englanniksi).